Kalkki-imarre

putkilokasvilaji

Kalkki-imarre (Gymnocarpium robertianum, syn. Lastrea robertiana, Dryopteris robertiana) on Euraasian ja Pohjois-Amerikan kalkkialueilla tavattava saniainen.

Kalkki-imarre
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Loikkokasvit Cystopteridaceae
Suku: Pikkuimarteet Gymnocarpium
Laji: robertianum
Kaksiosainen nimi

Gymnocarpium robertianum
(Hoffm.) Newman

Katso myös

  Kalkki-imarre Wikispeciesissä
  Kalkki-imarre Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Kalkki-imarteen lehti.

Kalkki-imarre kasvattaa 10–30 cm korkeita yksittäisiä lehtiä. Ne nousevat kasvin maavarresta, joka on pitkä, hento, tummanruskea ja jokseenkin kiilloton. Lehden ruoti on noin kaksi kertaa lavan pituinen ja tiheään nystykarvainen. Tummanvihreä lehtilapa on nystyinen, tavallisesti leveyttä pitempi, kolmiomaisen puikea ja kaksi kertaa parilehdykkäinen. Kapeanpuikea tyvilehdykkä on selvästi lehden kärkiosaa pienempi. Tyvilehdykän ensimmäisen pikkulehdykkäparin lehdykät ovat hyvin erikokoisia, pienemmän pikkulehdykän keskiosan leveyden ollessa 3/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Pikkulehdykät ovat muodoltaan kapean pitkulaisia ja pariosaisia tai parijakoisia. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomuttomia. Kalkki-imarteen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa. Itiöt ovat väriltään tummanruskeita.[1]

Kalkki-imarre muistuttaa hyvin paljon lähisukulaistaan idänimarretta (G. continentale).[2]

Levinneisyys muokkaa

Kalkki-imarteen levinneisyysalue on hajanainen ja osin huonosti tunnettu.[2] Euroopassa sitä tavataan paikoitellen Pyreneiltä Keski-Eurooppaan, Italiaan, Balkanin niemimaalle, Britteinsaarille, Fennoskandiaan, Baltiaan, Länsi- ja Keski-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena Venäjältä suurimpaan osaan Siperiaa, Japaniin, Kiinan pohjoisosiin ja Keski-Aasiaan. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue jatkuu Alaskan ja Kanadan keskiosiin ja Kalliovuorille.[3] Suomesta kalkki-imarre löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. Laji on harvinainen ja sitä tavataan ainoastaan Koillismaalla Kuusamossa ja Sallan eteläosissa. Suurin osa Suomen esiintymistä on Oulangan kansallispuistossa.[4]

Elinympäristö muokkaa

Kalkki-imarre kasvaa puolivarjoisissa kallionraoissa ja kivisillä rinteillä. Laji on kalkinvaatija.[1][2]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ulvinen, Tauno: Kalkki-imarre. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 166.

Viitteet muokkaa

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 53.
  2. a b c Ulvinen 1997, s. 166.
  3. Den virtuella floran: Kalkbräken (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 8.10.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2011: Kalkki-imarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.10.2011.

Aiheesta muualla muokkaa