Verkko on kalastuksessa käytettävä pyyntiväline, joka koostuu yhteenpunotuista langoista siten, että verkkoon muodostuu niin sanottuja verkon silmiä. Verkko on mattomainen silmäverkko.

Kalaverkko.
Eilif Peterssenin verkkokalastusta kuvaava maalaus.
Saksalaisnainen valmistamassa verkkoa VEB Vereinigte Netz- und Seilwerken tehtaalla Heidenaussa vuonna 1972.
Bangladeshilaisia verkkokalastajia.

Passiivisesti kalastavassa verkossa kala ui huomaamattaan verkonsilmään ja jää kiinni. Verkonsilmän koolla ja muodolla voidaan valita, millaisia ja minkäkokoisia kaloja halutaan saaliiksi. Verkko merkitään veteen kelluvilla merkeillä, jotta vesilläliikkujat osaavat varoa verkkoa ja kalastaja voi itse kokea (eli nostaa) verkot vedestä.

Riimuverkossa tavallinen verkko on madallettu kahdella isosilmäisellä riimulla (solmuväli useimmiten 300 mm). Riimuverkolla pyydetään isoa lahnaa ja isoa haukea, jotka jäävät paremmin kiinni riimuverkkoon kuin tavalliseen verkon silmään. Kun kala ui riimun läpi, verkko painuu toisen riimun läpi muodostaen pussin, johon kala jää vangiksi.

Aikaisemmin verkot kudottiin käsin. Nykyään verkon liina tehdään koneellisesti ja verkko voidaan pauloittaa joko käsin tai koneellisesti. Verkon kudonnassa, paikkaamisessa ja pauloittamisessa käytetään litteää neulaa, josta käytetään nimitystä käpy. Aikaisemmin kävyt valmistettiin puusta, mutta nykyään ne tehdään yleensä muovista.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Heikkilä, Pekka: Verkon pauloitus, paikkaus ja verkkokalastus. Vaasa: Pyydysjata, 1997. ISBN 951-97027-3-3.
  • Kokkarinen, Eero: Verkon pauloitus : oikeilla välineillä ja työmenetelmillä syntyy parempi verkko. Metsästys ja kalastus, 1996, nro 1, s. 48-49. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet. ISSN 0026-1629.
  • Manninen, Ari: Riimuverkot veteen. Erä, 1993, 16. vsk, nro 3, s. 37-42.

Aiheesta muualla muokkaa