Kaksintaistelupistooli

Kaksintaistelupistoolit ovat erityisesti kaksintaistelua varten tehtyjä pistooleita.

Kaksintaistelupistoolit kuljetuslaatikossa

Kaksintaistelukäytäntö kehittyi Etelä-Euroopassa renessanssiaikana ja oli suosionsa huipulla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1700-luvulla. Vaikka kaksintaistelut julistettiin laittomiksi monissa maissa, niitä järjestettiin Euroopassa ja Amerikassa vielä 1800-luvun alkuun saakka.

Aluksi kaksintaistelijat käyttivät tavallisia pistooleita, mutta noin 1770-luvulta lähtien englantilaiset ja ranskalaiset asesepät alkoivat valmistaa erityisesti kaksintaisteluihin tarkoitettuja pistooleita. Ne toimitettiin yleensä pareittain puisissa kankaalla vuoratuissa kuljetuslaatikoissa, jotka sisälsivät kaksi täysin samanlaista pistoolia. Kaksintaistelut kuuluivat lähinnä yläluokan tapakulttuuriin, ja kalliit kaksintaistelupistoolit olivat samalla myös statussymboleita.

Useimpien kaksintaistelupistoolien kokonaispituus oli noin 38 cm ja piipun pituus noin 25 cm. Yleiset säännöt edellyttivät, että nämä aseet olivat sileäpiippuisia ja vain perustähtäimellä varustettuja. Ne olivat tarkkoja vain 18 metriin saakka, mikä oli yleinen ampumaetäisyys kaksintaisteluissa.

Kaksintaistelupistooleissa oli vain vähän koristeita, jotta ne eivät aiheuttaisi tähtäämistä vaikeuttavia heijastuksia. Kaksintaistelupistooleita käytettiin usein myös ylellisinä lahjaesineinä, joilla ei ollut tarkoitustakaan ampua.

Lähteet

• Chuck Willis: Maailman aseet. Karisto, 2007. ISBN 978-951-23-4879-4. ^{lähde tarkemmin?}