Kaivoslaki (1932)

Suomen vuonna 1932 säädetty kaivoslaki

Vuoden 1932 kaivoslaki[L 1] oli Suomessa vuonna 1932 annettu ensimmäinen kaivoslaki, jolla kumottiin siihen saakka lähes 50 vuotta voimassa ollut kaivaus- ja valtaussääntö vuodelta 1883. Laki tuli voimaan vuoden 1933 alusta.[1]

Valtausoikeus muokkaa

Lain mukaan sekä yksityinen Suomen kansalainen että suomalainen osakeyhtiö, osuuskunta tai muu yhtymä oli oikeutettu ei ainoastaan omalla maallaan vaan myös toisen maalla valtaamaan ja käyttämään hyväkseen määrätynlaisia kivennäislöydöksiä.[1]

Jotta tällainen valtaus olisi ollut lain mukaan luvallinen, kivennäislöydöksen tuli sisältää kulta-, hopea-, platina-, elohopea-, lyijy-, tina-, sinkki-, kupari-, koboltti-, nikkeli-, rauta-, mangaani-, kromi-, titaani-, molybdeeni-, wolframi-, vismutti-, antimoni-, radium-, torium- tai uraanimalmia tahi arsenikkikiisuja, rikkikiisua, magneettikiisua, kivennäishiiltä, timantteja, apariittia, magnesiittia, kaoliinia, bauksiittia, talkkia tai asbestia.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Hakkila, Esko (toim.): ”Kaivoslaki”, Lakiasiain käsikirja, s. 251. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet muokkaa

  1. Kaivoslaki (116/1932), annettu 22. huhtikuuta 1932.