Kairanokiperhonen
Kairanokiperhonen (Erebia disa) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1].
| Kairanokiperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Heinäperhoset Satyrinae |
| Tribus: | Satyrini |
| Suku: | Nokiperhoset Erebia |
| Laji: | disa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Erebia disa |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Levinneisyys muokkaa
Kairanokiperhonen on levinnyt sirkumpolaarisesti Euroopan pohjoisosiin, Siperian vuoristoihin ja Pohjois-Amerikan pohjoisosiin. Skandinaviassa laji esiintyy noin 64° pohjoispuolella. Suomessa laji esiintyy Keski-Lapin pohjoisosista Lapin pohjoisosien matalimmille tuntureille. Erillishavaintoja on Kuusamosta ja Rovaniemeltä.
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kairanokiperhosen etusiiven pituus on yleensä 22–26 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 41–49 mm. Etusiiven yläpuolella on koirailla neljä terätöntä mustaa silmätäplää, jotka ovat keltaisen renkaan ympäröimiä, naarailla renkaat ovat yleensä sulautuneet rajoiltaan epäselväksi postdiskaalijuovaksi. Takasiiven yläpuoli on yksivärinen tummanruskea ja kirjaukseton. Takasiiven alapuolella on selvä tumma keskijuova. Siipiripset ovat harmaan- ja ruskeankirjavia.
Elinympäristö muokkaa
Kairanokiperhosen elinympäristöä ovat suomaasto, kosteat havumetsät ja tunturien koivuvyöhyke. Euroopassa laji esiintyy yleensä alangoilla ja alemmilla tuntureilla. Suomessa tyypillistä elinympäristöä ovat pienet metsän tai pensaikon ympäröimät varpuiset avosuot. Lajia suuresti muistuttava suonokiperhonen (Erebia embla) ei esiinny samantyyppisessä ympäristössä.
Lentoaika ja elintavat muokkaa
Lentoaika on kesä–heinäkuussa riippuen kesän säistä. Lentoaika Suomessa on yleensä heinäkuun alkupuolella. Laji talvehtii kahdesti toukkana.
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasvi on tuntematon.
Lähteet muokkaa
- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
- Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.