Kaija Rahola
Kaija Marja Rahola (vuodesta 1941 Lampela; 22. maaliskuuta 1920 Tampere – 24. kesäkuuta 1962 Ruovesi) oli suomalainen elokuvanäyttelijä. Hän näytteli lyhyen uransa aikana kahdeksassa elokuvassa, joista merkittävin oli Linnaisten vihreä kamari (1945).
| Kaija Rahola | |
|---|---|
 Kaija Rahola vuonna 1941 elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kaija Marja Rahola |
| Syntynyt | 22. maaliskuuta 1920 Tampere |
| Kuollut | 24. kesäkuuta 1962 (42 vuotta) Ruovesi |
| Ammatti | elokuvanäyttelijä |
| Puoliso |
Viljo Lampela ( 1941; 1962) |
| Lapset | 5 |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Ringa Littow (Linnaisten vihreä kamari) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rahola teki näyttelijänuraa ainoastaan elokuvan parissa, eikä hänellä ollut teatterikokemusta. Hän oli tunnustettu suomalaisen elokuvan ”kiltti tyttö”, ja näytteli Linnaisten vihreän kamarin lisäksi muun muassa elokuvissa Jumalan myrsky (1940), Morsian yllättää (1941), Antreas ja syntinen Jolanda (1941) ja Kuollut mies vihastuu (1944).
Ura muokkaa
Kaija Rahola syntyi Tampereella musikaaliseen perheeseen. Hän esiintyi lapsuudessaan koulunäytelmissä ja maaseutujuhlissa. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän suunnitteli sanomalehtinaisen uraa mutta pyrki lopulta elokuvaan. Hän lähetti sisarensa kannustamana kirjeen valokuvansa kera ohjaaja Valentin Vaalalle vuonna 1939. Vaala luki kirjeen palattuaan Aulangolta Helsinkiin näyttelijä Sirkka Sarin kuoleman jälkeisenä päivänä heinäkuun lopulla 1939 ja kutsui Raholan koekuvauksiin. Talvisodan jälkeen Rahola ura alkoi, kun hänet kiinnitettiin Suomi-Filmiin. Hänen ensimmäinen valkokangasroolinsa oli avustajan osa elokuvassa Vihreä kulta (1939).
Jatkosodan aikana Rahola työskenteli elokuvien ohessa maanpuolustuksessa lottana Vaasassa.
Rahola näytteli 1940-luvulla kahdeksassa elokuvassa. Hän teki merkittäviä sivuosia sekä draamaelokuvissa että romanttisissa komedioissa. Lehdistön käyttämät kuvaukset hänestä olivat ”tyttömäinen” ja ”suloinen”. Rahola sai myönteisiä arvioita sivuosastaan elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda (1941). Vuonna 1944 Rahola oli mukana Ilmari Unhon ohjaamassa dokumenttielokuvassa Pellonmäen tarina, jossa korostettiin säästämisen tärkeyttä.
Raholalla oli kaunis lauluääni, jota hän toisinaan hyödynsi roolihahmoissaan. Harjoituksiin kuului säännöllisiä laulutunteja Hanna Granfeltin opetuksessa. Elokuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Rahola lauloi osan kappaleesta ”Seitsemän tuntia onnehen”.
Raholan viimeinen merkittävä roolisuoritus oli kartanonneito Ringa Littow Vaalan ohjaamassa kauhuromanttisessa elokuvassa Linnaisten vihreä kamari vuonna 1945.
Yksityiselämä muokkaa
Rahola avioitui vuonna 1941 ohjaaja ja vänrikki Viljo Lampelan kanssa, joka jatkosodan aikaan toimi hävittäjälentäjänä ja työskenteli Suomi-Filmin lyhytelokuvaosastolla. Pariskunnalle syntyi viisi lasta. Heistä kolmas on oopperalaulaja Pirkkoliisa Tikka, joka on muun muassa esiintynyt Spede Pasasen elokuvissa, ja neljäs Pekka Lampela, joka toimi Uuno Turhapuro -elokuvien äänittäjänä.
Raholan perhe asui Helsingin Huopalahdessa. Kesiä perhe vietti Ruovedellä, jossa Kaija Rahola kuoli 42-vuotiaana.
Filmografia muokkaa
| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
| 1939 | Vihreä kulta | (tunnistamaton) |
| 1940 | Jumalan myrsky | Elisa Karhelin |
| 1941 | Antreas ja syntinen Jolanda | Martta Miettinen |
| Morsian yllättää | Mirjami Savonen | |
| 1942 | Synnin puumerkki | Lilja, ”Lilli” |
| 1943 | Syntynyt terve tyttö | sairaanhoitajatar |
| Kirkastettu sydän | Liisa, Laakson miniä | |
| Jees ja just | Eila, lotta | |
| 1944 | Kuollut mies vihastuu | Leila Varta, pankkineiti |
| 1945 | Linnaisten vihreä kamari | Ringa Littow |
| 1960 | Kiusausten vuori | Dina Brent, eronnut rouva |
Lähteet muokkaa
- Laine, Kimmo – Lukkarila, Matti – Seitajärvi, Juha: Valentin Vaala, s. 298. Helsinki: SKS, 2004. ISBN 951-746-562-9.
- Kaija Rahola Elonetissä.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kaija Rahola Filmiverstas Oy -sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)