Kaija Lintumaa
Gerda Laelia Lindgren, kirjailijanimi Kaija Lintumaa (3. toukokuuta 1904 Kajaani - 18. maaliskuuta 1964 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja.
Henkilöhistoria muokkaa
Lintumaan vanhemmat olivat lehtori Robert Wilhelm Lindgren ja Bertha Emilia Roos. Hän tuli ylioppilaaksi 1921 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1926 ja maisteriksi 1927. Lintumaa toimi Kokkolan yhteislyseon ruotsin ja saksan lehtorina vuodesta 1927.[2]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
Lintumaa on suomentanut omalla nimellään useita teoksia, muun muassa Eyvind Johnsonin romaanin Hänen armonsa aika, Sara Lidmanin romaanit Minä ja poikani, Muurainmaa, Salamankantaja, Tervapääsky ja Arnold Kriegerin Musta sydän -romaanin.
Teoksia muokkaa
Kirjailijanimellä Kaija Lintumaa:
- Elosalamat, romaani. WSOY 1935, 2. painos 1935
- Pilven varjo, novelleja. WSOY 1937
- Valkokukkainen puu, runoja. WSOY 1940
- Huomispäivä, romaani. WSOY 1946
- Prinsessa Virsujalka : satuja, kuvittanut Sorella Railo. Lasten oma kirjasto 17. WSOY 1954
- Kultapilli ja hopeatorvi : satuja vieraista maista, kuvittanut Annikki Puurunen. Lasten oma kirjasto 33. WSOY 1957
Palkinnot muokkaa
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1936
- Alfred Kordelinin rahaston kääntäjäpalkinto 1966
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hietaniemen hautausmaa[vanhentunut linkki]
- ↑ Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Kaija Lintumaa, s. 368-373. Porvoo: WSOY, 1947.