Kadonnut menneisyys

Kadonnut menneisyys (engl. The City and the Stars) on Arthur C. Clarken vuonna 1956 ilmestynyt tieteisromaani. Se on laajennettu ja uudelleenkirjoitettu versio hänen aikaisemmasta novellistaan Against the Fall of Night (julkaistu 1947 Startling Stories-lehdessä, kirjana 1953).

Kadonnut menneisyys
The City and the Stars
Alkuperäisteos
Kirjailija	Arthur C. Clarke
Kansitaiteilija	George Salter
Kieli	englanti
Genre	tieteiskirjallisuus
Kustantaja	Frederick Muller Ltd
Julkaistu	1956
Suomennos
Suomentaja	Anja Toivonen
Kansitaiteilija	Piotr Tomaszewski
Kustantaja	Kirjayhtymä
Julkaistu	1982
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	269
ISBN	951-26-2185-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Juoni

Kaupunki

Ajankohta: ainakin 2,5 miljardia vuotta tulevaisuudessa. Linnunrata-galaksi on pyörähtänyt 10 kertaa ympäri. Maapallo on niin vanha että valtameret ovat kuivuneet. Maapallolla on yksi ainoa kaupunki, Diaspar. Kaupunki on täysin suljettu eikä siitä pääse ulos eikä sisään. Kaupungin asukkaat uskovat olevansa ainoat ihmiset maapallolla. He pelkäävät kaupungin ulkopuolista maailmaa, koska tarina kertoo säälimättömistä Tunkeutujista, jotka ajoivat ihmiskunnan takaisin Maapallolle ja sopimuksen mukaan antoivat ihmiskunnan elää – jos he eivät koskaan lähtisi Maasta.

Diasparin kaupunkia ohjaa Keskustietokone. Se pitää huolta kaupungista, jonka rakenteet eivät turmellu ajan kanssa ”ikuisuuspiirien” ansiosta. Sen muistipankeissa säilytetään ihmisten elämiä. Keskustietokone luo ihmisille ruumiin Luomisen kammiossa ja tallentaa heidän muistonsa muistipankkeihin heidän kuollessaan tuhat vuotta myöhemmin herättääkseen henkilön jälleen eloon 100 000 vuoden kuluttua. Vain pieni osa Diasparin asukkaista on kerrallaan olemassa elossa, loppujen ollessa säilössä muistipankeissa.

Kaikki olemassa olevat ihmiset ovat eläneet jo lukemattomia elämiä kaupungissa lukuun ottamatta yhtä – Alvinia, joka on kirjan päähenkilö. Hän saa kuulla olevansa ”Ainutkertainen”, henkilö joka ei ole elänyt koskaan yhtään aikaisempaa elämää, ensimmäinen 10 miljoonaan vuoteen. Tämän takia hän ei pelkää ulkomaailmaa vaan pikemminkin haluaa poistua kaupungista. Hän etsiikin koko tarmollaan ulospääsyä. Lopulta häntä auttaa kaupungin ilveilijä, Khedron jonka avulla Alvin pääsee käyttämään Keskustietokonetta ja löytää ulospääsyn. Kaupunki oli menneisyydessä yhdistetty toisiin kaupunkeihin maanalaisen kuljetusjärjestelmän kautta. Diasparin asema oli yhä olemassa vaikkakin salaisen sisäänkäynnin takana, jota olivat käyttäneet vain aikaisemmat ”Ainutkertaiset”, jotka eivät koskaan palanneet lähdettyään Diasparista.

Alvinin matka

Päästyään ulos kaupungista Alvin löytää toisen ihmisasumuksen, Lysin. Se on teknisen Diasparin vastakohta, vehreä vuorten ympäröimä laakso jota ympäröi maailmanlaajuinen aavikko. Lysin asukkaat syntyvät, elävät ja kuolevat luontaisesti. He ovat kehittyneet mieleltään telepaattisiksi.

Alvin jatkaa etsintäänsä sen selvittämiseksi, miksi Diasparin asukkaat pelkäävät niin paljon ulkopuolista kaikkeutta ja miksi Lysin asukkaat pelkäävät avaruusmatkailua ja mekaanisia asioita. Hän lähtee matkalle lysiläisen Hilvarin kanssa, josta tulee hänen ystävänsä. He matkaavat Shalmiraneen, linnakkeeseen jossa Tunkeutujat voitettiin uskomattomilla aseilla. He kohtaavat siellä maan ulkopuolelta tulleen olennon ja oudon robotin. Olento on ollut olemassa jo silloin kun Galaktinen Imperiumi oli olemassa. Robotti kuului ”Mestarille” joka tuli seuraajineen Maahan elämänsä loppupuolella. Alvin ja Hilvar eivät ymmärrä olentojen uskonnosta muuta kuin että siihen kuuluvat ”Mahtavat”, jotka lähtivät mutta lupasivat palata jonain päivänä. Alvin ei saa robotista mitään irti, koska Mestari oli käskenyt sen olla paljastamasta mitään tiedoistaan.

Robotin avulla Alvin pakenee Lysistä vaikka sen asukkaat yrittävät mielenvoimillaan saada hänet jäämään - aikaisemmat Ainutkertaiset he olivat saaneet jäämään Lysiin. Diasparissa Alvin saa Keskustietokoneen avustamana robotin lukituksen purettua aikaansaamalla illuusion Mahtavien paluusta.

Löytöretki

Alvin saa tietää että muinoin Diasparin ulkopuolella oli avaruussatama, jossa Mestarin jättämä avaruusalus yhä on peittyneenä aikakausien maa-aineksen alle. Keskustietokone aukaisee hänelle yhden ikkunan ja robotti hakee aluksen hänelle. Alvin hakee Helvarin Lysistä ja yhdessä he matkaavat avaruuteen. Lopulta he kohtaavat Vanamonden, puhdasta älyä olevan olennon. Hilvarin avulla Alvin voi kommunikoida sen kanssa ja tuoda se Maahan. Vanamonden avulla kadonnut menneisyys lopulta selviää.

Säälimättömät Tunkeilijat ovat myytti: Shalmiranea käytettiin tuhoamaan Kuu, joka oli törmäämässä Maahan. Diasparin ja Lysin asukkaat olivat niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka omatahtoisesti käänsivät selkänsä avaruudelle tuloksena historian suurimmalle tieteelliselle hankkeelle: tehdä kone ilman liikkuvia osia, äly ilman ruumista. Ensimmäinen yritys aikaansai Hullun Mielen, joka tuhosi galaksia ja sivilisaatioita ennen kuin se saatiin vangittua keinotekoiseen ”Mustaan Tähteen”.

Vanamonde oli toinen, onnistunut koe, jonka muinainen imperiumi teki: pelkkää älyä oleva olento joka on yhtä aikaa suunnattoman vanha, suunnattoman voimakas, kykenevä liikkumaan hetkessä minne tahansa avaruudessa – mutta täysin lapsenkaltainen ja yksinkertainen. Vanamonden koko tarkoitus on taistella Hullua Mieltä vastaan kun se pakenee vankilastaan Aikojen Lopussa.

Tämän tehtyään Galaktinen Imperiumi lähti galaksista jättäen vain joitain jäljelle ja jättäen koko galaksin Vanamonden haltuun. Imperiumi lähti, koska se sai kontaktin johonkin ”hyvin outoon ja hyvin suureen” joka kutsui heitä kiireellisesti.

Alvinin löydöt yhdistävät nuo kaksi kaupunkia. Hän lähettää robotin aluksella etsimään Imperiumin kateissa olevia ihmisiä. Itse hän ei lähde heitä etsimään, hänellä on tehtävää Maassa: elvyttää se.