Kaakkuri
Kaakkuri (Gavia stellata) on kuikkien sukuun kuuluva karujen sisävesien lintulaji. Sen kanta on Suomessa vähentynyt, joten se kuuluu alueellisesti silmälläpidettäviin lajeihin. Murteellisesti kaakkuriksi voidaan nimittää myös kuikkaa tai kuovia.[3]
| Kaakkuri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kuikkalinnut Gaviiformes |
| Heimo: | Kuikat Gaviidae |
| Suku: | Kuikat Gavia |
| Laji: | stellata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gavia stellata |
|
 lisääntymisalue talvehtimisalue |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kaakkuri on pienin kuikkalinnuista. Sen pituus on 55–67 ja siipien kärkiväli 91–110 senttimetriä. Paino on noin 1 600 g.
Lisääntyvillä aikuisilla on harmaa pää, punainen kurkku, valkoinen vatsa ja tumma selkä. Kaakkurin nokka on harmaa tai valkeahko ja se kaartuu hieman ylöspäin, mikä on ainutlaatuista sukeltajilla.
Vanhin suomalainen rengastettu kaakkuri on ollut vähintään 14 vuotta 4 kuukautta 1 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin kaakkuri on ollut ruotsalainen, iältään vähintään 23 vuotta 7 kuukautta.[5]
Ääni muokkaa
Pesimäpaikoillaan kaakkuri päästelee helposti tunnistettavia, pitkälle kantavia yksisävyisiä voihkaisuja. Lentoääni on luonteenomainen ka-ka-ka-ka-ka-ka. Ennen parkuvaa kuorohuutelua KARR-gorlii KARR-gorrlii..., kuuluvat ooh -äänet.
Levinneisyys muokkaa
Kaakkuri on levinnyt melko laajalle alueelle, sillä se pesii pohjoisessa Euraasiassa ja arktisessa Kanadassa. Suomessa pesi 1990-luvun tietojen mukaan 900–1 100 kaakkuriparia.[6][7] Laji talvehtii Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoilla,[7] mutta kanta on pienentynyt siitä, ja BirdLifen vuoden 2010 arvion mukaan pesiviä pareja on 600–750. Kanta on vähentynyt huomattavasti koko 1900-luvun ajan. Syynä pidetään nykyisin ensisijaisesti muutto- ja talvehtimisaikaisia oloja, kuten Tanskan kalaverkkoja ja myrkkyjä.[8]
Muutto muokkaa
Kevätmuutto alkaa keskimäärin 10. huhtikuuta, on suurimmillaan 1. toukokuuta ja päättyy 15. toukokuuta. Syysmuutto alkaa 1. syyskuuta, on suurimmillaan 1. lokakuuta ja päättyy 30. marraskuuta. Syysmuutto voi pesinnän epäonnistuessa alkaa jo heinäkuun lopulla. Suomen yli muuttaa pääasiassa Suomenlahden ja Kaakkois-Suomen yli toukokuussa ja syys–lokakuussa Luoteis-Venäjällä pesiviä yksilöitä 50 000 – 70 000.[7] Suomessa pesivät talvehtivat lähinnä Tanskan salmista Englannin kanaaliin yltävällä alueella.[8] Suomessa voi talvehtia 20–100 yksilöä.[7]
Vuonna 2014 uusimaalainen naaraskaakkuri varustettiin lähettimellä, josta saatiin vuoden mittaan tietoa sen talvenaikaisista liikkeistä. Sen pesintä onnistui vasta toisella yrittämällä, ja se lähti muuttomatkalla 11. syyskuuta. Kolmen päivän kuluttua se oli Tanskan salmissa. Se viipyi Tanskan luona Pohjanmerellä, mutta siirtyi vuoden viime päivinä Englannin kanaaliin, jossa se oli tammi-helmikuun. Kevätmuuton naaras aloitti maaliskuun alussa ja oli Suomessa 23. maaliskuuta 2015.[8]
Lukurenkaiden avulla on havaittu, että Suomesta lähtenyt kaakkuri on talvehtinut Biskajanlahdella.[8]
Elinympäristö muokkaa
Pienet runsaskasvustoiset ja -kalaiset metsälammet sekä suolampareet ovat kaakkurin pesimäpaikkoja, joista se käy isommilla vesillä kalastamassa.
Lisääntyminen muokkaa
Kaakkuri munii touko–kesäkuussa 1–2 munaa, jotka ovat tummanruskeita ja mustatäpläisiä. Naaras hautoo noin neljä viikkoa. Poikaset lentävät 40–45 vuorokauden ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Kaakkuri käyttää ravinnokseen kalaa, joita se pyydystää jopa yli 750 metrin sukelluksillaan. Laji syö myös äyriäisiä ja hyönteisiä.
Ohjeellinen arvo muokkaa
Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 824/2001 (27.9.2001) määritellään riistalinnuille ohjeellinen arvo. Kaakkurin ohjeellinen arvo on 1 682 euroa.
Lähteet muokkaa
- BirdLife Suomi: Perustietoa kaakkurista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Halkka, Antti et al (1984). Kotimaan luonto-opas. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-19804-8
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Gavia stellata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Kaakkuri – Gavia stellata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija.: Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja.. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, <1995->. 37400618. ISBN 9517176929. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Fransson, T., Jansson, L., Kolehmainen, T., Kroon, C. & Wenninger, T.: EURING list of longevity records for European birds (PDF) EURING. Viitattu 19.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
- ↑ a b c d Koskimies, Pertti: Suomen lintuopas. WSOY, 2005. ISBN 951-0-26541-1.
- ↑ a b c d Uutta tietoa kaakkurin talvelsta. Linnut, 2015, nro 4, s. 40–41.
Kirjallisuutta muokkaa
- Tuomo Björksten: Kaakkurin tarina. Docendo, 2012. ISBN 978-951-0-37841-0.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kaakkuri Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kaakkuri (Gavia stellata)
- BirdLife Suomen kuikka- ja kaakkurityöryhmät
- ITIS: Gavia stellata (englanniksi)