Kääpiötytönkorento

Kääpiötytönkorento (Nehalennia speciosa) on hyvin harvinainen sudenkorentolaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi.[3] Se kuuluu Euroopan uhanalaisimpiin sudenkorentolajeihin ja on kansainvälisestikin vaarantunut.[1]

Kääpiötytönkorento
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Tytönkorennot Coenagrionidae
Suku: Nehalennia
Laji: speciosa
Kaksiosainen nimi

Nehalennia speciosa
(Charpentier, 1840)[1]

Katso myös

  Kääpiötytönkorento Wikispeciesissä
  Kääpiötytönkorento Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kääpiötytönkorennon pituus on vain 25–26 mm, joten se on Euroopan pienin sudenkorento. Se on ruumiinmuodoltaan hoikka ja lyhyt sudenkorento, jonka vartalo on molemmilla sukupuolilla vaaleansininen. Korennon takaruumis on selkäpuolelta tasaisen vihreän metallinhohtoinen. Keskiruumiissa on metallinhohtoisia pitkittäisraitoja. Takaruumiin kärkiosa on laajalti sininen. Siipitäplä on vaalea. Verkkosilmiä yhdistää otsalla vaaleansininen poikkiviiva. Naaraiden ikääntyessä sininen väri muuttuu ruskeaksi, mutta muuten korentojen sukupuolta on vaikea määrittää.[4][5]

Kääpiötytönkorennon voi sekoittaa lähinnä keijukorentoihin, mutta kääpiötytönkorennot ovat kooltaan paljon pienempiä ja lepoasennossa ne pitävät siipiään tytönkorentojen tapaan yhdessä.

Levinneisyys muokkaa

Kääpiötytönkorentoa tavataan Euroopasta Aasian poikki Japaniin saakka ulottuvalla alueella[4] Se on kuitenkin kaikkialla hyvin paikoittainen. Suomessa kääpiötytönkorentoa tavataan nykyisin ainoastaan Raaseporin kaupungin alueelta. Lajia on tavattu Uudenmaan alueella laajemminkin, mutta havainnot ovat joko yksittäisistä yksilöistä tai hävinneiltä esiintymispaikoilta.[4] Aikaisemmin havaintoja on saatu myös Hankoniemeltä ja ulkosaaristosta.

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Kääpiötytönkorento on koko Euroopan uhanalaisimpia sudenkorentolajeja, ja sen levinneisyys on taantunut koko Euroopan alueella. Euroopassa lajin esiintymiä on arvioitu olevan vain kolmisenkymmentä. Laji vaatii kosteaa mikroilmastoa, ja tavallisimmin sitä tavataan pienillä lammilla, joiden reunuksilla kasvaa rahkasammalia (Sphagnum).[1] Muita elinympäristölle tyypillisiä kasveja ovat mutasara (Carex limosa) ja jouhisara (Carex lasiocarpa). Suomessa ainoa nykyisin tunnettu esiintymä on eräs merenlahden rantaniitty Tammisaaressa, mutta sitä saattaa elää muuallakin. Korennon tiedetään lisääntyneen Suomessa ainoastaan Hankoniemen Täktomträskillä ja Tammisaaressa. Täktomträsk kuitenkin kuivattiin 1960-luvulla ja siellä elänyt populaatio on hävinnyt. Laji lentää kesäkuulta elokuulle.[5][4] Korennon kehitys munasta aikuiseksi kestää Pohjois-Euroopassa yhden tai kaksi vuotta. Naaraat munivat vesikasveille, aivan vedenpinnan alapuolelle.[6]

Laji ei ole kovin innokas lentäjä, ja koska se vielä on erittäin pienikokoinen, sitä on vaikea havaita maastossa.[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Bernard, R. & Wildermuth, H.: Nehalennia speciosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
  2. Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Kääpiötytönkorento – Nehalennia speciosa Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
  4. a b c d Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 90–91. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7
  5. a b c Kääpiötytönkorento – Korentowiki
  6. Nehalennia speciosa - dvärgflickslända (pdf)

Aiheesta muualla muokkaa