Wikipedia

Juutalaissiirtokunta

Juutalaissiirtokunnat (hepr. ‏התנחלות‎, hitnaḥlut) ovat Israelin perustamia juutalaisten asuinalueita kuuden päivän sodassa vuonna 1967 vallatuille alueille Gazassa ja Länsirannalla, jotka Yhdistyneiden kansakuntien jakosuunnitelman mukaisesti olisivat Palestiinan valtion aluetta, sekä Golanin kukkuloilla, jotka Israel valtasi samassa sodassa Syyrialta. [1]

Itamarin juutalaissiirtokunta Samariassa, Israelin miehittämällä Länsirannalla.
Za’atara vuonna 2016.

Israelilaiset ovat laajentaneet siirtokuntiaan ja perustaneet uusia. Niissä asui 700 000 ihmistä vuonna 2019 eli noin kymmenen prosenttia Israelin väestöstä.[2] Länsirannalla eli Israelin mukaan Juudeassa ja Samariassa[1] on sekä Israelin hyväksymiä että laittomia siirtokuntia. Valtaosa maailman valtioista on vastustanut siirtokuntien perustamista. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on tuominnut ne laittomiksi vedoten Geneven neljännen sopimuksen 49. artiklan kuudenteen pykälään, joka kieltää väestösiirrot vallatuille alueille.[3] Yhdysvallat on etenkin republikaanipresidenttien aikana pitänyt siirtokuntia kansainvälisen oikeuden mukaisina.[4][5]

Euroopan unionin kanta on ollut, että Israelin siirtokuntapolitiikka murentaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu juutalaisten ja arabien väliseen konfliktiin.[2] YK katsoi vuonna 1967 päätöslauselmassaan 242, että kestävä ratkaisu ja tie rauhaan on kahden valtion malli, jossa Israel vetäytyy vuoden 1967 miehitysalueiltaan ja kaikki osapuolet sitoutuvat väkivallattomuuteen. Israel on hyväksynyt ehdotuksen, Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) ei, sillä PLO ei hyväksy Israelin olemassaoloa.

Siirtokuntien synty muokkaa

 
Israelin siirtokuntien väestömäärien kehitys.

Juutalaissiirtokuntien perustaminen oli seurausta arabivaltioiden ja Israelin sodasta kesäkuussa 1967, missä Egyptin presidentti Nasserin mukaan tavoitteena oli Israelin tuhoaminen.[6] Israel valloitti lyhyessä kuuden päivän sodassa Jordanialta Länsirannan, Egyptiltä Gazan kaistan ja Syyrialta Golanin kukkulat.[7] Näin Israel miehitti koko sen alueen, joka YK:n alkuperäisen jakosuunnitelman mukaan olisi muodostanut palestiinalaisvaltion.

Vuoden 1967 syksyllä syntyi Erets Yisrael -liike, joka vaati sodassa vallattujen alueiden pitämistä Israelilla. Juutalaiset alkoivat perustaa miehitetyille alueille siirtokuntia vuonna 1968 aluksi Jerusalemin lähiympäristöön. Jotkut puolueet vastustivat sitä, mutta lopulta siirtokuntiin muuttamista alettiin tukea myös verohelpotuksin.[1] Vuonna 1976 siirtokunnissa asui 3 000 asukasta ja vuonna 1985 jo yli 50 000.[8] Jotkut siirtokunnista, kuten Ariel, Ma'ale Adumim ja Modi'in Illit olivat kooltaan pieniä kaupunkeja, toiset taas muutaman kymmenen asukkaan kyliä. Israelin hyväksymien siirtokuntien lisäksi perustettiin monia laittomia.[9]

Israelin valtio pitää suurinta osaa siirtokunnistaan laillisina, mutta kieltää siirtokuntien perustamisen ilman viranomaisten lupaa. Israelin valtio maksaa erilaisia tukia ja antaa verohelpotuksia Länsirannan israelilaisille. Israel on jatkanut siirtokuntiensa rakentamista Länsirannalla,[10][11] vaikka eräät poliitikot ovat vaatineet siirtokuntien purkamista.[12]

Siirtokuntien perustamisen syitä muokkaa

Syynä siirtokuntien perustamiseen oli joillekin halu parantaa Israelin puolustuskykyä. Toisiin vaikutti Luvattuun maahan kohdistunut nostalgia, joka vetosi etenkin vasemmistosionisteihin.[1] Sekulaaria nationalismia edustaneen Erets Yisrael -liikkeen ohella siirtokuntia alkoivat perustaa uskonnolliset sionistit, joista osa näki asiassa messianistisia piirteitä. Vasemmistosionistit perustivat siirtokuntia harvaan asutuille aluille ajatellen lähinnä siirtokuntien turvallisuutta, mutta messiaaninen Gush emunim -liike alkoi perustaa niitä keskelle arabiasutusta osoittaakseen, että maa kuuluu juutalaisille.[1] Osa tulokkaista on muuttanut siirtokuntiin uskonnollisista tai kansallismielisistä syistä, toiset halvempien elinkustannusten perässä.[13]

Siirtokuntien suhde kahden valtion malliin muokkaa

Palestiinalaisten ja siirtokuntalaisten välit ovat äärimmäisen kireät, ja välikohtauksia sattuu jatkuvasti.[13][14] Monet katsovat, että palestiinalaisalueita pilkkovat siirtokunnat vievät mahdollisuudet rakentaa elinkelpoinen palestiinalaisvaltio.[13][15][16] Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 446 vuodelta 1979 toteaa, että Israelin siirtokunnat ovat vakava este pyrkimykselle saavuttaa kattava, oikeudenmukainen ja kestävä rauha Lähi-itään.[17] Euroopan unionin mukaan siirtokunnat heikentävät mahdollisuuksia solmia rauha palestiinalaisten ja israelilaisten välillä.[2] Siirtokuntia on pidetty rauhan esteenä[18] tai jopa yhtenä suurimmista esteistä rauhansopimukselle Israelin ja palestiinalaisten välillä.[13]

Toisten mielestä siirtokunnat eivät ole rauhan este, sillä rauhaa ei saatu silloinkaan, kun siirtokuntia ei ollut .[19] Ennen kuin siirtokuntia oli perustettu YK:n turvallisuusneuvosto vaati 22.11.1967 päätöslauselmassa 242 konfliktin ratkaisemista kahden valtion mallin avulla. YK:n mukaan saavutetaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha, kun Israel vetäytyy kuuden päivän sodassa valloittamiltaan alueilta ja kaikki luopuvat väkivallasta ja sillä uhkailusta ja tunnustavat alueella olevien valtioiden olemassaolon ja itsenäisyyden. [20] Israel hyväksyi päätöslauselman, mutta Palestiinan vapautusjärjestö torjui sen. PLO ei ole toistaiseksi hyväksynyt Israelin olemassaoloa.[21] Israel taas ei ole suostunut vetäytymään miehitysalueilta ilman, että ensin on tehty rauha.

Siirtokuntien lakkauttamiset muokkaa

Israel on ollut valmis lakkauttamaan siirtokuntiaan vastineeksi rauhasta. Israel on purkanut siirtokuntansa sekä Siinailta että Gazasta. Vuoden 1973 Jom Kippur -sodan jälkeen Israel solmi vuonna 1978 Egyptin kanssa Camp Davidin rauhansopimuksen. Vastineena sille, että Egypti sitoutui rauhaan Israel luovutti miehittämänsä, myös öljyä tuottavan Siinain niemimaan ja poisti sinne perustamansa siirtokunnat.[22]

Pääministeri Ariel Sharonin rauhanpyrkimysten osana Israel lakkautti siirtokuntansa Gazassa ja vetäytyi sieltä 12. syyskuuta 2005. Vanhimmat siirtokunnat olivat toimineet 37 vuotta, ja niissä asui lähes 9000 juutalaista. Samalla lakkautettiin neljä Länsirannan siirtokuntaa. Gazan siirtokunnissa oli 4000 kasvihuonetta, jotka olivat työllistäneet 3500 palestiinalaista.[23] Israelin vetäytymisen jälkeen kasvihuoneet ryöstettiin, mihin osallistuivat myös Gazan poliisit. [24] Sharonin ratkaisu vetäytymisestä ei tyydyttänyt kaikkia arabeja. Palestiinalainen kansanedustaja ja tutkija Hanan Ashrawi katsoi, että Sharonin toimet olivat yritys tuhota edellytykset palestiinalaisvaltiolta ja lupa jatkaa raakaa päivittäistä hyökkäystä palestiinalaisia vastaan.[25]

Siirtokuntien kansainvälisoikeudellinen asema muokkaa

 
Givat Assafin pieni juutalaissiirtokunta on Israelinkin lakien mukaan luvaton.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto katsoi päätöslauselmassa 446 (1967) että siirtokunnat ovat "vailla laillista pohjaa" ja kehotti Israelia noudattamaan Geneven neljännen sopimuksen 49. artiklan kuudetta pykälää, [17] jonka mukaan valtaajavalta ei saa valtaamalleen alueelle karkottaa tai siirtää osaa omasta siviiliväestöstään.[3] Turvallisuusneuvosto uudisti vaatimuksensa päätöslauselmissa 452 (1979) ja 465 (1980).[26][17] Päätöslauselmassa 465 kehotettiin valtioita kieltäytymään yhteistoiminnasta Israelin siirtokuntien kanssa ja todetaan, että ne ovat "räikeässä ristiriidassa" Geneven sopimuksen kanssa. [26]

Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi 9. heinäkuuta 2004 neuvoa antavan lausunnon, joka koski muurin rakentamista Palestiinan miehitysalueelle. Tuomioistuin katsoi, että Israelin siirtokunnat olivat kansainvälisen oikeuden vastaisia (engl. in breach of international law). Tuomioistuin piti muureja laittomina ja Israelin perusteluja niiden tehtävästä terrorismin torjunnassa sopimusten vastaisina. Tuomioistuin katsoi, että molemmat osapuolet olivat syyllistyneet laittomiin tekoihin, minkä takia se korosti erityisesti YK:n päätöslauselman 242 merkitystä konfliktin ratkaisemiseksi.[27] Vuonna 2023 YK:n yleiskokous pyysi tuomioistuimelta uutta mielipidettä siirtokunnista.[28]

Euroopan unioni pitää siirtokuntia laittomina. [29] Suomi on ottanut saman kannan viimeksi vuonna 2022.[30] Ihmisoikeusjärjestöistä Amnesty International[31] ja Human Rights Watch[32] pitävät siirtokuntia "sotarikoksina".

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa antavan lausunnon mukaan sekä siirtokunnat että Israelin rakentamat muurit ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Muut lausunnot ovat olleet poliittisia kannanottoja, eivät tuomioistuimen päätöksiä. Finnwatchin mukaan myös palestiinalaisalueiden miehitys on laitonta.[33] Tämän kannan otti myös YK:n nimittämä komissio vuonna 2022.[34]

Näkemyksiä siirtokuntien puolesta muokkaa

Yhdysvaltalaisen ulkopolitiikan analyytikon Mitchell Bardin mukaan juutalaiset ovat aina eläneet Juudeassa ja Samariassa eli Jordanin länsirannalla. Se on ollut estettynä ainoastaan Jordanin miehityksen aikana 1948–1967. Käsitys siirtokuntien laittomuudesta perustuu YK:n turvallisuusneuvoston poliittisiin päätöksiin ja YK:n alaisuudessa toimivan Haagin kansainvälisen tuomioistuimen lausuntoon. Kansainvälinen tuomioistuin voi antaa tuomioita vain sellaisten maiden riidoissa, jotka ovat hyväksyneet sen tuomiovallan. Esimerkiksi Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ole sitoutuneet sen tuomioihin. Siirtokuntien tapauksessa se ei ole antanut tuomiota vaan ei-sitovan suosituksen. Kriitikkojen mukaan tuomioistuimen ongelma on sen puolueellisuus ja vihamielinen asenne Israelia kohtaan.[19] Sen 15 tuomaria valitaan YK:n yleiskokouksessa ja turvallisuusneuvostossa järjestettävässä äänestyksessä. Israel katsoo, ettei Geneven IV sopimuksen kohta 49.6 koske sen toimia, koska se ei ole karkottanut tai siirtänyt väestöään siirtokuntiin.[35]

Israelin Korkein oikeus on vahvistanut joidenkin siirtokuntien laillisuuden, mutta todennut jotkut muut laittomasti perustetuiksi.[19] Niitä on siksi myös purettu.[36] Israel on torjunut väitteen, että siirtokunnat loukkaisivat kansainvälistä oikeutta.[37]

Yhdysvaltojen politiikka muokkaa

Yhdysvalloissa demokraatit ovat tavallisesti arvostelleet siirtokuntia,[38][39][40] kun taas republikaanit ovat tukeneet Israelin siirtokuntapolitiikkaa.[41][5] Demokraattipresidentti Joe Bidenin hallinnon aikana Yhdysvallat on moittinut siirtokuntapolitiikkaa.[42] Republikaanipresidentti Donald Trump ja hänen hallintonsa ei pitänyt siirtokuntia rauhan esteenä, [43] eikä kansainvälisen oikeuden vastaisina.[4] Kesäkuussa 2019 Israel jopa nimesi uuden Golanin alueelle perustetun siirtokunnan Trumpin mukaan Ramat Trumpiksi eli Trumpin kukkuloiksi.[44] Tätä edelsi maaliskuussa 2019 Trumpin asetus, jolla tunnustettiin Golanin kukkulat Israelille kuuluviksi.[44] Pääministeri Netanjahu kutsui Trumpia suureksi Israelin ystäväksi.[44]

Boikotteja muokkaa

Pääartikkeli: Juutalaisiin kohdistuneet boikotit

Marraskuussa 2019 Euroopan unionin tuomioistuin päätti, että Israelin siirtokunnissa tehtyjen tuotteiden alkuperä pitää merkitä, jotta kuluttajat voivat tehdä eettisiä ostopäätöksiä. Tuomioistuimen mukaan kuluttajalla on oikeus tietää, onko tuote tehty alueilla, joita Euroopan unioni pitää laittomina.[2]

Kansainvälinen BDS-järjestö ajaa ostoboikotteja niille yrityksille, jotka toimivat Länsirannalla. Euroopan unioni rajasi siirtokunnat 16. heinäkuuta 2013 yhteistyöhankkeidensa ulkopuolelle.[45] Boikottien vastustajat katsovat boikottien haittaavan eniten palestiinalaisia, koska näitä on paljon töissä siirtokuntien israelilaisissa yrityksissä.[46]

Suomalaisten kehitys- ammattiyhdistys- ja ympäristöjärjestöjen perustama yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch[47] on tehnyt raportteja suomalaisyritysten kaupankäynnistä siirtokuntien kanssa. Finnwatch pitää siirtokuntia laittomina.[48][33] Myös Kirkon ulkomaanapu on ollut aktiivinen samassa asiassa. [9] Finnwatchin mukaan kymmenet Suomessa toimivat yritykset rikkoivat vuonna 2022 ihmisoikeuksia Lähi-idässä. Alkon valikoimista löytyi siirtokuntiin kuuluvien Golanin kukkuloiden alueelta tuotuja viinejä. Suomessa markkinoitiin myös paikallisia Ahavan kosmetiikkatuotteita. Keskon valikoimiin oli vahingossa päätynyt pieni erä siirtokunnassa tuotettua rosmariinia. Kesko oli ainoa tutkituista kaupan ketjuista, joka oli kieltänyt alueen tuotteiden ja raaka-aineiden käytön omissa merkeissään ja maahantuonnissaan.[33] Finnwatch tutki myös työeläkeyhtiöiden toimintaa. Sijoitustoiminta oli vähäistä, mutta jonkin verran siirtokuntayhteyksiä löytyi työeläkeyhtiö Elon sijoitussalkusta. Finnwatch totesi, että useat yritykset olivat luopuneet toiminnastaan siirtokunnissa. Esimerkiksi Suomessa toimivat Alstom, Veolia, Heineken ja Sodastream olivat sellaisia. Sen sijaan kansainväliset yritykset Wolt ja Airbnb jatkoivat toimintaansa siirtokunnissa ja Suomessa toimiva amerikkalainen kiinteistövälitysyhtiö Remax välitti kohteita alueilla.[49] Vuonna 2018 Airbnb oli ilmoittanut poistavansa kohteensa Israelin siirtokunnista Länsirannalla. Kansainvälisen lain asiantuntija Eugene Kontorovich piti ratkaisua juutalaisvihamielinä.[50]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Juusola 2014, s. 149-151
  2. ↑ a b c d Crowley, Kirsi: EU-tuomioistuin: Israelin siirtokunnissa tehtyjen tuotteiden alkuperä pitää merkitä, jotta kuluttaja voi tehdä eettisen ostopäätöksen YLE uutiset. 12.11.2019. Viitattu 5.3.2023.
  3. ↑ a b Genèven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana 12 päivältä elokuuta 1949. Finlex. Arkistoitu 5.3.2023. Viitattu 5.3.2023.
  4. ↑ a b Burtsov, Pertti: Yhdysvallat muutti linjaansa – Pompeo: "Israelin siirtokunnat eivät ole kansainvälisen lain vastaisia" YLE uutiset. 18.11.2019. Viitattu 5.3.2023.
  5. ↑ a b Patmos Lähetyssäätiö: Yhdysvaltojen historiallinen linjanmuutos: Länsirannan siirtokunnat eivät ole laittomia 9.12.2019. Patmos. Viitattu 6.3.2023.
  6. ↑ Juusola 2014, s. 131
  7. ↑ Juusola 2014, s. 134-136
  8. ↑ Juusola, 2014, s. 177
  9. ↑ a b Kymmenillä Suomessa toimivilla yrityksillä on yhteyksiä Israelin laittomiin siirtokuntiin 6.3.2012. Kirkon ulkomaanapu. Viitattu 6.3.2023.
  10. ↑ Kokkonen, Yrjö: Israel valmistelee uutta siirtokuntaa Itä-Jerusalemiin YLE Uutiset. 13.1.2013. Viitattu 6.3.2023.
  11. ↑ Kokkonen, Yrjö: Israel ilmoitti uusista siirtokunnista Länsirannalle YLE Uutiset. 30.1.2015. Viitattu 6.3.2023.
  12. ↑ Wallius, Anniina: Israelilaislähteet: Netanjahu valmis purkamaan Länsirannan siirtokuntia YLE Uutiset. 27.6.2013. Viitattu 6.3.2023.
  13. ↑ a b c d Zidan, Aishi: Kansainvälinen yhteisö pitää Israelin siirtokuntia laittomina Helsingin Sanomat. 5.2.2014. Viitattu 5.3.2023.
  14. ↑ Ortamo, Simo: Tuhannet osoittivat mieltään Länsirannalla - palestiinalaislapsen polttopullomurhasta epäillään äärimielisiä israelilaisia Helsingin Sanomat. 31.7.2015. Viitattu 6.3.2023.
  15. ↑ YK: Juutalaissiirtokunnat valtaavat Länsirannan lähteitä MTV Uutiset. 19.3.2012.
  16. ↑ Piispa Sani-Ibrahim Azar: Tarvitsemme tukea: Liittääkö Netayahu Länsirannan alueet Israeliin heinäkuussa? 7.6.2020. Pyhä maa. Viitattu 6.3.2023.
  17. ↑ a b c Resolution 446 (1979) of 22 March 1979 (Wayback machine) United Nations Secuity Council. Arkistoitu 21.9.2015. Viitattu 6.3.2023.
  18. ↑ Ruohomäki, Olli: Israelin siirtokunnat rauhan esteenä Ulkopolitiikka. 3/2010. Viitattu 6.3.2023.
  19. ↑ a b c Bard, Mitchell: Myths and Facts Israeli Settlements Jewish Virtual Library. 2023. Viitattu 31.10.2023.
  20. ↑ S/RES/242(1967) Resolution 242 (1967). United Nations. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  21. ↑ The Palestinian National Charter: Resolutions of the Palestine National Council July 1-17, 1968 The Avalon Project. Yale Law School. Viitattu 7.1.2023.
  22. ↑ Juusola 2014, s. 171–172
  23. ↑ Spencer 2019, s. 179-180
  24. ↑ From Associated Press: Palestinians in Gaza Loot Greenhouse Equipment Los Angeles Times. 14.9.2005. Viitattu 6.3.2023.
  25. ↑ Miren Gutierrez: Tutkija: Israel harhauttaa Gazasta vetäytymisellään Maailma.net. 29.10.2004. Viitattu 6.3.2023.
  26. ↑ a b Resolution 465 (1980) Adopted by the Security Council at its 2203rd meeting on 1 March 1980 United Nations. Digital Library. 1.3.1980. United Nations. Viitattu 6.3.2023.
  27. ↑ International Court of Justice: Legal Consequences of the Construction of a Wall in the Occcupied Palestinian Territory- Advisory Opinion of 9 July 2004. International Court of Justice, 2004. ISBN 92-1-070993-4. Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ World Court says it has received U.N. request for opinion on Israel occupation 20.1.2023. Reuters. Viitattu 6.3.2023.
  29. ↑ Press and information team - Office of the European Union Representative (West Bank and Gaza Strip, UNRWA): 2021 Report on Israeli settlements in the occupied West Bank, including East Jerusalem Reporting period -January - December 2021 20.7.2022. The Office of the European Union Representative (West Bank and Gaza Strip, UNRWA). Viitattu 6.3.2023.
  30. ↑ Yhteislausunto koskien Israelin siirtokuntatoimia 13.5.2022. Ulkoministeriö. Viitattu 7.3.2023.
  31. ↑ CHAPTER 3: ISRAELI SETTLEMENTS AND INTERNATIONAL LAW 2023. Amnesty International. Viitattu 6.3.2023.
  32. ↑ Israel and Palestine. Events of 2021 World Report 2022. Human Rights Watch. Viitattu 6.3.2023.
  33. ↑ a b c Sonja Vartiala, Päivi Pöyhönen & Henri Purje: Kielletyt hedelmät. Suomessa toimivien yritysten yhteydet Israelin laittomiin siirtokuntiin. Finnwatch, 2012. Teoksen verkkoversio.
  34. ↑ Israeli occupation of Palestinian territory illegal: UN rights commission UN News. 20.10.2022. United Nations. Viitattu 8.3.2023.
  35. ↑ Israeli Settlements and International Law 30.11.2015. Ministry of Foreign Affairs (Israel). Viitattu 31.10.2023.
  36. ↑ Johanna Kippo: Israel rakentaa uuden siirtokunnan Länsirannalle ensi kertaa 20 vuoteen YLE Uutiset. 31.3.2017. Viitattu 31.10.2023.
  37. ↑ Israeli Settlements and International Law 30.11.2015. Ministry of Foreign Affairs (Israel). Viitattu 31.10.2023.
  38. ↑ Juutalaissiirtokuntien levittäytyminen harmittaa Yhdysvaltoja
  39. ↑ Juutalaissiirtokuntien levittäytyminen harmittaa Yhdysvaltoja Uusi Suomi. 15.6.2008. Viitattu 6.3.2023.
  40. ↑ Yhdysvaltain Kerry: Israelin siirtokunnat laittomia hs.fi. 6.11.2013. Viitattu 6.3.2023.
  41. ↑ Tähänkö päättyi USA:n ja Israelin erityissuhde? Uusi Suomi. 16.3.2010. Viitattu 6.3.2023.
  42. ↑ Yhdysvaltain ulkoministeri moittii Israelin siirtokuntapolitiikkaa 14.2.2023. YLE Uutiset. Viitattu 6.3.2023.
  43. ↑ "Ehkä"-sana hämmentää Trumpin hallinnon Israel-linjauksessa Yle Uutiset. Viitattu 16.2.2017.
  44. ↑ a b c Nurminen, Jussi: Israel nimesi juutalaissiirtokunnan Yhdysvaltain presidentin mukaan: Trumpin kukkulat Yle Uutiset. 16.6.2019. Viitattu 13.11.2019.
  45. ↑ Hanhivaara, Jussi: Israel tuomitsee EU:n uuden siirtokunta-direktiivin YLE Uutiset. 16.7.2013. Viitattu 6.3.2023.
  46. ↑ Junkkaala, Eero: Israelin siirtokuntapolitiikka puhuttaa Seurakuntalainen. 1.11.2012. Viitattu 6.3.2023.
  47. ↑ Keitä olemme Finnwatch. Viitattu 6.3.2023.
  48. ↑ Ikävalko, Kari: Tuore raportti: Alko ostaa viinejä Israelin laittomista siirtokunnista YLE Uutiset. 29.11.2022. Viitattu 6.3.2023.
  49. ↑ Tuore raportti: Alko ostaa viinejä Israelin laittomista siirtokunnista Yle Uutiset. 29.11.2022. Viitattu 29.11.2022.
  50. ↑ Tuomisto, Juho: Airbnb poistaa majoituskohteensa Israelin siirtokunnista Yle Uutiset. 20.11.2018. Viitattu 13.11.2019.

Kirjallisuutta muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juutalaissiirtokunta.
  • Juusola, Hannu: Israelin historia. Helsinki: Gaudeamus, 2005, 2. p. 2014. ISBN 951-662-920-2.
  • Spencer, Robert: The Palestinian Delusion. The Catastrophic History of the Middle East Peace Process. Bombardier, 2019. ISBN 978-1-64293-254-6.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juutalaissiirtokunta&oldid=22187375”