Juutalainen nimi

juutalaisten käyttämä nimi

Juutalaisten nimet ovat juutalaisten historian aikana yleensä erottuneet heidän asuinmaidensa muiden kansanryhmien nimistä, ja jotkin juutalaisten nimikäytännöistä ovat ainutlaatuisia. Juutalaiset käyttivät pitkään pelkkiä etunimiä ja lisänimiä, kunnes myöhäiskeskiajasta 1800-luvun alkuun välisenä aikana he joutuivat ottamaan käyttöön myös periytyvät sukunimet. Juutalaisten nimet pohjautuvat usein hepreaan ja eri juutalaiskieliin kuten jiddišiin.

Historia muokkaa

Juutalaiset käyttivät Raamatun aikoina vain yhtä nimeä, johon liitettiin suuremmissa yhteisöissä lisänimi, mutta ei koskaan periytyvää sukunimeä. Lisänimenä toimi yleensä isän nimi sanan ben (’poika’) tai bet (’tytär’)[1] jäljessä, kuten nimessä Moshe ben Amram (Moshe, Amramin poika). Joskus Raamatussa käytetään vielä pidempää isälinjasta kertovaa nimeä, kuten Mordechai ben Yair ben Shime’i ben Kish. Myös heimon tai kotikaupungin nimeä saatettiin käyttää henkilön lisänimenä.[2]

Hepreankielisten nimien rinnalle juutalaisten niminä otettiin Babylonin vankeuden ja sitä seuranneiden vuosisatojen aikana käyttöön paljon aramean- ja kreikankielisiä nimiä. Diasporan myötä juutalaiset alkoivat käyttää myös Välimeren maiden kielten nimiä raamatullisten nimiensä lisäksi.[3]

Juutalaiset eivät käyttäneet sukunimiä vielä keskiajallakaan, vaan lisänimenä käytettiin isän ja kotipaikan nimen lisäksi usein myös ammattinimeä (kuten Yochanan HaSandlar, ’Yochanan, sandaalintekijä’). Tunnetun Talmudin kommentoijan Rašin nimi on lyhenne hänen koko nimestään Rabbi Shlomo ben Yitzhak. Moses Maimonidesin lisänimi on kreikkaa ja tarkoittaa ’Maimonin poika’.[2]

Keskiajan lopulla juutalaiset alkoivat ottaa käyttöön varsinaisia sukunimiä, aluksi Italiassa ja islamilaisessa maailmassa. Itä- ja Keski-Euroopan aškenasijuutalaiset ottivat sukunimet käyttöön vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Vielä 1700-luvun tunnetuimmat aškenasijuutalaiset kuten Ba’al Shem Tov, Vilnan gaon ja Moses Mendelssohn käyttivät lisänimiä sukunimen sijaan.[4] Ensimmäisenä maana vuonna 1787 juutalaiset määrättiin ottamaan sukunimet Itävalta-Unkarissa, joka hallitsi suurta osaa Euroopasta.[1] Sukunimien käyttöönotosta huolimatta aškenasijuutalaiset jatkoivat sefardijuutalaisista poiketen kuitenkin omissa piireissään yleisesti pelkkien etunimien ja lisänimien käyttämistä.[5]

Joutuessaan valitsemaan itselleen sukunimiä juutalaiset ottivat niin hepreankielisiä kuin kansankielisiäkin nimiä. Käyttäessään asuinmaidensa kielten mukaisia nimiä he välttelivät kristinuskoon ja islamiin liittyviä nimiä kuten Kristoffer, Maria ja Johannes, tai Ali, Aiša ja Muhammad.[4] Miehet saivat useammin hepreankielisen etunimen kuin naiset. Tähän oli tärkeimpänä syynä se, että Raamatussa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa on suurempi valikoima miehen- kuin naisennimiä. Toisekseen miehet tarvitsivat ”pyhän” hepreankielisen nimen jumalanpalveluksissa, joissa heidät kutsuttiin lukemaan Tooraa.[6]

Eri maiden oikeinkirjoitussääntöjen erojen vuoksi sama nimi saatettiin kirjoittaa eri tavoin eri maissa. Etenkin venäjän kielestä puuttuva h-kirjain aiheutti vaihtelua, esimerkiksi nimissä Horowitz/Gurevitch, Heller/Geller, ja Halpern/Galpern.[5]

Etunimet muokkaa

Merkitykset muokkaa

Raamatulliset hepreankieliset nimet merkitsivät usein jotain, ja niiden merkitys oli aikoinaan myös yleisesti tiedossa. Joitain esimerkkejä perinteisistä juutalaisista henkilönnimistä merkityksineen:[7]

  • Yitzhak (Iisak) – hän nauraa
  • Rachel (Raakel) – uuhi
  • David – rakastettu
  • Yonatan (Joonatan) – Jumala antoi
  • Naomi – miellyttävyys

Etunimen antaminen muokkaa

Aškenasijuutalaisilla on tapana antaa lapselle jonkun hiljattain kuolleen sukulaisen etunimi, sen muunnelma tai sitä muistuttava nimi, sukulaisen kunnioittamiseksi. Hepreankieliset nimet siirtyvät yleensä muuttumattomina. Juutalaisisät ovat harvoin antaneet pojalleen omaa etunimeään, joskin tapa on yleistymässä.[1]

Juutalaispojat saavat nimensä virallisesti ympärileikkausseremoniassa ja tytöt synagogan nimiseremoniassa. Samassa yhteydessä nimen esikuva ja tarkoitus usein selitetään.[1]

Sukunimet muokkaa

Heimo- ja pappisnimet muokkaa

Tyypillisesti juutalainen sukunimityyppi on heimojen ja pappien nimet, kuten hyvin yleiset Cohen ja Levy eri muotoineen (Kohn, Kahan, Kahn, Kaplan ja Kagan, sekä Levitt, Levine ja Löwy).[8]

Lyhennenimet muokkaa

Toinen tyypillisesti juutalainen sukunimityyppi on lyhennenimet. Näistä yleisimpiä ovat Katz-alkuiset nimet; Katz on alkukirjainlyhenne sanoista Kohen Tzedek (’vanhurskas pappi’).[9]

Patronyymit muokkaa

Kun juutalaiset alkoivat ottaa käyttöön sukunimiä myöhäiskeskiajalta lähtien, moni juutalainen otti luontevasti sukunimekseen patronyymin, jollaisia juutalaiset olivat käyttäneet lisäniminä. Patronyymisen sukunimen muoto vaihtelee käytetyn kielen mukaan: aškenaseilla patronyymit ovat muotoa -son tai -s (Jacobson, Jacobs). Itä-Euroopassa käytettiin usein slaavilaisia päätteitä, jotka vaihtelivat maittain (puol. -owicz, tšekk. -ovič, unk. -ovics, rom. -ovici); Saksankieliset virkamiehet saattoivat käyttää kirjoitusmuotoa -owitz, ja Yhdysvalloissa kirjoitusmuoto oli usein -ovitch. Kaikki päätteet äännettiin kuitenkin [ovitš]. Iranissa patronyymimuotoja olivat -zadeh tai -ian, Georgiassa -eshvili, arabiassa ben tai ibn, Italiassa -i, ja Marokossa joskus etuliite O-.[6]

Patronyymejä muodostettiin myös isännimen lempinimistä. Nimet Yankelovich ja Koppelson tulevat Jaakobin lempinimistä. Yleinen nimi Moscowitz tulee puolankielisestä nimestä Moszek/Moszko (’pikku Mooses’). Myös tiettyihin nimiin yhdistetyistä symboleista tehtiin patronyymejä, kuten Leibson, Leibowicz ja Lefkowitz, jotka tulevat Juudaan yhdistettyä leijonaa tarkoittavasta sanasta (jidd. Leib). Benjaminiin yhdistettiin susi, mistä tulevat yleiset Wolf- ja Volk-nimet. Rabinowitz tarkoittaa ”rabbin poika”, kuten myös iranilainen nimi Akhamzadeh.[10]

Matronyymit muokkaa

Aškenasijuutalaisten sukunimiin kuuluu myös suhteellisen paljon matronyymejä, joista yleisimpiä ovat esimerkiksi Rifkin, Sarason, Chanin, Beilis ja Goldenson. Matronyymiset sukunimet ovat usein saaneet alkunsa perheistä, joiden isä oli jo kuollut kun perhe otti sukunimen. Myös silloin, jos perheen äiti hoiti perheen liiketoimintaa tai oli muuten perheessä miestä tärkeämpi, saatettiin perheelle ottaa sukunimeksi matronyymi.[11]

Ammattinimet muokkaa

Ammattinimikkeestä otetut sukunimet ovat juutalaisilla yleisiä. Hepreankielisiä esimerkkejä ovat esimerkiksi Chait (’räätäli’), Melamed (’opettaja’), Hazan (’synagogalaulaja’) ja Katzoff (’teurastaja’). Aškenasien ammattinimet tulivat jiddišistä, saksasta tai slaavilaisista kielistä, esimerkiksi Schneider, Kravitz, Kravchik ja Portnoy (’räätäli’). Räätälin ammattiin viittaavat myös Nadelman (’neulamies’), Sherman (’saksimies’) ja Fingerhut (’sormustin’). Muita aškenaseilla yleisiä ammattinimikkeistä otettuja sukunimiä ovat muun muassa Fleisher, Metzger ja Reznick (’teurastaja’); Glass, Glazer ja Sklar (’lasittaja’), Schmidt ja Kovalsky (’seppä’); Futterman, Kirshner ja Peltz (’turkkuri’); sekä Sofer ja Schreiber (’kirjuri’). Arabimaailman juutalaisten nimiä ovat muun muassa Abulafia ja Tabib (’lääkäri’) tai Asayag (’kultaseppä’), ja Iranissa Hakimi (’lääkäri’).[12]

Ominaisuusnimet muokkaa

Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvia yleisiä sukunimiä juutalaisilla ovat muun muassa Schwarz (’musta’), Klein (’pieni’), Roth (’punainen’) ja Schoen (’kaunis’); tai Elkyess (’nokkela’), Pacifici (’rauhaisa’), Caro (’rakastettu’) ja Cordozo (’sydämellinen’).[13]

Toponyymit muokkaa

Toponyymejä eli paikannimiin perustuvia juutalaissukunimiä on useita, sillä juutalaiset liikkuivat aikoinaan suhteellisen paljon. Tunnettuja paikannimiin perustuvia sukunimiä ovat Berliner, Minsky, Prager, Vilner, Frankfurter, Hamburger, Wiener, Warszawski, Pinsky, Pinsker; muslimimaailmassa Bagdadi, Basri, Tehrani, Shirazi, Alfasi (Fezistä), Masri (Egyptistä) ja Adni (Adenista); sekä Italiassa esimerkiksi Modigliani, Viterbi, Tedesco (’saksalainen’) ja Polacco (’puolalainen’).[14] Venäjällä suurin osa -ski-loppuisten nimien haltijoista on juutalaistaustaisia.[1] Pienet kaupungit ovat antaneet nimensä joillekin aškenasien yleisimmistä sukunimistä kuten Shapiro ja Spiro (Speyer), Ginzburg (Günzburg) tai Horowitz (Hořovice). Yleinen nimi Rappaport tulee Porton kaupungista.[15]

Myös maannimiä on käytetty yleisesti juutalaissa sukunimissä, kuten Deutsch, Ungar, Litvak ja Pollack, sekä alueennimiä kuten Schlesinger (Sleesia) ja Frankel (Franken).[8]

”Kauniit nimet” muokkaa

Suuri osa aškenasien sukunimistä jouduttiin keksimään yhtäkkiä tyhjästä 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, kun juutalaiset joutuivat hallinnollisista syistä ottamaan itselleen sukunimet. Juutalaiset saivat usein muutaman kuukauden aikaa valita itselleen sukunimet, ja joissain paikoissa viranomaiset antoivat heille itse nimet. Moni juutalainen valitsi suvulleen jonkin kauniilta kuulostavan kaksiosaisen nimen. Taulukossa on joitain yleisimpiä tällaisissa nimissä käytettyjä sanoja, joita yhdisteltiin melko vapaasti:[16]

Rosen- (’ruusu’) -berg (’mäki’)
Blumen- (’kukka’) -thal (’laakso’)
Gold- (’kulta’) -stein (’kivi’)
Silber- (’hopea’) -man (’mies’)
Loewen- (’leijona’) -baum (’puu’)
Fein- (’hieno’) -wasser (’vesi’)
Schoen- (’kaunis’) -blatt (’lehti’)

Kaikenlaiset puunnimet olivat myös suosittu nimityyppi (esimerkiksi Appelbaum, Birnbaum, Kirschenbaum, Tannenbaum ja Teitelbaum – jopa Goldbaum).[5]

Muunlaiset nimet muokkaa

Jotkin frankfurtilaiset juutalaissuvut ottivat sukunimensä vaakunakilvestään, kuten Rothschild (’punakilpi’), Schiff (’laiva’) ja Strauss (’strutsi’).[3]

Yhteiset nimet ei-juutalaisten kanssa muokkaa

Moni juutalaisilla yleinen sukunimi on yleisesti käytössä myös ei-juutalaisilla, kuten Gross, Schwarz, Klein, Mayer, Zimmermann, Kowalsky, Medvedev, Sokolov, Kravchuk, Jacobson, Hamburger, Rosenberg, Krause tai Miller. Lisäksi moni yhdessä maassa tyypillinen juutalainen nimi voi toisessa maassa olla epätyypillinen juutalaiseksi nimeksi.[17][1]

Nimien vaihtaminen muokkaa

Yhdysvaltoihin muuttaneet juutalaiset ovat usein vaihtaneet tai muuttaneet sukunimensä: heistä tunnetuimpia ovat jotkut näyttelijät kuten Kirk Douglas (Isser Danilevich) tai Tony Curtis (Bernie Schwarz). Jotkut maahanmuuttajat saivat jo maahanmuuttovirkailijalta uuden nimen entisen vaikeastilausuttavan tilalle. Vastakkaisesta nimenvaihdosta tunnetuin esimerkki on Whoopi Goldberg (alun p. Caryn Johnson). Viime vuosina monet amerikanjuutalaiset ovat palauttaneet itselleen sukunsa vanhan juutalaisen sukunimen.[18]

Israeliin muuttaneet juutalaiset ovat usein vaihtaneet nimensä kokonaan hepreankieliseksi: näistä tunnetuimpia esimerkkejä on pääministerit David Ben-Gurion (alun perin sukunimeltään Grün) ja Golda Meir (alun p. Meyerson). Useat käänsivät nimensä merkityksen suoraan hepreankieliseksi, jolloin esimerkiksi Goldbergista tuli Har-Paz.[19]

Euroopassa monet antisemitismin kannattajat suhtautuivat kielteisesti siihen, että juutalaiset pyrkivät häivyttämään juutalaisuutensa nimenvaihdoksilla. Saksassa kansallissosialistien noustua valtaan vuonna 1933 juutalaisilta kiellettiin ”arjalaisten” nimien ottaminen.[20]

Suomenjuutalaisten sukunimet olivat 1900-luvun alussa yleensä perinteisiä aškenasijuutalaisnimiä, jotka suomalaisten silmissä vaikuttivat saksankielisiltä tai slaavilaisilta nimiltä. Osa suomenjuutalaisista suomalaisti sukunimensä 1930- tai 1940-luvulla. Suomalaisiksi muutettiin nimenomaan venäläisiltä kuulostaneita sukunimiä, joten syynä nimenvaihdoksiin saattoi olla Suomessa voimistunut venäläisvastainen ilmapiiri. Tunnettuja nimenvaihtajia olivat esimerkiksi näyttelijä Hanna Taini (ent. Leffkowitsch) ja taidemaalari Sam Vanni (Besprosvanni) sekä suvuista esimerkiksi Jaari (Jankeloff), Orvomaa (Orscholik) ja Wardi (Waprinsky). Osa uusista nimistä muistutti näennäisen suomenkielisestä asustaan huolimatta samalla myös hepreankielisiä sanoja; esimerkiksi Jaari muistuttaa heprean metsää tarkoittavaa sanaa.[21]

Lähteet muokkaa

  • Lowenstein, Steven M.: Jewish Cultural Tapestry : International Jewish Folk Traditions. Oxford University Press, 2002. ISBN 9780195313604.
  • Ekholm, Laura ja Muir, Simo: Isänmaasuhteen rakentaminen ”kansallisten” nimien avulla: Helsingin juutalaisessa seurakunnassa tehdyt sukunimien vaihdot 1933–1944. Historiallinen aikakauskirja, 2011, 109. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio (käyttö rajoitettu).

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Jewish Names Judaism 101. Viitattu 19.10.2013.
  2. a b Lowenstein 2002, s. 70.
  3. a b NAMES (PERSONAL) Jewish Encyclopedia
  4. a b Lowenstein 2002, s. 71.
  5. a b c Lowenstein 2002, s. 80.
  6. a b Lowenstein 2002, s. 72.
  7. Lowenstein 2002, s. 69–70.
  8. a b Lowenstein 2002, s. 77.
  9. Lowenstein 2002, s. 77–78.
  10. Lowenstein 2002, s. 73–74.
  11. Lowenstein 2002, s. 74.
  12. Lowenstein 2002, s. 74–75.
  13. Lowenstein 2002, s. 75.
  14. Lowenstein 2002, s. 75–76.
  15. Lowenstein 2002, s. 76–77.
  16. Lowenstein 2002, s. 78–79.
  17. Lowenstein 2002, s. 81.
  18. Lowenstein 2002, s. 82.
  19. Lowenstein 2002, s. 82–83.
  20. Ekholm & Muir 2011, s. 33–34.
  21. Ekholm & Muir 2011, s. 35–40.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Avotaynu, juutalainen sukututkimussivusto, jossa on sukunimihaku