Juudas Makkabi
Juudas Makkabi johti juutalaisten makkabealaiskapinaa Syyrian seleukideja vastaan vuosina 167–160 eaa.
Juudea oli liitetty Aleksanteri Suuren valloitusten myötä hellenistiseen valtapiiriin, ja kreikkalaistaakseen alueen Antiokhos IV kielsi juutalaisilta uhritoimitukset, sapatin vieton ja ympärileikkaukset ja muutti Jerusalemin temppelin Zeuksen palvontapaikaksi.[1] Juudas Makkabi aloitti sissisodan muutaman sadan sotilaan voimalla. Tuhottuaan syyrialaisten armeijan yllätyshyökkäyksellä hän sai paljon lisää voimaa armeijaansa. Hän itse kuoli taistelussa seleukideja vastaan vuonna 161 tai 160 eaa.[2] Kapinaa ei voinut kuitenkaan enää pysäyttää, ja juutalaisten kuningaskunta saavutti itsenäisyyden 140-luvulla eaa.[1]
Juudas Makkabin ansiosta Jerusalemin toinen temppeli omistettiin jälleen Jahven palvonnalle, ja tätä muistetaan hanukka-juhlassa.[2][3] Juudas Makkabin johtama kapina on aiheena Georg Friedrich Händelin oratoriossa Judas Maccabeus.