Jussi Pohjonen (kuvanveistäjä)
Jussi Hermanni Pohjonen (9. helmikuuta 1913 Elizabeth, New Jersey – 1. lokakuuta 1964 Pori) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari. Hänen tuotantonsa käsittää muotokuvien, maalausten ja piirustusten lisäksi runsaasti erilaisia pienoisveistoksia ja reliefejä. Kotikaupunkinsa Porin ulkopuolella Pohjosen töitä oli esillä ainoastaan Helsingissä Strindbergin taidesalongissa vuonna 1947. Omintakeisena boheemina tunnettu Pohjonen ei myöskään milloinkaan liittynyt Suomen taiteilijaseuran jäseneksi, minkä vuoksi hänen nimensä puuttuu kuvataidematrikkeleista.
Elämä muokkaa
Pohjonen syntyi Yhdysvalloissa hänen vanhempiensa insinööri Väinö Hermanni Pohjosen ja Selma Maria Myntin vietettyä maassa kaksi vuotta siirtolaisena. Suomeen palattuaan perhe asui vuoden verran Vaasassa ja muutti sen jälkeen Turkuun, jossa Pohjonen vietti varhaislapsuutensa, ennen perheen paluuta Vaasaan 1920-luvun alussa. Kuvataiteista hän innostui asuessaan samassa talossa, jossa toimi Tikanojan taidekoti. Vuonna 1925 perhe muutti Poriin, josta Väinö Pohjonen sai viran Teknillisen oppilaitoksen johtajana. Porissa Jussi Pohjosen vaikuttajana oli hänen piirustuksenopettajanaan toiminut helsinkiläinen kuvanveistäjä Hemmi Koivuniemi. Huonon koulumenestyksen vuoksi Pohjonen lopetti Porin Lyseon neljän luokan jälkeen ja opiskeli myöhemmin keväästä 1932 lähtien Helsingissä Suomen Taideakatemian koulussa, jossa hänen opettajinaan olivat muun muassa kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen ja taidemaalari Werner Åström. Pohjonen kuitenkin lopetti opiskelun Helsingissä jo jouluna 1934 ja palasi Poriin. Hän alkoi työskentelemään taiteilijana, minkä mahdollisti asuminen vanhempien luona. Ensimmäisen oman näyttelynsä Pohjonen piti vuonna 1937. Vuotta myöhemmin hän teki rahtilaivan lämmittäjänä matkan Skotlantiin, mikä jäi hänen ainoaksi taiteen ulkopuoliseksi työpaikakseen.
Pohjonen oli saanut vapautuksen armeijasta keuhkotaudin vuoksi, mutta lähti silti vapaaehtoisena jatkosotaan Porissa kootun Jalkaväkirykmentti 15:n mukana. Hän toimi aluksi kartanpiirtäjänä ja myöhemmin sotapiirtäjänä, kunnes Pohjonen siirrettiin sotakuvanveistäjän tehtäviin valmistamaan eri rintamalohkojen upseerien päitä Sotamuseon toimeksiannosta. Muita tehtävässä työskennelleitä kuvanveistäjiä olivat muun muassa Aimo Tukiainen ja Sakari Tohka. Rintamalla hän tutustui myös runoilija Unto Kupiaiseen, jolle hän suunnitteli kirjojen kansia. Niiden painamisesta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Vuonna 1943 Pohjonen oli Helsingissä mukana perustamassa Pohjalaista Taiteilijaliittoa yhdessä Eero Nelimarkan ja Nandor Mikolan kanssa.[1]
Sotavuosien jälkeen Pohjosella oli yhteisiä näyttelyitä muun muassa Into Linturin ja Viljo Teräksen kanssa. Hän kuului myös vuonna 1948 toimintansa aloittaneen Porin Taiteilijaseuran perustajajäseniin. 1950-luvulla Pohjosen terveys heikkeni nopeasti. Vuonna 1954 hän sai aivoveritulpan ja 1957 putosi hengenvaarallisesti navetan ylisiltä ollessaan maalaamassa kuvaa Ruotsilan kartanon päärakennuksesta Kiikassa. Vuotta myöhemmin Pohjonen sai vielä uuden veritulpan, jonka jälkeen hän ei enää pystynyt työskentelemään. Viimeiset kaksi elinvuottaan Pohjonen oli vuodepotilaana. Hän kuoli 51-vuotiaana lokakuussa 1964. Pohjonen on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle.
Perhe muokkaa
Jussi Pohjosen puoliso oli Porin teatterin näyttelijä Kerttu Nieminen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1946. Pohjosen äidin Selma Myntin sisaruksia olivat taidemaalarit Lyyli Visanti ja Eemu Myntti.
Lähteet muokkaa
- Taipale, Matti: Jussi Pohjonen, kuvanveistäjä ja muotokuvamaalari (Arkistoitu – Internet Archive) Porin taidemuseon kannatusyhdistys, 1982.
- Taipale, Matti: Jussi Pohjosen teosluettelo (Arkistoitu – Internet Archive) Porin taidemuseon kannatusyhdistys, 1982.