Julkinen sektori
Julkinen sektori tarkoittaa kansantalouden osaa, joka on valtion tai kuntien omistuksessa.
Julkiseen sektoriin lasketaan valtion ja kuntien varsinaisen toiminnan lisäksi muun muassa julkiset sosiaaliturvarahastot (esimerkiksi Kansaneläkelaitos), kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt. Käsitteen alakäsite on julkisyhteisö, joka tarkoittaa julkisessa omistuksessa olevaa toimijaa, joka ei toimi markkinoilla. Julkisyhteisöihin eivät siis kuuluu valtion tai kuntien omistamat markkinoilla toimivat yritykset.[1]
Julkinen sektori rahoitetaan suurelta osin veroilla. Lähes kaikkialla maailmassa julkinen sektori katsotaan parhaaksi tavaksi toteuttaa järjestys ja turvallisuus, kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija. Yleensä julkiseen sektoriin kuuluu monia muitakin toimia: osa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ympäristönsuojelusta, jopa teollisuutta, etenkin puolustusteollisuutta sekä tiedotus-, viihde- ja liikennetoimintaa.[1]
Julkinen sektori on 20 % Suomen kansantaloudesta ja se jäsentyy vertaisena yksityisen sektorin kanssa, kansantalouden osaksi. Julkinen sektori ei jäsenny yksityisen sektorin osaksi.[2]
Julkisen sektorin koko muokkaa
Julkisen sektorin koko vaihtelee valtiosta toiseen. Julkisen sektorin ulkopuolista osaa taloudesta kutsutaan yksityiseksi sektoriksi tai se voidaan jakaa yrityksiin ja kotitalouksiin.
Yleinen tapa mitata julkisen sektorin kokoa on verrata julkisen sektorin kokonaismenoja bruttokansantuotteeseen. Suomessa julkisyhteisöjen menot ovat suuret verrattuna muihin maihin, julkisten menojen suhde BKT:seen oli vuonna 2014 korkein EU-maista: Suomi 58,7 %, Ranska 57,2 %, Tanska 57,0 %, Belgia 54,3 % ja Ruotsi 53,0 %. EU-maista julkisyhteisöjen osuus oli pienin Irlannissa 39,0 %, Virossa 38,8 %, Latviassa 36,9 %, Liettuassa 34,9 % ja Romaniassa 34,9 %. EU-maiden keskiarvo oli 48,1 %. [3]
Ylen uutisten mukaan julkisen sektorin kokoa silloin tällöin dramatisoidaan tahallaan tai tahattomasti epäselvillä luvuilla.[4]
Koon mittaamisesta muokkaa
Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen ei ole vertailukelpoinen eri maiden kesken useista syistä: eri maiden verojärjestelmät poikkeavat toisistaan, verovähennykset vaikuttavat julkisiin menoihin ja eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat erilaisia eri maissa.[5]
Tilastokeskuksen pääjohtajan Marjo Bruunin mukaan ehkä vertailukelpoisin julkisen talouden koon mittari on julkisen talouden tuottaman arvonlisäyksen osuus koko kansantalouden arvonlisäyksestä. Toinen mittari voisi olla julkisen talouden työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä.[5]
Suomessa vuonna 2012 julkisen talouden osuus koko kansantalouden arvonlisäyksestä oli 20% ja julkisen työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä oli 24%.[5]
Syksyllä 2014 Julkisen sanan neuvosto antoi langettavan päätöksen virheellisen tiedon levittämisestä koskien julkisen sektorin kokoa. Kolumnisti oli esittänyt virheellisesti että julkinen sektori olisi lähes 60% bruttokansantuotteesta. Virhe perustuu siihen, että käsitteet on tulkittu väärin. Bruttokansantuote ei rakennu siten, että julkiset ja yksityiset menot lasketaan yhteen.[6] Kantelu kohdistui Helsingin Uutisissa 9.8.2014 julkaistuun kolumniin "Hallitsematon itsepetos"[7] Kolumnin oli kirjoittanut Johannes Koroma.[8]
Julkisen sanan neuvosto oli antanut Turun Sanomille 13.11.2014 vastaavanlaisen langettavan päätöksen asiassa, jossa väitettiin julkisten menojen osuuden olevan bruttokansantuotteesta on 58%.[9][10]
Kritiikkiä JSN:n päätökseen muokkaa
Ekonomistit ovat kritisoineet JSN:n päätöstä. Esimerkiksi Roger Wessman totesi tarjotun korvikkeen "suhteessa BKT:hen" kielenkäyttöä hankaloittavaksi hyperkorrektismiksi, joka ei estä väärintulkintoja[11], ja VTT Heikki Pursiainen rinnasti sen väitteeseen "Suomen BKT on noin 50 % Ruotsin BKT:sta", koska joku voisi luulla Suomen BKT:n olevan Ruotsin BKT:n osa.[12]
Wessmanin mukaan julkisen sektorin suhde BKT:hen, 57 %, on vähiten huono julkisen sektorin kokoa kuvaava suhdeluku. Vaikka julkinen kulutus ja investoinnit ovat vain noin 28 %, loput julkiset menot ovat lähinnä tulonsiirtoja, joilla rahoitetaan suuri osa 72 %:n yksityisestä kulutuksesta ja investoinnesta, yhteensä siis lähelle 57 %. Wessmanin mukaan tämäkin osa pitää ottaa huomioon arvioitaessa julkisen sektorin kokoa. Yksityiset menot ovat paljon enemmän kuin 72 % BKT:sta, koska niissä moni erä lasketaan useaan kertaan, mikä laskutapa antaa sattumanvaraisen, epäoleellisen tuloksen.[13][11]
Julkisen talouden tuottamat palvelut Suomessa muokkaa
- Pääartikkeli: Julkinen palvelu
Suomessa julkisiin palveluihin kuuluvat esimerkiksi varhaiskasvatus, ala- ja yläkoulu, ammatillinen koulutus, lukiokoulutus, ammattikorkeakoulutus, yliopistokoulutus ja -tutkimus, muu täydentävä koulutus, sosiaalityön palvelut, yhteisöllisyyttä tukevat palvelut, nuoriso- ja liikuntatyön palvelut, kulttuurityön palvelut, rakennettu ympäristö ja sen kunnossapito, hallinto ja päätöksenteko, turvallisuus ja oikeus ja työ- ja elinkeinopalvelut.
Julkisia palveluita tuottavat ja järjestävät valtio, alueet ja kunnat. Tilanteen mukaan voidaan myös tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.
Julkisen sektorin taloudellisia työkaluja muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
- julkisen sektorin sisäinen tulonsiirto tai valtionosuus: valtiolta kunnille ja sosiaaliturvarahastoille
- tulonsiirto julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille: valtiolta/kunnilta/sosiaaliturvarahastoilta yksityiselle sektorille
- tietyn tuotannon tukeminen, tukipalkkiot: teollisuudelle, maataloudelle
- sosiaalivakuutusetuudet: eläkkeet, sairausvakuutuskorvaukset, ansioon sidotut työttömyyskorvaukset
Julkinen valta kerää varat tulonsiirtoihin ja hallinnoi niitä, mutta tulonsiirrot eivät ole julkista kulutusta. Julkishyödykkeseen liittyy ilmaiskyytiläisen, vapaamatkustajan ongelma: hyödykkeestä voi nauttia maksamatta siitä mitään.
Julkishyödykkeet: yhden yksilön kulutus ei vähennä muiden kulutettavissa olevaa määrää (esimerkiksi maanpuolustus tai majakka)
- rajakustannus julkishyödykkeen tarjoamisesta lisäyksilölle on nolla
- on vaikeaa sulkea yksilöjä pois kuluttamasta julkishyödykettä
Julkishyödykkeen tuottamisen rajakustannus ei ole sama kuin julkishyödykkeestä nauttimisen (lisäyksikön) vaatima rajakustannus (”Majakoiden rakentaminen maksaa sitä enemmän, mitä useampi rakennetaan, mutta kun majakka on rakennettu, majakan ohittava laiva (yksi kpl lisää) ei maksa yhtään enempää.”)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Honkanen, Pertti: Julkinen sektori. Muistiinpanoja yksityistämisestä ja säästöpolitiikasta, s. 24–26, 38, 43. Helsinki: Hanki ja jää, 1998. ISBN 951-8916-50-0.
- ↑ Kansantalouden sektoreiden osuudet arvonlisäyksestä Findikaattori. Tilastokeskus. Viitattu 15.9.2016.
- ↑ General government expenditure in the EUs (PDF) 7.7.2015. Eurostat. Viitattu 20.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Suomen julkisen talouden kokoa liioitellaan herkästi: oikea koko on lähempänä 20:tä prosenttia, ei 60:tä yle.fi. 31.1.2017. Viitattu 11.1.2023.
- ↑ a b c Bruun, Marjo: Miten mitata julkisen sektorin kokoa. Tieto&trendit, 27.1.2014. Artikkelin verkkoversio. Archived by WebCite®
- ↑ Julkisen sektorin koko on viidesosa Suomen taloudesta. Turun Sanomat, 21.11.2014. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Langettava 5571/SL/14 Julkisen sanan neuvosto. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
- ↑ Hallitsematon itsepetos 9.8.2014. Helsingin Uutiset. Arkistoitu 3.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
- ↑ Langettava 5547/SL/14 Julkisen sanan neuvosto. Arkistoitu 1.10.2015. Viitattu 30.9.2015.
- ↑ http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/638756/Paaministerin+ja+ministerien+naytot (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Miten puhua julkisista menoista ymmärrettävästi, Roger Wessman, 7.2.2017
- ↑ Asiaton esittää olennaisesti virheellisiä väitteitä!, VTT Heikki Pursiainen, 9.2.2017
- ↑ Julkisen talouden kokoa vähätellään herkästi, Roger Wessman, 3.2.2017.
