Julius Seljamaa
Julius Friedrich Seljamaa (8. huhtikuuta (J: 27. maaliskuuta) 1883 Sindi – 17. kesäkuuta 1936 Tallinna)[1][2] oli virolainen poliitikko, toimittaja ja diplomaatti, joka toimi Viron ulkoministerinä vuosina 1933–1936. Hän oli samalla pääministerin sijaisena tammikuusta elokuuhun 1934 Konstantin Pätsin hoitaessa valtionpäämiehen eli riigivanemin tehtävää.
Ura muokkaa
Pärnumaalla syntynyt Seljamaa kävi opettajaseminaarin Riiassa vuosina 1899–1902. Hän työskenteli Taalissa kansakoulunopettajana 1902–1905 ja -johtajana 1905–1909 sekä Rakveressa sivistysseuran keskikoulun johtajana 1909–1914. Hän muutti vuonna 1914 Pietariin, ja opiskeli vuosina 1915–1918 oikeustiedettä Pietarin yliopistossa. Hän oli samalla Pietarissa ilmestyneen vironkielisen Pealinna Teataja -lehden päätoimittajana vuosina 1915–1917. Hänet valittiin vuonna 1917 Viron maapäiville.[3][1][2]
Seljamaa kuului keväällä 1917 perustettuun Viron tasavaltalaisten liittoon (Eesti Vabariiklaste Liit), joka saman vuoden syksyllä yhdistyi Jüri Vilmsin radikaalisosialistien kanssa Viron työpuolueeksi.[2][4][3] Seljamaa kuului työpuolueen keskuskomiteaan vuosina 1918–1922 ja toimi sen äänenkannattajan, Vaba Maa -lehden päätoimittajana vuosina 1918–1921.[2]
Seljamaa valittiin vuonna 1917 yhtenä Viron kahdeksasta edustajasta Venäjän perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen, ja hän käytti ainoana virolaisena puheenvuoron kansalliskokouksen ainoaksi jääneessä istunnossa tammikuussa 1918.[4] Viron valmistautuessa julistautumaan itsenäiseksi Seljamaa nimettiin helmikuussa 1918 Viron ulkomaanvaltuuskunnan jäseneksi ja Viron edustajaksi Neuvosto-Venäjällä.[4][1] Hän toimitti vuonna 1918 muutaman kuukauden ajan Eesti Päevalehteä Pietarissa, ja palasi joulukuussa 1918 Suomen kautta Viroon.[3][2] Seljamaa kuului Viron valtuuskuntaan vuosien 1919–1920 Tarton rauhanneuvotteluissa ja allekirjoitti rauhansopimuksen yhtenä Viron edustajista.[5][1] Hän oli työpuolueen edustajana Viron perustavassa kokouksessa vuosina 1919–1920 ja ensimmäisessä riigikogussa eli parlamentissa vuosina 1920–1922.[3][2]
Seljamaa oli Viron lähettiläänä Latviassa vuosina 1922–1928, samanaikaisesti Liettuassa vuosina 1923–1926 (vuoteen 1925 asiainhoitajana) sekä Neuvostoliitossa vuosina 1928–1933.[1][2][3] Hän oli Viron ulkoministerin apulaisena elokuusta lokakuuhun 1933 ja ulkoministerinä Konstantin Pätsin hallituksessa 21. lokakuuta 1933 alkaen.[2] Uuden perustuslain astuttua voimaan 24. tammikuuta 1934 Seljamaasta tuli samalla pääministerin sijainen pääministeri Pätsin tullessa presidentin sijaiseksi.[6] Seljamaa luopui tästä tehtävästä 28. elokuuta 1934, jolloin Päts nimitti hänen tilalleen sisäministeri Karl Einbundin.[7] Seljamaa jätti ulkoministerin tehtävän terveyssyistä 2. kesäkuuta 1936. Hänet oli jo nimitetty Viron lähettilääksi Italiaan, Itävaltaan ja Unkariin, mutta hän kuoli pari viikkoa myöhemmin maksasyöpään ehtimättä aloittaa tehtävässä.[3][2][1][4]
Seljamaa on haudattu Tallinnan Rahumäen hautausmaalle.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Julius Seljamaa (viroksi) Välisministeerium (Viron ulkoministeriö). Viitattu 10.4.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j Seljamaa, Julius (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi) Eesti biograafiline andmebaas ISIK. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ a b c d e f Ulkoministeri Seljamaa kuollut. Helsingin Sanomat 18.6.1936, s. 9. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ a b c d Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, s. 121–122, 129–130, 139–140, 146, 261. Tammi, Helsinki 2010.
- ↑ Tartu Peace Treaty 2 February 1920 (englanniksi) Välisministeerium (Viron ulkoministeriö). Viitattu 10.4.2022.
- ↑ Viron uusi valtiosääntö astui voimaan viime yönä. Helsingin Sanomat 24.1.1934, s. 4. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2022.
- ↑ Poikkeustilaa Virossa pidennetään vuodella? Helsingin Sanomat 29.8.1934, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 10.4.2022.