Julius Ringel
Julius Ringel (”Papa”, 16. marraskuuta 1889 Völkermarkt, Itävalta-Unkari – 11. helmikuuta 1967 Bayerisch Gmain, Länsi-Saksa) oli itävaltalaissyntyinen vuoristojääkärikenraali toisen maailmansodan aikana.
| Julius Ringel | |
|---|---|
 Julius Ringel |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. marraskuuta 1889 Völkermarkt, Kärnten, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 11. helmikuuta 1967 (77 vuotta) Bayerisch Gmain, Baijeri, Länsi-Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Itävalta-Unkari Itävalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1905–1945 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Vuoristojääkärikenraali |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritaristi |
Sotilasura muokkaa
Kadettikoulun jälkeen Ringel ylennettiin vänrikiksi Itävalta-Unkarin armeijaan 1909. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa vuoristojääkäriyksikössä muun muassa Galitsiassa ja Italian alpeilla, jossa hän joutui sotavangiksi 1918. Sodan jälkeen hän liittyi Itävallan armeijaan, jossa taisteli kotiosavaltiotaan Kärnteniä miehittäviä jugoslavialaisten joukkoja vastaan.
Itävalta liitettiin natsi-Saksaan 1938, jolloin myös kahden maan armeijat liittyivät yhteen. Innokkaana kansallissosialistina Ringel tuki Saksan ja Itävallan yhdistymistä eli Anschlussia. Hän liittyi Wehrmachtiin everstiluutnanttina, joksi hänet oli ylennetty kuusi vuotta aiemmin Itävallan armeijassa.
Toinen maailmansota muokkaa
Toisen maailmansodan alkaessa 1. syyskuuta 1939 eversti Ringel siirrettiin 268. jalkaväkidivisioonaan. Lokakuussa hänet nimitettiin komentajaksi 266. jalkaväkirykmenttiin, jonka kanssa hän osallistui Ranskan valtaamiseen kevät–kesällä 1940.
Marraskuussa 1940 Ringel ylennettiin kenraalimajuriksi ja siirrettiin 5. vuoristodivisioonan komentajaksi. Keväällä 1941 hän johti divisioonaansa Balkanin taisteluissa. Kreikan valtaamisen jälkeen divisioona kunnostautui taistelussa Britannian armeijaa vastaan Kreetalla. Ringel hermostui kreetalaisten siviilien tahdosta puolustaa kotimaataan: [1]
»Siviiliasuihin tai saksalaisiin univormuihin pukeutunut kreikkalainen väestö on osallistunut taisteluun. He silpovat ja ryöstelevät saksalaisten sotilaittemme ruumiita. Jokainen kreikkalainen siviili, joka tavataan ase kädessä, ammutaan välittömästi.»
»Panttivankeja (iältään 18–55-vuotiaita miehiä) haetaan kylistä, ja jos Saksan armeijaa kohtaan esiintyy vihamielisyyttä, panttivangit ammutaan. Jokaista saksalaista kohti kuolee kymmenen kreikkalaista!»
Ringelin esimiehen Kurt Studentin hyväksymä käsky oli ensimmäisiä lajissaan, mutta hyvin tyypillinen, sillä saksalaiset antoivat vastaavanlaisia käskyjä lähes jokaisessa maassa, jota he toisen maailmansodan aikana miehittivät. Antautumisen jälkeen alkoivat systemaattiset kostoiskut siviiliväestöä kohtaan. Ensimmäinen joukkoteloitus tunnetaan nimellä Kontomárin verilöyly.[1]
Marraskuussa yksikkö lähetettiin takaisin Saksaan lepoa ja täydennystä varten. Keväällä 1942 Ringelin divisioona siirrettiin itärintamalle, jossa se osallistui muun muassa toimintaan Stalingradin eteläpuolella ja Olhavan rintaman lyömiseen.
Yksikkö siirrettiin Italiaan Gustav-linjalle lähelle Monte Cassinoa joulukuussa 1943. Ringel komensi vuoristodivisioonaansa huhtikuuhun 1944 saakka, jolloin hän siirtyi Kroatiassa olleen LXIX vuoristoarmeijakunnan komentajaksi. Kesäkuussa seurasi ylennys täydeksi vuoristojoukkojen kenraaliksi ja siirto XVIII vuoristoarmeijakunnan komentajaksi. Tehtävän ohella hän toimi myös Salzburgin XVII sotilaspiirin komentajana. Helmikuussa 1945 sotilaspiiriin kuuluneista joukoista perustettiin osasto Ringel, jota hän johti muutaman kuukauden, kunnes Saksa antautui liittoutuneiden joukoille.
Lähteet muokkaa
- G. C. Kiriakopoulos: The Nazi Occupation of Crete, 1941–1945. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 0-275-95277-0. Teoksen verkkoversio.