Julius Plücker (16. kesäkuuta 1801 Elberfeld, Saksa22. toukokuuta 1868 Bonn, Saksa) oli saksalainen fyysikko ja matemaatikko, joka antoi perustavanlaatuisen panoksen analyyttiseen geometriaan sekä katodisäteiden tutkimukseen.[1][2]

Julius Plücker
Henkilötiedot
Syntynyt16. kesäkuuta 1801
Elberfeld, Saksa
Kuollut22. toukokuuta 1868 (66 vuotta)
Bonn, Saksa
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Christian Ludwig Gerling
Tutkimusalue Matematiikka ja fysiikka

Ura muokkaa

Kouluttauduttuaan Düsseldorfissa sekä Bonnin, Heidelbergin ja Berliinin yliopistoissa hän lähti vuonna 1823 Pariisiin, jossa hän joutui ranskalaisen geometrisen koulukunnan vaikutuksen alaiseksi, jonka perustaja Gaspard Monge oli vasta hiljattain kuollut. Plücker tuli vuonna 1829 matematiikan ylimääräiseksi professoriksi Bonniin, vuonna 1834 vakinaiseksi professoriksi Halleen ja vuonna 1836 matematiikan ja fysiikan professoriksi Bonniin.[1][2]

Plücker on matemaattisilla tutkimuksillaan edistänyt etenkin analyyttisen geometrian kehitystä. Viivojen ja pintojen yhtälöille hän keksi lyhennetyn merkitsemistavan, joka johti laajennettuun koordinaatti-käsitteeseen. Plücker on myös keksinyt hänen mukaansa nimitetyt kaavat, joiden avulla singulaariset pisteet voidaan määrittää, sekä luokitellut kolmannen ja neljännen asteen käyrät.[2]

Vuodesta 1847 alkaen Plücker rupesi omistamaan aikansa fysikaaliseen tutkimustyöhön toimien magnetismin, sähköopin ja spektroskopian alalla. Hänen aloitteestaan ja ohjeidensa mukaan Heinrich Geissler valmisti sähkövaloilmiöiden havaitsemiseksi ohennetussa kaasussa soveliaan niin sanotun Geisslerin putken, joka oli eräänlainen loisteputki.[2]

Euroopan eri tiedeyhteisöjen Plückerille myöntämien lukuisten kunnianosoitusten joukossa oli Copley-mitali, jonka Royal Society myönsi hänelle kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Julius Plücker Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 6.11.2021.
  2. a b c d Julius Plücker Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 6.11.2021.

Aiheesta muualla muokkaa