Julio Cortázar

argentiinalainen kirjailija

Julio Florencio Cortázar (26. elokuuta 1914 Bryssel, Belgia12. helmikuuta 1984 Pariisi, Ranska) oli argentiinalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Ruutuhyppelyä (1963).[1]

Julio Cortázar.

Elämänvaiheet muokkaa

Cortázar syntyi Brysselissä, jossa hänen isänsä työskenteli tuolloin. Nelivuotiaana hän muutti äitinsä ja sisarensa kanssa Buenos Airesiin, Argentiinaan, jossa hän kävi koulunsa ja opiskeli Buenos Airesin yliopistossa. Isä oli hylännyt perheen, eivätkä he tavanneet enää koskaan.

Cortázar oli sairaalloinen lapsi. Sairasvuoteellaan hän luki paljon. Äiti valikoi hänelle kirjoja, joista varsinkin Jules Vernen kirjat olivat suursuosikkeja. Käänteentekevä vaikutus kirjalliselle maulle oli tutustuminen Jean Cocteaun tuotantoon.

Ensimmäiset runonsa Cortázar julkaisi salanimellä Julio Denis vuonna 1938. Seuraavaksi hän kirjoitti näytelmän Los Reyes (’Kuninkaat’), joka perustuu Theseus- ja Minotauros-taruihin.

Cortázar oli sisäänpäin kääntynyt luonne, ja hän eli pääasiassa kirjallisuuden kautta. Yliopistosta valmistuttuaan hän toimi opetustehtävissä ja käänsi kirjallisuutta. Vuonna 1944 hänet nimitettiin Mendozassa olevan Cuyon yliopiston ranskalaisen kirjallisuuden professoriksi. Mendozassa asuessaan hän liittyi presidentti Juan Perónin vastaiseen liikkeeseen ja joutui vankilaan. Vastalauseeksi Perónin hallitukselle hän muutti pois kotimaastaan.

Vuonna 1951 Cortázar asettui asumaan Pariisiin, jossa hän asui elämänsä loppuun saakka. Hän sai Unescosta kielenkääntäjän paikan. Työnsä ohella hän käänsi muun muassa André Giden, Edgar Allan Poen ja Marguerite Yourcenarin teoksia ja kirjoitti omia teoksiaan.

Cortázarin ensimmäisen puoliso Aurora Bernández oli argentiinalainen kääntäjä. Toisella vaimolla liettualaisella Ugné Karvelisilla oli suuri vaikutus Cortázarin poliittiseen aktivoitumiseen. Hän oli sosialisti, mutta tuotannossaan hän ei korostanut poliittista suuntautmistaan.[1] Kolmas puoliso oli kanadalainen kirjailija Carol Dunlop. Dunlop kuoli leukemiaan vuonna 1982.

Cortázar kuoli vuonna 1984, ja hänet haudattiin Pariisiin Montparnassen hautausmaalle samaan hautaan puolisonsa kanssa.

Suomennetut teokset muokkaa

Cortázarilta on suomennettu novellikokoelma Salaiset aseet (1959) vuonna 1984, Bestiario (1951) vuonna 1999 ja Tarinoita kronoopeista ja faameista (1962) vuonna 2001. Cortázarin novelleja julkaistiin myös valikoimassa Kolmas maailma vuonna 1966.

Cortázarin pääteos Ruutuhyppelyä ilmestyi vuonna 1963 ja aiheutti sensaation. Nimi kuvaa tapaa, jolla teosta on tarkoitus lukea: edestakaisin hyppien luvusta toiseen. Teosta on luonnehdittu hypertekstiksi.[1] Esipuheessa kirjailija ehdottaa mahdollista lukutapaa, ja hän on liittänyt jokaisen luvun loppuun numeron, mihin lukuun seuraavaksi kannattaisi edetä. Kirjailijan sanoin ”Ruutuhyppelyä on monta kirjaa, mutta ennen kaikkea se on kaksi kirjaa”. Teos jakautuu kahteen osaan: ”Tuolla puolen”, ”Tällä puolen ja muualla”. Aluksi liikutaan Pariisissa, ja sitten maisemat vaihtuvat Buenos Airesiin.

Suomentaja Anu Partanen sai Ruutuhyppelyn kääntämisestä Mikael Agricola -palkinnon vuonna 2006.

Tuotanto muokkaa

  • Presencia (1938 (salanimellä Julio Denis))
  • Los Reyes (1949)
  • Final del juego (1951)
  • Los premios (1960)
  • Cuentos (1964)
  • El perseguidor y otros cuentos (1967)
  • La vuelta al día en ochenta mundos (1967)
  • Buenos Aires, Buenos Aires (1968)
  • Ceremonias (1968)
  • 62, Modela para armar (1968)
  • Casa tomada (1969)
  • Último round (1969)
  • Relatos (1970)
  • Viaje alredodor de una mesa (1970)
  • La isla a mediodia y otros relatos (1971)
  • Pameos y meopas (1971)
  • Prosa del observatorio (1972)
  • La casilla de los Morelli (1973)
  • Libro de Manuel (1973) – Prix Médicis -palkinto 1974
  • Octoedro (1974)
  • Fantomas contra los vampiros multinationales. Una utopia realizable narrada por Julio Cortázar (1975)
  • Antologia (1975)
  • ”Esrictamente no profesional”. Humanario (1976)
  • Alguien que anda pora hi y otros relatos (1977)
  • Un tal Lucas (1979)
  • Queremos tanto a Glenda (1981)
  • Los autonautas de la cosmopista o Un viaje atemporal Paris-Marsella (1983)
  • Salvo el crepúsculo (1985)

Suomennetut muokkaa

  • Bestiario. (Bestiario, 1951.) Suomentanut Sari Selander. Helsinki: Loki-kirjat, 1999. ISBN 952-9646-58-5.
  • Salaiset aseet. (Las armas secretas, 1959.) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08049-0.
  • Tarinoita kronoopeista ja faameista. (Historias de cronopios y de famas, 1962.) Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Loki-Kirjat, 2001. ISBN 952-9646-96-8.
  • Ruutuhyppelyä. (Rayuela, 1963.) Suomentanut Anu Partanen. Helsinki: Loki-kirjat, 2005. ISBN 952-9646-48-8.
  • Tuli on kaikki tulet (Todos los fuegos et fuego, 1966)
Novellit

Antologiassa Kolmas maailma: uutta proosaa espanjankielisestä Amerikasta, toim. ja suom. Matti Rossi, Helsinki: Tammi 1966[2]

  • Tarinoita kronopioista ja vaamuista
  • Rayuela (katkelma)
  • Erillisiä tarinoita

Lähteet muokkaa

  • Amorós, Andrés: Rayuela. Edición de Andrés Amorós. Madrid: Editiones Cátedra, 2001. (espanjaksi)
  • Aromäki, Riitta: Proosa taivuttaa todellisuuden mutkille. Kiiltomato.net 16.9.2001.
  • Boldy, Steven : The Novel of Julio Cortázar. Cambridge: Cambridge University Press, 1980. (englanniksi)
  • Brody, Robert: Julio Cortázar. Critical Guide to Spanish Texts. London: Grant & Cutler Ltd. in Association with Tamesis Books Ltd, 1976. (englanniksi)
  • Kosunen, Kristiina: Sattumanvaraista leikkiäkö? Kiiltomato.net 12.9.2005.
  • Partanen, Anu: Johdatus ”Ruutuhyppelyyn”. Nuori Voima 3/2000, s. 40.
  • Ylitalo, Silja: Hyppy romaanin tuntemattomaan. Agricolan kirja-arvostelut 20.9.2005.

Viitteet muokkaa

  1. a b c Michelsen, Knud (päätoim.): Bonniers Författarlexikon över utländsk litteratur, s. 199–200. Stockholm: Albert Bonniers Förlag, 2002. ISBN 91-0-057321-3. (ruotsiksi)
  2. Kolmas maailma, finna.fi, viitattu 15.8.2021

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Julio Cortázar.