Jukka Malmivaara
Väinö Juhani ”Jukka” Malmivaara (13. lokakuuta 1916 Lapua – 14. huhtikuuta 2002 Kuopio) oli suomalainen sotilas, piispa, kansanopiston johtaja ja kirkkoneuvos.
| Jukka Malmivaara | |
|---|---|
 Piispa Jukka Malmivaara 1980-luvulla. |
|
| Kuopion piispa | |
|
1981–1984
|
|
| Edeltäjä | Paavo Kortekangas |
| Seuraaja | Matti Sihvonen |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Väinö Juhani Malmivaara |
| Syntynyt | 13. lokakuuta 1916 Lapua |
| Kuollut | 14. huhtikuuta 2002 (85 vuotta) Kuopio |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | pappi, upseeri, kansanopiston johtaja, kirkkoherra, kirkkoneuvos ja piispa |
| Arvonimi |
|
| Vanhemmat |
Väinö Malmivaara Ellen Gummerus |
| Puoliso | Kaisu Irja Inkeri Vaaramo ( ) |
| Lapset | Ulla, Matti, Ella, Eero, Aino sekä Juha. |
| Sukulaiset | Niilo Kustaa Malmberg, Wilhelmi Malmivaara, Tatu Malmivaara |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | pappisvihkimys (1928) |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | Luterilainen (herännäisyys) |
Perhe ja opinnot muokkaa
Jukka Malmivaara syntyi Lapualla Karhumäen kansanopiston johtajan Väinö Rafael Malmivaaran ja Ellen Maria o.s. Gummeruksen nuorimpana lapsena. Malmivaarat olivat tunnettu herännäissuku. Isä oli näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja, piispa sekä kansanedustaja. Jukka Malmivaara varttui Ylä-Savossa Kiuruvedellä, missä hänen Väinö-isänsä ja Wilhelmi-isoisänsä toimivat pitkiä aikoja pappeina. Nuori Malmivaara kasvoi urheilun, herännäisyyden ja isänmaallisen ajattelun piirissä. Erityisesti kilpaurheilu ja herätysliikkeen optimistinen sekä itsekurinen maailmankuva olivat tärkeitä Jukka Malmivaaralle. Tämä kuvastui Malmivaaran ajatteluun läpi hänen elämänuransa.
Koulunkäynti alkoi Lapualla. Lukiovaiheessa Malmivaara meni Raahen keskikoulun jatkoluokille, josta hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1935. Kadettikoulusta hän valmistui vuonna 1941. SMK (sacri ministerii kandidaatti) -tutkinnon hän suoritti vuonna 1947, sai samana vuonna pappisvihkimyksen, suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1957 ja ylemmän pastoraalitutkinnon 1968. Malmivaara auskultoi kansanopistoa varten 1948 sekä osallistui maanpuolustuskurssille 1989.
Jukka Malmivaara ja terveydenhoitaja Kaisu Irja Inkeri o.s. Vaaramo solmivat avioliiton vuonna 1943. Heille syntyi kuusi lasta.
Työura muokkaa
Sotilaana muokkaa
Talvisotaan teologian ylioppilas Malmivaara osallistui kotikuntansa Kiuruveden miesten mukana 13. divisioonan 39. jalkaväkirykmentin 1. pataljoonassa. Sodan alkuvaiheessa hän toimi joukkueenjohtajana ja tammikuussa 1940 hänet määrättiin 23-vuotiaana vänrikkinä komppanianpäälliköksi. Talvisodan päätyttyä Malmivaara keskeytti teologian opinnot ja suuntautui rykmenttinsä komentajan, eversti Pietari Autin kehotuksesta sotilasuralle. Välirauhan aikana hän suoritti kadettikoulun.
Jatkosodan alkuvaiheessa Malmivaara oli sijoitettu komppanianpäälliköksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ansiosta kuuluisaksi tulleeseen JR 8:aan. Hänet ylennettiin kapteeniksi 27. elokuuta 1941. Pataljoonan komentajaksi Malmivaara määrättiin 16. syyskuuta 1941. Hän yleni 27-vuotiaana nimityshetkellään Suomen armeijan nuorimmaksi majuriksi 24. toukokuuta 1944 toimiessaan haavoittumisensa jälkeen pataljoonan komentajana. Pataljoona koostui pääasiassa keskisuomalaisista miehistä ja toimi jalkaväkirykmentti 50:ssä Syvärillä. Jatkosodan ratkaisutaistelujen aikana Malmivaaran rykmentti siirrettiin Karjalankannakselle, missä hänet ennen viimeistä haavoittumistaan[1] 29. kesäkuuta 1944 määrättiin majurina rykmentin komentajaksi Portinhoikassa.
Jatkosodan päätyttyä Malmivaara otti esimiestensä kehotuksesta vastuulleen salaisen asekätkennän organisoinnin Keski-Suomen alueella. Tämän seurauksena hän joutui usean muun Suomen armeijan upseerin kanssa pidätetyksi asekätkennästä syytettynä. Malmivaara kärsi tuomiotaan ennen oikeuden päätöstä puolitoista vuotta 1945–1947. Tänä aikana hän suoritti ennen talvisotaa aloittamansa teologian opinnot valmiiksi. Hänet tuomittiin sotaylioikeudessa 1948 aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta vuodeksi vankeuteen. 28. huhtikuuta annetussa päätöksessä rangaistus katsottiin jo kärsityksi. Malmivaara toimi myöhemmin puolustusvoimien palkkalistoilla ollessaan muun muassa kenttärovastina sekä myöhemmin pääesikunnassa 1967–1970.[2] Hänet ylennettiin reservissä everstiluutnantiksi 1967. Sotilaallisista ansioista Malmivaaralle on myönnetty useiden Suomen armeijan kunniamerkkien lisäksi Saksan armeijan 2. luokan rautaristi.[3]
Pappina muokkaa
Jukka Malmivaara piti kirkon sisällä toimivia herätysliikkeitä rikkautena.[2] Herännäisyyteen lukeutunut Malmivaara toimi aktiivisesti Akateemisessa Karjala-Seurassa teologisessa tiedekunnassa opiskellessaan. Valmistuttuaan teologisesta tiedekunnasta 1947[2] Malmivaara oli aluksi Pohjolan poikakodin vt. johtajana Muhoksella vuosina 1947–1948. Isä Väinö oli ollut Karhumäen kristillisen opiston johtajana sekä veli Tatu opettajana Portaanpään kristillisessä kansanopistossa. Jukan suuntima oli vastaava. Lähes kaksi vuosikymmentä Jukka Malmivaaralla oli kansanopiston johtajuutta. Ensiksi Paltamossa Kainuun kristillisessä kansanopistossa vuosina 1948–1957 sekä Ylivieskassa Raudaskylän kristillisessä kansanopistossa 1957–1967. Sotilaiden pappina, kenttärovastina, Malmivaara toimi vuosina 1967–1970 Sisä-Suomen sekä Pohjois-Suomen sotilaslääneissä ja Pääesikunnan kirkollisten asioiden toimistossa. Wilhelmi Malmivaara -isoisä, Väinö-isä ja Tatu-veli olivat vaikuttaneet Kiuruveden pappeina. Jukka Malmivaaran vuoro palvella Kiuruveden seurakuntaa kirkkoherrana tuli vuosiksi 1970–1978. Kirkkohallituksessa kirkkoneuvoksena hän oli vuosina 1978–1981. Loput työvuosistaan 1981–1984 Malmivaara oli Kuopion hiippakunnan piispana. Hän jäi eläkkeelle 1984.
Sivutoimet ja luottamustehtävät muokkaa
Varsinaisen työnsä lisäksi Jukka Malmivaara avusti papillisissa tehtävissä asuinpaikkojensa seurakuntia. Malmivaara oman toimensa ohella oli Muhoksen papiston apulaisena 1947–1950, Paltamon papiston apulaisena 1950–1958 sekä vt. kirkkoherrana 1951. Vastaavasti hän toimi Ylivieskan papiston apulaisena 1958–1967 sekä Pohjanmaan Tykistörykmentin sivutoimisena pappina hän oli 1967–1968.
Malmivaaran luottamustehtäväalue oli laaja. Paltamon kirkkovaltuuston jäsen hän oli 1951–1957, Kuopion hiippakunnan nuorisotyötoimikunnan jäsen 1954–1957. Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan jäsenenä hän oli 1958–1986, josta ajasta puheenjohtajana 1972–1986. Ylivieskan kirkkovaltuuston jäsenenä hän vaikutti 1959–1967. Kirkolliskokoukseen hän osallistui vuosina 1963, 1965 sekä 1973–1984. Oulun hiippakunnan nuorisotyötoimikunnan jäsenenä Malmivaara oli 1965–1967 ja Ylivieskan nuorisotyötoimikunnan puheenjohtajana 1966. Iisalmen rovastikunnan lääninrovastina hän toimi vuosina 1970–1974 sekä Kuopion tuomiokaptulin asessorina 1974–1978. Virsikirjauudistukseen Malmivaara vaikutti virsikirjakomitean jäsenenä 1975–1977. Kirkkohallituksessa väestörekisteriasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana hän oli 1978–1981. Edelleen Malmivaara oli Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton työvaliokunnan jäsen 1978–1981, kulttuuriasiain neuvottelukunnan jäsen 1978–1981 sekä Kirkon urkutoimikunnan jäsen 1978–1981. Paltamon raittiuslautakunnan puheenjohtajana hän toimi 1951–1957. Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin luottamuspappina hän oli 1954–1957 sekä Keski-Pohjanmaan piirin luottamuspappina 1966–1967. Savon Kansanopistoyhdistyksen johtokunnan jäsenenä hän vaikutti 1959-1967, Opettajaneuvoston jäsenenä 1960–1966 sekä Valtion väestörekisteriasiain neuvottelukunnan jäsenenä 1979–1981.
Malmivaara toimi vuosina 1973–1986 päätoimittajana heränneiden pää-äänenkannattajassa Hengellisessä Kuukauslehdessä.
Huomionosoituksia ja kunniamerkkejä muokkaa
Jukka Malmivaara sai rovastin arvon 1967 sekä teologian kunniatohtorin arvonimen vuonna 1983.[4] Kansanopistoyhdistyksen kunniajäseneksi hän tuli 1985. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1967.
Kunniamerkkeinä Malmivaaralle myönnettiin Vapauden ristejä VR 2 tammenlehvän kera, VR 2, VR 3, VR 4 sekä Saksan armeijan 2. luokan rautaristi SaksRr. 2. SL K.
Teoksia muokkaa
- Me uskomme vielä : Raudaskylän kristillinen opisto 1920-1970 : Tausta ja toiminta sekä matrikkeli. Ylivieska, 1970.
- Ystäviksi minä sanon teitä. Olavi Kares, Jussi Kuoppala, Jukka Malmivaara. Tekijä Olavi Kares. Herättäjä-yhdistys, 1981.
- Polvesta polveen täällä. (Teokseen on koottu Malmberg-Malmivaara -pappissuvun viiden peräkkäisen sukupolven saarnoja, puheita ja kirjoituksia.) Jukka Malmivaara, Matti Malmivaara, toimittanut Aarre Huuskonen. Kustannuskiila, 1983.
Lähteet muokkaa
- Suomen teologit 1990. Suomen kirkon pappisliitto, 1990.
- Siukonen, Timo: Kirkon mies ei pelännyt vaikeuksia. Helsingin Sanomat, 16.4.2002.
- Suuri henkilökirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26140-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/b/be/Sotap%C3%A4iv%C3%A4kirja_29.6.1944_JR_50.jpg
- ↑ a b c Mitä Missä Milloin 1982, s. 106. Otava.
- ↑ Toiviainen, Kalevi: Jukka Malmivaara – sanan ja miekan mies. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-590-6.
- ↑ Suuri henkilökirja
|
Edeltäjä: Paavo Kortekangas |
Kuopion piispa 1981–1984 |
Seuraaja: Matti Sihvonen |