Jukka Koskinen (säveltäjä)
Jukka Kalervo Koskinen[1] (4. maaliskuuta 1965 Oulu – 3. helmikuuta 2023 Espoo)[2] oli suomalainen säveltäjä.[3] Hän opiskeli muun muassa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Einojuhani Rautavaara, Kalevi Aho ja Anders Eliasson. Hän suoritti myös lisäopintoja Milanossa Franco Donatonin ja Berliinissä Witold Szalonekin oppilaana. Sävellysdiplominsa hän suoritti 1995. Hänen musiikilliseen ilmaukseen liittyy monesti voimakkaiden vastakohtien asettelu ja sonorinen tutkistelu. Useissa teoksissaan häntä kiehtoi instrumenttien ääridynamiikka ja laajennettujen soittotapojen käyttö (Extended Technique), joiden ansiosta tuotetut äänet voivat ulottua soivista sävelistä jopa meluksi.
Koskisen sävellyksiä ovat muiden muassa Arartrum Gruum (2007), Orbis Terrae et Veneris (2004), Diplopia orkesterille (2001), Ululation (1994), Suoraan sanoen (1990), ANGST Soolo Sellolle (Solo Cello) (1989), Jousikvartetto (String Quartet) (1987) ja Trasformazioni (1987).
Koskinen menehtyi 57-vuotiaana vakavan sairauden uuvuttamana.[2] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Säveltaiteen ensi vuoden apurahat myönnetty MTV Uutiset 6.9.1999, viitattu 8.2.2023
- ↑ a b Räihälä, Osmo Tapio; Pohjannoro, Hannu; Puumala, Veli-Matti: Muistokirjoitus | Jukka Koskinen 1965–2023 Helsingin Sanomat. 29.3.2023. Viitattu 29.3.2023.
- ↑ Salmenhaara, Erkki (toim.): Suomalaisia säveltäjiä, s. 552. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12641-5.
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 30.12.2023.