Wikipedia

Juho Jalo

Juho (Johannes, Johan) Jalo (vuoteen 1906 Grönholm, 27. tammikuuta 1865 Hattula – 31. lokakuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen ylikonduktööri ja ammattiyhdistysjohtaja. Hän toimi Suomen Rautatieläisten Liiton puheenjohtajana järjestön koko olemassaolon ajan 1906-1918. Sisällissodan aikana hän piti punaisen Suomen rautateiden pyörät pyörimässä ja sai sodan jälkeen kuolemantuomion, joka myöhemmin muutettiin pitkäksi kuritushuonerangaistukseksi. Jalon pohjoismaisten kontaktien vuoksi tuomio herätti paljon vastalauseita ulkomailla.[1]

Juho Jalo
Juho Jalo Tammisaaren pakkotyölaitoksessa vuonna 1921. Ilmari Mannisen piirros.
Juho Jalo Tammisaaren pakkotyölaitoksessa vuonna 1921. Ilmari Mannisen piirros.
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1865
Hattula
Kuollut31. lokakuuta 1939 (74 vuotta)
Helsinki
Ammatti ylikonduktööri

Elämä muokkaa

Varhaiset vuodet muokkaa

Aviottomana lapsena syntynyt Jalo kävi kansakoulun ja työskenteli 12-vuotiaasta lähtien renkinä kotiseudullaan.[2][3] Helsinkiin muutettuaan Jalo siirtyi vuonna 1887 Valtionrautateiden palvelukseen ja työskenteli asemamiehenä Helsingin rautatieasemalla ja pakkamestarina Kouvolan rautatieasemalla. Vuosisadan vaihteessa hänet nimitettiin konduktööriksi ja 1905 ylikonduktööriksi Helsingin asemalle.[4] Jalo lähti ammattiyhdistysliikkeeseen 1890-luvun lopussa. Suurlakon aikana hän oli Helsingin suurlakkokomitean jäsen.[3] Vuonna 1906 Jalo oli perustamassa Suomen Rautatieläisten Liittoa (SRL), jonka puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1918 saakka. Jalo oli useita kertoja SDP:n kansanedustajaehdokkaana.[4] Vuonna 1915 hän olisi noussut varasijalta kansanedustajaksi William Lundströmin kuoltua, mutta ensimmäisen maailmansodan vuoksi eduskuntaa ei kutsuttu koolle.[5][6]

Yleislakko ja sisällissota muokkaa

 
Helsingin suurlakkokomita 1905. Juho Jalo ylärivissä neljäs oikealta.

Keväällä 1917 Jalo valittiin Helsingin Työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi.[3] Marraskuun yleislakon käynnistyessä Jalo antoi SRL:n sihteerinä toimineen poikansa Hugo Jalon kanssa määräyksen junaliikenteen pysäyttämisestä. Hän oli myös lakkoa johtaneen Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston jäsen.[7] Tammikuussa 1918 lähettämissään kiertokirjeissä Jalo kehotti liiton jäsenistöä pysymään työpaikoillaan ja hoitamaan töistään kieltäytyvien rautatievirkamiesten tehtäviä, minkä ansiosta junat kulkivat myös sisällissodan aikana. Sodan käynnistyessä Jalo nimitettiin Suomen kansanvaltuuskunnan liikenneasiain osaston rautatieneuvoston ylivalvojaksi, mutta hän erosi tehtävästä jo kolmen päivän kuluttua ja jatkoi SRL:n johdossa.[3][8]

Jalo vangittiin Helsingin taistelun yhteydessä saksalaisten vallattua rautatieaseman.[9] Elokuussa valtiorikosoikeus hylkäsi Jaloa vastaan esitetyt syytteet ja vapautti hänet, mutta uusien todisteiden ilmaantuessa Jalo vangittiin jälleen parin viikon kuluttua.[3] Lokakuun alussa hän sai kuolemantuomion avunannosta valtiopetokseen.[7] Jalon yleislakon aikaisen toiminnan katsottiin valmistelleen kapinaa, jonka ohella tuomion perusteina olivat sodan aikana annetut liittohallinnon kiertokirjeet. Lisäksi hän oli osallistunut SRL:n edustajana kansanvaltuuskunnan kokoukseen, jossa Kullervo Mannerille annettiin diktaattorin valtuudet.[3]

Kuolemantuomio sai paljon huomiota Pohjoismaissa, joissa Jalo tunnettiin rautatieläisten kongeressien osallistujana.[10] Ruotsin rautatieläisten liitto esitti Paasikiven hallitukselle vastalauseen uhaten boikotoida Suomen liikennettä, mikäli rangaistus pannaan täytäntöön. Vastalauseeseen yhtyivät myös Norjan ja Tanskan rautatieläiset sekä Ruotsin satamatyöläisten liitto, joka suunnitteli keskeyttävänsä suomalaisten laivojen käsittelyn.[11][12] Myös useat sanomalehdet kuten ruotsalainen Social-Demokraten ja tanskalainen Politiken asettuivat Jalon kuolemantuomiota vastaan.[13][14] Lokakuun lopussa valtiorikosylioikeus alensi rangaistuksen 12 vuoden kuritushuonetuomioksi.[15]

Vapautumisen jälkeen muokkaa

Jalo kärsi rangaistustaan Lappeenrannan ja Tammisaaren pakkotyölaitoksissa ja pääsi ehdonalaiseen joulukuussa 1921. Vapauduttuaan hän toimi Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liiton luennoitsijana ja puheenjohtajana 1923-1924.[4] Jalo oli kiersi myös puhujana kommunististen SSTP:n ja STPV:n tilaisuuksissa ja kuului myöhemmin 1930-luvun alkupuolella niin sanottuihin hoipertelijoihin.[16] Hän vaikutti myös Valtiollisten vankien huoltoyhdistyksessä[17] ja oli muun muassa Helsingin Työväen Säästöpankin isännistön sekä Elannon edustajiston jäsen.[4][18] Jalo kuoli 74-vuotiaana lokakuussa 1939. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[19]

Perhe muokkaa

Juho Jalon puoliso oli siuntiolainen palvelija Alina Matilda Pihlström (1861-1938), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1890. Pariskunnalle syntyi seitsemän lasta, joista kaksi kuoli nuorena.[3] Pariskunnan vanhin poika oli rovasti Sigurd Jalo (1892-1951).[20] Ylioppilas Hugo Jalo (1894-1918) työskenteli vuodesta 1913 lähtien SRL:n sihteerinä. Sisällissodan aikana hän toimi kansanvaltuuskunnan liikenneasiain osaston kansilistina ja kaatui Helsingin katutaisteluissa. Hänet löydettiin Simon- ja Annankatujen kulmasta kolme luodinreikää selässään.[3][8] Tyttäristä Gunhild Jalo (1896-1975) toimi tyttökoulujen rehtorina Sortavalassa, Kemissä ja Riihimäellä. Hän oli myös Riihimäen ja Sortavalan kunnanvaltuustojen jäsen.[21] Margit Jalo (1898-1978) työskenteli pitkään sosiaaliministeriön yliaktuaarina.[22] Doris Jalo (1902-1988) teki elämäntyönsä Seinäjoen sairaanhoito-oppilaitoksen rehtorina ja oli myös kunnanvaltuuston jäsen.[23]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Juho Jalo kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 3.11.1939, nro 298, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  2. ↑ Juho Jalo (Grönholm) 31.10.2020. Geni. Viitattu 28.12.2022.
  3. ↑ a b c d e f g h Valtiorikosylioikeuden akti 23841 – Jalo, Johan (s. 5, 25, 31-36) Valtiorikosylioikeuden aktit. 24.10.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 28.12.2022.
  4. ↑ a b c d Toveri Juho Jalo 60-vuotias. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 27.1.1925, nro 21, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  5. ↑ Kansanedustajat. Työmies, 19.7.1915, nro 162, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  6. ↑ Miksi joidenkin kansanedustajien kohdalla edustajamatrikkelissa lukee, että olisi toiminut kansanedustajana kuolemansakin jälkeen? Kysy kirjastonhoitajalta. 6.10.2021. Kirjastot.fi. Viitattu 28.12.2022.
  7. ↑ a b Rättegången mot överkonduktören Jalo. Hufvudstadsbladet, 8.10.1918, nro 193, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  8. ↑ a b Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 224, 261. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  9. ↑ Helsingfors stations avfärgning. Rautatieläislehti, 16.4.1918, nro 3–4, s. 49. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022. (ruotsiksi)
  10. ↑ Dödsdomen över Jalo ovh de svanska socialisterna. Hufvudstadsbladet, 15.10.1918, nro 200, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022. (ruotsiksi)
  11. ↑ Kuolemantuomiot herättävät vastalauseita ulkomailla. Suomen Sosialidemokraatti, 12.10.1918, nro 24, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  12. ↑ Notisöversikt : Dödsdomen över Juho Jalo. Dagens Press, 17.10.1918, nro 169, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022. (ruotsiksi)
  13. ↑ Ruotsin ”Socialdemokraten” kuolemantuomioista täällä. Suomen Sosialidemokraatti, 19.10.1918, nro 30, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  14. ↑ Miten ulkomailla arvostellaan täällä langetettuja kuolemantuomioita. Suomen Sosialidemokraatti, 22.10.1918, nro 32, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  15. ↑ Juho Jalon juttu. Käkisalmen Sanomat, 26.10.1918, nro 145, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  16. ↑ Helsingin kunnallisvaalit. Uusi Suomi, 11.10.1933, nro 273, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  17. ↑ Entistä tarmokkaampaan toimintaan poliittisten vankien vapauttamiseksi!. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 30.3.1927, nro 73, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  18. ↑ Elannon vaaleissa sosialidemokraatit voittivat 3 paikkaa. Kansan Lehti, 11.11.1930, nro 260, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  19. ↑ Juho Jalon hautaus. Suomen Sosialidemokraatti, 7.11.1939, nro 302, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.12.2022.
  20. ↑ Jalo, Sigurd Armas Johannes (1892-1951) Suomen papisto 1800–1920. 11.1.2017. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.12.2022.
  21. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 28.5.1975, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.12.2022.
  22. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 22.6.1978, s. 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.12.2022.
  23. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 10.1.1989, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.12.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juho_Jalo&oldid=21306296”