Juhana Maaton

Englannin kuningas (1199–1216)

Juhana (24. joulukuuta n. 1166 Beaumont Palace, Oxford18./19. lokakuuta 1216 Newark-on-Trent), joka yleisesti tunnetaan nimellä Juhana Maaton (engl. John Lackland, ransk. Jean Sans Terre), oli Englannin kuningas vuodesta 1199 kuolemaansa asti. Hän oli myös Normandian herttua (1199–1204), Mainen kreivi (1199–1203) ja Akvitanian herttua (1199–1216). Juhana oli Henrik II:n poika ja edellisen kuninkaan Rikhard I Leijonamielen nuorempi veli. Lisänimi Maaton juontui siitä, että lukuisten vanhempien veljiensä jäljiltä Juhanalle ei ollut jäänyt perintömaata isältään.

Juhana Maaton
Juhana Maaton 1900-luvun alun historiankirjassa.
Englannin kuningas
Valtakausi 27. toukokuuta 1199 – 19. lokakuuta 1216
Kruunajaiset 27. toukokuuta 1199
Edeltäjä Rikhard Leijonamieli
Seuraaja Henrik III
Syntynyt 24. joulukuuta 1166
Beaumont Palace, Oxford
Kuollut 19. lokakuuta 1216 (49 vuotta)
Newark-on-Trent
Hautapaikka Worcesterin tuomiokirkko
Puoliso Isabella, Gloucesterin kreivitär (vih. 1189; k. 1199)
Isabella, Angoulêmen kreivitär (vih. 1189)
Lapset
Suku Plantagenet/Anjou
Isä Henrik II
Äiti Eleonoora Akvitanialainen

Juhanaa on pidetty arvostetun edeltäjänsä vastakohtana, saamattomana julmurina, mutta varsinkin erityinen julmuus edeltäjään nähden saattaa olla aikansa historioitsijoiden, erityisesti Roger Wendoverilaisen liioittelua. Ei ole juuri todisteita siitä, että Juhana olisi ollut edeltäjäänsä julmempi tai häikäilemättömämpi.[1] Kirkonmies Rogerin tekstissä kuvastuu se, että Juhana ei useinkaan toiminut kirkon haluamalla tavalla.[2]

Juhanan hallitsijakausi sujui onnettomasti, sillä hän menetti Kanaalin takaiset kuningaskunnan omistukset Normandiassa ja Anjoussa ja yrittäessään ottaa niitä takaisin kärsi pahan tappion Bouvinesin taistelussa. Alueiden menetys merkitsi, että kuningaskunta, joka normanniajoista asti oli ollut ranskalais-englantilainen, oli nyt selkeästi saarivaltio, joskin Englannin kuninkaalla oli edelleen vähäisiä omistuksia nykyisessä Ranskassa.[2]

Syntymä muokkaa

Juhana syntyi Beaumontin palatsissa Oxfordissa Englannin kuninkaan Henrik II:n ja Eleonoora Akvitanialaisen viidentenä poikana. Hän syntyi melko varmasti vuonna 1166 eikä 1167, kuten joskus on väitetty. Kuningas ja kuningatar eivät olleet yhdessä yhdeksää kuukautta ennen joulua 1167, mutta olivat yhdessä maaliskuussa 1166. Juhana syntyi Oxfordissa jouluna tai joulun aikoihin, kun taas jouluna 1167 Eleonoora ja Henrik olivat Normandiassa. Laonin kaniikki kirjoitti vuosisata myöhemmin, että Juhana sai nimensä pyhän Johannes Apostolin mukaan, jonka muistopäivänä 27. joulukuuta hän syntyi. Ralph de Diceto kertoo, että Juhana syntyi 1166 ja kuningatar nimesi hänet.

Juhanan sisarpuolia äidin puolelta olivat Champagnen kreivitär Marie ja Alix de France. Juhanan vanhempia sisaruksia olivat Pointiersin kreivi Vilhelm, Henrik Nuori, Saksin herttuatar Matilda, Rikhard Leijonamieli, Bretagnen herttua Gottfried, Eleonoora Englantilainen ja Johanna Plantagenet.

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Perheen sisäiset juonittelut ja valtataistelut olivat kovia. Juhana oli isänsä suosikkipoika, koska nuorimpana hän ei voisi olettaa perivänsä juuri mitään. Juhanan perhe-elämä oli myrskyisää, sillä hänen kaikki isoveljensä kapinoivat isäänsä vastaan. Ennen valtaantuloaan Juhana oli jo saavuttanut kavalan maineen, vehkeiltyään veljiensä kanssa ja vaihtamalla usein vastustajan puolelle.[2] Vuonna 1184 sekä Juhana että Rikhard ilmoittivat olevansa Akvitanian perijöitä – eräs monista näiden kahden epäystävällisistä kohtaamisista. Vuonna 1185 Juhanasta tuli Irlannin hallitsija. Irlantilaiset halveksuivat Juhanaa ja tämä jätti saaren vain kahdeksan kuukauden jälkeen.

Avioliitot ja lapset muokkaa

Juhana ja Isabella, Gloucesterin kreivitär vihittiin vuonna 1189 ja liitto mitätöitiin 1199.[3]

Isabella, Angoulêmen kreivitär oli Juhanan toinen vaimo. Hän oli vain 12-vuotias kun heidät vihittiin. Heille syntyi kaksi poikaa, tuleva Henrik III ja Rikhard Cornwallilainen, sekä kolme tytärtä, Joan, Isabella ja Eleanor.[4]

Rikhardin poissaolo muokkaa

Rikhardin osallistuessa kolmannelle ristiretkelle vuosina 1190–1194 Juhana yritti syrjäyttää Rikhardin nimeämän sijaishallitsijan, Elyn arkkipiispan Vilhelm von Longchampin. Tämä oli yksi niistä tapahtumista, jotka inspiroivat myöhempiä kirjoittajia tuomitsemaan Juhanan roistoksi heidän muokatessaan vuosisata aiemmin tapahtunutta Hereward the Waken legendaa Robin Hoodin tarinoiksi.

Palatessaan ristiretkeltä Rikhard joutui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Henrik VI:n vangitsemaksi. Juhanan sanotaan lähettäneen keisarille kirjeen, jossa hän pyysi että Rikhardia pidettäisiin poissa Englannista niin pitkään kuin mahdollista. Rikhardin kannattajat keräsivät kuitenkin pyydetyt lunnaat, ajatellen Juhanan olevan kamala kuningas. Palattuaan Englantiin 1194 Rikhard kuitenkin antoi Juhanalle anteeksi “hyväntahtoisen halveksivasti” ja nimitti tämän perijäkseen.[2]

Joidenkin historioitsijoiden mielestä Juhana ei yrittänyt syrjäyttää Rikhardia, vaan yritti parhaansa mukaan parantaa olosuhteita maassa, jonka Rikhard oli tyhjentänyt kerätessään varoja ristiretkelleen. On oletettavaa, että kuva julmasta Juhanasta johtuu myöhemmistä munkkikronikoista. Munkit eivät pitäneet Juhanan päätöksestä olla lähtemättä huonomaineiselle neljännelle ristiretkelle.

Valtakausi muokkaa

 
Juhana Maattoman kuva Historia Anglorum -teoksessa n. 1250–1259.

Valtataistelu Arthurin kanssa muokkaa

Juhana hallitsi Englantia neljä vuotta, jos mukaan lasketaan alkuaika Rikhardin sijaisena. Rikhardin kuoltua Juhanaa ei heti tunnustettu yleisesti kuninkaaksi. Monien mielestä oikea kruununperillinen oli Bretagnen herttua Arthur I, Juhanan edesmenneen vanhemman veljen Gottfriedin poika. Arthur taisteli setänsä kanssa kruunusta ja nautti Ranskan kuninkaan Filip II:n tuesta. Tämä konflikti johti kuolettavaan lopputulokseen.

Juhana kuvitteli kuninkaana olevansa lakien yläpuolella. Naisseikkailut ja naisten ahdistelu toivat hänelle paljon vastustajia. Kruununtavoittelija Arthur kidnappasi Juhanan äidin ja oman isoäitinsä Eleonoora Akvitanialaisen Mirebeaussa[1]. Juhana kuitenkin löi ja vangitsi Arthurin 31. heinäkuuta 1202lähde?. Tämä oli ensin vangittuna Falaisessa, sitten Rouenissa. Arthurin myöhempi kohtalo on epäselvä, ja hän katosi huhtikuussa 1203. Tapahtunut sai useat provinssit nousemaan Juhanaa vastaan. Voitto Arthurista ei hyödyttänyt Juhanaa.[2]

Kiista paavin kanssa muokkaa

Juhana ajautui myös kriisiin paavi Innocentius III:n kanssa. Canterburyn arkkipiispan Hubert Walterin kuoltua 13. heinäkuuta 1205 munkit ilmoittivat, että heillä on yksinoikeus valita Hubertin seuraaja, kun taas sekä Englannin piispoilla että Juhanalla oli intressejä valita oma ehdokkaansa tähän merkittävään virkaan. Kun kiistaa ei pystytty ratkaisemaan, munkit valitsivat salaisesti yhden omista jäsenistään arkkipiispaksi. Juhana taasen valitsi virkaan oman ehdokkaansa. Paavi kuitenkin hylkäsi molemmat ja valitsi arkkipiispaksi Stephen Langtonin. Innocentius halveksui näin kuninkaan oikeuksia valita omia alamaisiaan. Tässä tilanteessa Juhanaa kannattivat Englannin paronit ja monet piispoista kieltäytyivät hyväksymästä Langtonia.

Juhana karkotti Canterburyn munkit heinäkuussa 1207 ja paavi määräsi Englannin kirkot suljettavaksi, eikä häitä ja hautajaisia voitu pitää moneen vuoteen. Marraskuussa 1209 Juhana itse määrättiin eroon kirkosta eli ekskommunikaatioon. Lopulta vuonna 1213 Juhana antoi periksi ja Stephen Langton astui arkkipiispan virkaansa.[2]

Kiista paronien kanssa ja Magna Carta muokkaa

Kukistettuaan walesiläisten kapinan vuonna 1211 ja tehtyään sovinnon paavin kanssa Juhana kohdisti jälleen katseensa ulkomaille. Kustannuksissa ei säästelty, mutta Euroopan sodissa kaikki kulminoitui 27. heinäkuuta 1214 Bouvinesin taisteluun, jossa Filip II löi Juhanan liittolaiset ja kuningas oli pakotettu epäsuotuisaan rauhaan Ranskan kanssa. Normandian takaisin valtaamisesta oli luovuttava ja kruunun rahatilanne kävi entistä huonommaksi.

Juhana pyrki saamaan kruunulle verotuloja pakottamalla tilanomistajia lupaukseen, että verojen maksamatta jättämisestä seuraisi tilojen takavarikointi kruunulle.[2] Tämä käänsi lopulta paronit Juhanaa vastaan. Runnymeden niityllä lähellä Lontoon Windsoria Juhana joutui allekirjoittamaan Magna Cartan 15. kesäkuuta 1215. Magna Cartan 63 lausetta kuvasivat aatelisten oikeuksia. Merkittävimmät lauseista olivat numero 39, jossa todettiin, että ketään ei saa vangita ilman oikeudenkäyntiä ja lause 40, jossa todettiin ettei kukaan voi ostaa tai evätä oikeutta. Magna Cartan pykälät olivat ankaria, ja ne käytännössä tekivät Juhanasta vain nimellisen kuninkaan vailla valtaalähde?. Juhana ei kuitenkaan katsonut kiristetyn asiakirjan velvoittavan itseään, ja heti tilaisuuden tullen hän sanoutui siitä irti, mistä seurasi sisällissota paroneja vastaan. Magna Carta on toiminut esikuvana myöhemmille perustuslaeille ja ihmisoikeusjulistukselle.

Kuolema muokkaa

Ylittäessään rämeistä The Washin nimellä tunnettua aluetta East Angliassa Juhana menetti arvokkaimmat aarteensa, mukaan lukien kruununjalokivensä, nousuveden yllättäessä hänet. Tämä järkytti pahasti kuninkaan terveyttä ja mielentilaa, ja lopulta Juhana kuoli punatautiin 18. tai 19. lokakuuta 1216 Newarkissa, silloisessa Lincolnshiressä. Juhana haudattiin Worcesterin katedraaliin Worcesterissa. Hänen yhdeksänvuotias poikansa seurasi häntä valtaistuimelle ja hallitsi Englantia Henrik III:na vuodet 1216–1272.

Juhana fiktiossa muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan: Englanti. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1995. ISBN 951-579-022-0.
  2. a b c d e f g Pelle Stampe: Englannin ilkein hallitsija. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 5, s. 45–47. Bonnier. ISSN 0806-5209.
  3. Lewis, Jone Johnson: Isabella of Gloucester ThoughtCo. 2020. Viitattu 17.4.2023.
  4. Isabella Of Angoulême (1186–1246) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 17.4.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Rikhard I Leijonamieli
Englannin kuningas
11991216
Seuraaja:
Henrik III