Juha Vakkuri
Juha Ilkka Vakkuri (2. joulukuuta 1946 Helsinki[2] – 8. maaliskuuta 2019[3] Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan journalismistaan, kirjoistaan ja siitä, että hän perusti suomalaisafrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon Beniniin.
| Juha Vakkuri | |
|---|---|
 Juha Vakkuri Helsingin Taiteiden yössä 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1946 Helsinki[1] |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 2019 (72 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Juha Vakkurin äiti oli matematiikanopettaja ja isä tehtaan osastopällikkö. Hän varttui Riihimäellä. Hyvinkäällä hän asui vuosina 1955-1965.[4]
Vakkuri suuntautui yhteiskunnan ja maailman asioihin nuorena, aluksi kirjojen ja elokuvien avulla. Hän toimitti 15-vuotiaana Hyvinkään yhteiskoulun teinikunnan Touko-lehteä, johon hän sai kirjoittajiksi merkittäviä valtakunnan nimiä.
Äidinkielenopettajan kannustus antoi sysäyksen kirjailijantyölle. Juha Vakkuri menestyi myös Hyvinkään kaupungin järjestämässä kirjoituskilpailussa. Sen tuomaristoon kuulunut runoilija Pertti Nieminen ryhtyi tukemaan koulupojan kirjallisuusharrastusta.[2][4]
Ura muokkaa
Valmistuttuaan kirjallisuuden maisteriksi vuonna 1969 Juha Vakkuri aloitti MTV:n dramaturgina.[2]
Toimittajana Vakkuri kirjoitti politiikkaan ja talouteen liittyvistä aiheista radioon, televisioon ja sanomalehtiin vuodesta 1969 lähtien. Hän aloitti työn Afrikassa YK:n kehitysaputöissä Sambiassa vuonna 1971. Sen jälkeen hän jatkoi tiedottajana YK:n päämajassa New Yorkissa vuosina 1973–1975.[3]
Hän oli MTV:n kansainvälisenä tuotantopäällikkönä vuosina 1975–1983, jonka jälkeen hän aloitti Yleisradion ohjelmapäällikkönä vuonna 1983.[2]
Vakkuri perusti vuonna 2000 poikansa nimeä kantavan Villa Karo -nimisen suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Beninin Grand-Popoon.
Vakkuri toimi myös Beninin kunniakonsulina.[2]
Kirjallinen tuotanto muokkaa
Juha Vakkuri toimi vapaana kirjailijana vuodesta 1997 alkaen.[3] Ura kirjailijana käynnistyi romaanilla Veljet keskenään vuonna 1971.[2]
Vakkurin kirjallisessa tuotannossa on monta lajia. Hän kirjoitti romaaneja, näytelmiä teatterille ja televisiolle, runoja, raporttikirjoja, kuunnelmia ja henkilökuvia. Hänen kirjoittamiaan kirjoja on julkaistu yli neljäkymmentä.[2]
Juha Vakkurin teosten aiheet ovat lähes rajattomia ja hänen lähestymistapansa on ennakkoluuloton. Kirjoissaan hän tarkasteli useimmiten Afrikkaa, mutta saattoi myös kirjoittaa Kádárin Unkarista tai Mannerheimin Suomesta. Hän tarkasteli kirjoissaan historiaa, ihmiskuvausta ja globaaleja näköaloja.[2]
Afrikka-trilogia ja moraliteetti muokkaa
Vakkurin suuri kirjallinen työ oli 1 500-sivuinen Afrikka-trilogia. Sen teoksissa Afrikan poikki (2009), Afrikan ympäri (2012) ja Afrikan sydämeen (2014) kuljetaan melkein kaikissa Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa. Sen johdosta hänelle myönnettiin Tietokirjailijapalkinto vuonna 2015. Palkintoraati totesi, että "Juha Vakkuri on todistanut olevansa kartalla niin isojen historiallisten linjojen kuin pienten arkipäiväisten yksityiskohtienkin kera. Hän on paitsi tuottelias ja sujuvasanainen tietokirjailija, myös rohkea tutkimusmatkailija, tarkka havainnoija, valistunut historian tuntija ja oiva matkakumppani lukijalleen."[5]
Juha Vakkurin tuotannon kokoava teema oli moraliteetti, yksilöllisen ja yleisen moraalin suhde. Hän kirjoitti siitä, miten ihmiset suhtautuvat moraaliin, kun maailma heittelee heitä.[2] Eräässä haastattelussaan Juha Vakkuri totesi:
"Afrikalla on hyvin paljon annettavaa suomalaisille kirjailijoille eikä pelkästään kirjailijoille vaan kaikille avoimille ihmisille. Afrikassa on vielä jäljellä paljon sellaisia arvoja, joista me olemme omahyväisessä viisaudessamme ja yltiöpäisessä tyhmyydessämme luopuneet."[6]
Yksityiselämä muokkaa
Vakkuri kuoli syöpään 72-vuotiaana 8. maaliskuuta 2019.[3] Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1979 oli Catarina Doepel-Vakkuri. He saivat 1980-luvulla kaksi poikaa. Ensimmäisestä avioliitosta Juha Vakkurilla on tytär.[7][8]
Juha Vakkurin isoveli oli kirjailija ja rakennusalan yritysjohtaja Aaro Vakkuri[7].
Teoksia muokkaa
Tietokirjoja muokkaa
- Mustavalkoinen Afrikka: Katsaus Etelä-Afrikan rotupolitiikkaan. Jyväskylä: Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0298-1.
- Muutoksen tuuli: Katsaus mustan Afrikan nykypäivään. Espoo: Weilin+Göös, 1979. ISBN 951-35-1848-5.
- Kulta, islam ja pyhä käärme: Katsaus Länsi-Afrikan muinaisten kuningaskuntien Ghanan, Malin ja Songhain historiaan. Espoo: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2754-9.
- Yhden miehen Unkari: Henkilökohtainen katsaus János Kádárin aikaan. Espoo: Weilin+Göös, 1986. ISBN 951-35-3820-6.
- Tonavalla tuulee: Katsaus uuteen Unkariin. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17552-8.
- Afrikan poikki. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0317-0.
- Afrikan ympäri. Helsinki: Like, 2012. ISBN 978-952-01-0791-8.
- Voodoo – Afrikan arkea. Rapsodia Guineanlahdelta. Kuvat: Juha Metso. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-1101-4.
Runokokoelmia muokkaa
- Jos puut puhuisivat. Espoo: Weilin+Göös, 1979. ISBN 951-35-2028-5.
- Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-764-5.
- Puolarmetsän puut: Pienoiselämäkertoja. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28709-1.
- Kaikki kesken, kaikki hyvin. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-117-6.
- Leokongo: Runoelma. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-785-9.
- Aurinkopuun varjo. Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32893-4.
- Keisari, tuhka, tulevaisuus. Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0632-4.
Proosaa muokkaa
- Veljet keskenään. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
- Afrikkalainen iltapäivä. Espoo: Weilin+Göös, 1978. ISBN 951-35-1619-9.
- Neljän polven puu. Espoo: Weilin+Göös, 1980. ISBN 951-35-2309-8.
- Mies, joka muuttui puuksi. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2802-2.
- Jään kääntöpiiri. Espoo: Weilin+Göös, 1984. ISBN 951-35-3223-2.
- Päiväntasaaja. Espoo: Weilin+Göös, 1985. ISBN 951-35-3462-6.
- Ritari Yrjö: Kertomus rajoista ja mahdollisuuksista. Espoo: Weilin+Göös, 1987. ISBN 951-35-4140-1.
- Ikaros. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3486-7.
- Brysselin yö. Jyväskylä–Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3686-X.
- Paratiisitango. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19014-4.
- Räjähdyksen pelko ja kaipuu, Nobel. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20717-9.
- Sirkuksen sydän. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22232-1.
- Henri, Adolf ja kohtalo. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-657-6.
- Mannerheim ja saksalainen suudelma: Romaani. Helsinki: Like, 2017. ISBN 978-952-01-1659-0.
Muuta muokkaa
- Hertta ja Olavi. Näytelmä. Helsingin kaupunginteatteri 2003–2004.
- Puolarmetsän puut. Radiokuunnelma. Radioteatteri 2004.
- Olkilinna: Elämää kolmella mantereella. Muistelmat. Like 2016.
Palkinnot muokkaa
- Elokuvataiteen valtionpalkinto 1978
- Kirjallisuustoimikunnan Suomi-palkinto 1997
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2015[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 1078. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ a b c d e f g h i Juha Vakkuri 1946–2019 Helsingin Sanomat. 15.3.2019. Viitattu 11.3.2021.
- ↑ a b c d Kirjailija ja Afrikan-tuntija Juha Vakkuri on kuollut Ilta-Sanomat. 11.3.2019. Viitattu 11.3.2019.
- ↑ a b Vakkuri, Juha Hyvinkää Internet. Viitattu 11.3.2021.
- ↑ Juha Vakkurille Tietokirjailijapalkinto Like Kustannus. 24.10.2015. Viitattu 11.3.2021.
- ↑ Juha Vakkuri - Suomen tietokirjailijat ry www.suomentietokirjailijat.fi. Arkistoitu 4.3.2021. Viitattu 11.3.2021.
- ↑ a b Vakkuri, Juha: Olkilinna, Elämää kolmella mantereella, s. 29, 352. Like, 2016.
- ↑ Ollikainen, Milla: Afrikan-tuntija, kirjailija Juha Vakkuri: ”Lähettäisin kehitysaputehtäviin kokeneita eläkeläisiä enkä liutaa byrokraatteja”. Seura, 17.10.2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.12.2021.
- ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2015. (Arkistoitu – Internet Archive) Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.
Aiheesta muualla muokkaa
- Juha Vakkuri Elonetissä.
- Vakkuri, Juha hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Juha Vakkurin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Juha Vakkuri SKS:n kirjailijatietokannassa (arkistoitu linkki)
- Vakkuri Heidi Laaksosen haastateltavana 2016, Yle Areena, audio 34 min, kuunneltavissa toistaiseksi.