Juha Tammenpää
Juha Tammenpää (s. 1959 Vaasa) on suomalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan erityisesti surrealistisesta taidegrafiikastaan, jossa on vaikutteita primitiivisestä taiteesta eri puolilta maailmaa.
Juha Tammenpää varttui taidegraafikko Tapani Tammenpään poikana ja pääsi vuonna 1979 ensi kertaa mukaan valtakunnallisiin pistenäyttelyihin. Ensimmäisen oman näyttelynsä hän piti Vaasassa 1981. Kansainvälinen taidegrafiikan katselmus Länsi-Saksan Frechenissä vuonna 1983 palkitsi Tammenpään näyttelyn parhaana taiteilijana. Päätoimiseksi taiteilijaksi Tammenpää ryhtyi vuonna 1985 ja sai seuraavana vuonna kuvataiteen valtionpalkinnon[1].
Tammenpäätä luonnehditaan mielikuvitukselliseksi tarinankertojaksi, jonka työt ovat tutkimusmatkoja ihmismielen syövereihin ja käyttäytymisen taustalla vaikuttaviin tunteisiin ja henkisyyteen[1]. Helsingin Sanomien Pessi Rautio kuvasi häntä vuonna 1996 luotettavaksi surrealistiksi, jonka jokainen pieni kuva outoine otuksineen tarjoaa ”riittävästi psykoanalyyttistä makusteltavaa”[2].
Tammenpään teoksia on lähes neljässäkymmenessä julkisessa kokoelmassa Suomessa sekä useissa taidekokoelmissa noin 12 muussa maassa.[3]
Vuonna 2009 Tammenpään 50-vuotisjuhlanäyttely Hypnos & Thanatos oli esillä Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa. Grafiikan lisäksi esillä oli pastellitöitä sekä kollaasitekniikalla tehtyjä akryylimaalauksia[4]. 60-vuotisnäyttelynsä Riippumaton legenda Tammenpää piti vuonna 2019 vaasalaisessa Galleria Printmakersissä[1].
Tammenpäälle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2022 alusta alkaen[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Riippumaton legenda – Juha Tammenpää 40/60 2019. Vaasan kaupunki. Viitattu 29.10.2020.
- ↑ Rautio, Pessi: Juha Tammenpää on jo pitkään tulostanut.... Helsingin Sanomat, 30.3.1996. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 29.10.2020.
- ↑ Tammenpään verkkosivusto, viitattu 29.10.2020.
- ↑ Nyberg, Arto: Tammenpään näyttely on sensaatio. Pohjalainen, 9.12.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.10.2020.
- ↑ Taiteilijaeläke 63 taiteilijalle Taiteen edistämiskeskus Taike. 4.3.2022. Viitattu 5.3.2022.