Judee Sill
Judith Lynne Sill (7. lokakuuta 1944 – 23. marraskuuta 1979) oli amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä.
| Judee Sill | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Judith Lynne Sill |
| Syntynyt | 7. lokakuuta 1944 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 23. marraskuuta 1979 (35 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | Laulaja, lauluntekijä, säveltäjä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1960- ja 1970-luvut |
| Tyylilajit | folk, barokkipop, folk rock |
| Soittimet | Laulu, kitara, koskettimet |
| Levy-yhtiöt | Asylum Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämäkerta muokkaa
Sill aloitti musiikin soittamisen lapsuudenkodissaan Oaklandissa, Kaliforniassa.[1] Hän opiskeli lyhyen aikaa San Fernando Valleyn Junior Collegessa, taide pääaineenaan, soittaen pianoa koulun orkesterissa ja työskennellen samaan aikaan pianobaarissa. [1][2] Hän alkoi työskennellä laulunkirjoittajan 1960-luvun jälkipuoliskolla.
1970-luvun alussa Sill sai apua uransa edistämisessä muusikkoystäviltään Graham Nashilta ja David Crosbylta. Sill oli ensimmäinen artisti, joka teki sopimuksen David Geffenin vasta perustaman Asylum Recordsin kanssa.[3] Hänen ensimmäinen albuminsa, Judee Sill, ilmestyi syyskuussa 1971. Se sisältää kenties Sillin tunnetuimman kappaleen, Jesus Was a Crossmaker. Akustisen folkin lisäksi Sill sai musiikillisia vaikutteita Bachin klassisesta musiikista[4] ja käyttikin samanlaisia ideoita, päällekkäinäänittäen lauluääntään neliäänisiksi fuugiksi ja koraaleiksi. Sillin kappaleiden sanoituksista löytyy perinteisten ihmissuhdeaiheiden lisäksi myös kristillisiä teemoja.[1] Albumi ei kuitenkaan menestynyt julkaisuaikanaan.
Toisella albumillaan (vuoden 1973 maaliskuussa ilmestynyt Heart Food), Judee Sill otti enemmän musiikillista vastuuta itselleen, vastaten myös sen sovituksista ja orkesteriosuuksista. Levy päättyy The Donor -kappaleeseen, joka on yhdeksänminuuttinen, monimutkainen, yhden naisen kuoroteos. Tämäkään levy ei juuri myynyt, joten levy-yhtiö katkaisi sopimuksensa Sillin kanssa.
Sill jatkoi musiikin tekoa vielä vuonna 1974, jolloin hän demosi kappaleita valmistumattomaksi jääneelle kolmannelle albumilleen.[5] Terveysongelmat ja huumeiden käyttö vaikeuttivat kuitenkin hänen elämäänsä. Sill menetti vähitellen mielenkiintoaan musiikkiin, kiinnostuen sen sijaan enemmän teosofiasta ja eläimistä. Sill menehtyi vuoden 1979 marraskuussa, 35:n vuoden iässä.[6] Hänen kolmannen albuminsa jäljelle jääneet äänitykset, kotona äänitettyjen demojen rinnalla, julkaistiin vuonna 2005 kahden CD:n Dreams Come True -kokoelmalla.
Judee Sillin musiikkia ovat kehuneet mm. XTC:n Andy Partridge, Liz Phair, Porcupine Treen Steven Wilson, Bill Callahan, Big Thiefin Adrianne Lenker ja Weyes Blood.[7][4]
Yksityiselämä muokkaa
Sillin henkilökohtainen elämä oli kuohuvaa: hänen vanhempansa ja veljensä menehtyivät varhain. Hän aloitti huumeiden käytön jo 1960-luvulla.[2] High school -aikanaan hän elätti itseään ryöstelemällä huoltoasemia kumppaninsa kanssa. 1960-luvun lopullta hän elätti itseään myös seksityöllä ja shekkejä väärentämällä.[8] On epäselvää, oliko hänen kuolemansa vuonna 1979 huumeiden yliannostukseen itsemurha vai vahinko.[4] Kuolemansa aikaan hän oli niin vähän tunnettu, että hänestä ei laadittu muistokirjoitusta, joten jotkut hänen ystävistään saivat tietää hänen poismenostaan vasta vuosia myöhemmin.[4]
Sill oli avoimesti biseksuaali.[3]
Diskografia muokkaa
- Judee Sill (1971)
- Heart Food (1973)
- Dreams Come True (2005, kokoelma, äänityksiä vuosilta 1968-1974)
- Abracadabra: The Asylum Years (2006, kokoelma)
- Live in London: The BBC Recordings 1972-1973 (2007)
- Songs of Rapture and Redemption: Rarities & Live (2018)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Dusted Features [ The Life and Times of Judee Sill ] www.dustedmagazine.com. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b Grover Lewis: Judee Sill: Soldier of the Heart Rolling Stone. 13.4.1972. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b The lost child | OMM | The Observer www.theguardian.com. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b c d Tim Page: A Brief Life, an Enduring Musical Impression washingtonpost.com. 30.12.2006. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Minju Pak: Overlooked No More: Judee Sill, Singer Whose Life Was Cut Short The New York Times. 23.1.2020. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Remembering Judee web.archive.org. 29.6.2016. Arkistoitu 29.6.2016. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Jon Blistein: Judee Sill's Singular Genius Speaks for Itself, But Jackson Browne, Weyes Blood and More Still Have Plenty of Praise in New Doc Trailer Rolling Stone. 2.11.2022. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Grover Lewis: Judee Sill: Soldier of the Heart Rolling Stone. 13.4.1972. Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)