Juan Lindo
Juan Nepomuceno Fernández Lindo y Zelaya (16. toukokuuta 1790 Tegucigalpa – 23. huhtikuuta 1857 Gracias, Honduras) oli Hondurasissa syntynyt lakimies ja poliitikko, joka oli uransa aikana sekä El Salvadorin että Hondurasin presidentti.
| Juan Lindo | |
|---|---|
 Piirros Juan Lindosta |
|
| El Salvadorin presidentti | |
|
7. tammikuuta 1841 – 1. helmikuuta 1842
|
|
| Edeltäjä | Norberto Ramírez |
| Seuraaja | José Escolástico Marín |
| Hondurasin presidentti | |
|
2. helmikuuta 1847 – 1. helmikuuta 1852
|
|
| Edeltäjä | Francisco Ferrera |
| Seuraaja | José Trinidad Cabañas |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1790 Tegucigalpa |
| Kuollut | 23. huhtikuuta 1857 (66 vuotta) Gracias, Honduras |
| Puoliso | Josefa Pineda Castejón |
Elämä muokkaa
Lindo syntyi Tegucigalpassa toukokuussa 1790. Hän valmistui 1814 lakimieheksi San Carlos de Guatemalan yliopistosta. Lindo siirtyi politiikkaan Hondurasissa ja oli yksi Keski-Amerikan Meksikon keisarikuntaan liittymisen alulle panijoista. Hän oli Keski-Amerikan liittovaltion aikana Hondurasin parlamentissa. Hän kuului myös heinäkuussa 1838 muodostettuun perustuslakia säätävään kokoukseen, jossa hän edisti Hondurasin itsenäistymistä liittovaltiosta.[1]
Lindo matkusti 1840 El Salvadoriin kenraali Francisco Malespínin tukemana. Hänet nimettiin lokakuussa 1840 valtionhoitajaksi ja valittiin tammikuussa 1841 virkaatekeväksi valtionpäämieheksi. Helmikuussa El Salvador erosi virallisesti Keski-Amerikan liittovaltiosta, ja Lindosta tuli maan ensimmäinen presidentti 28. kesäkuuta. Hän oli presidenttinä helmikuulle 1842, ja hän perusti valtakaudellaan El Salvadorin yliopistoa ja määräsi jokaiseen yli 100 asukkaan kylään koulun. Hondurasiin Lindo palasi 1842 ja asettui Comayaguaan.[1]
Hondurasissa Lindo oli neuvottelemassa rauhaa El Salvadorin kanssa, ja sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 1845.[2] Francisco Ferrera valittiin kolmannen kerran presidentiksi tammikuussa 1847, mutta hän erosi 12 päivän päästä ja antoi vallan Lindolle.[3] Ensimmäisen kautensa aikana Lindo osoitti tukeaan Meksikolle julistamalla sodan Yhdysvalloille Meksikon–Yhdysvaltain sodan aikana.[4]
Lindo valittiin helmikuussa 1848 toiselle kaudelle.[1] Maltillisia konservatiiveja edustaneen Lindon aikana Hondurasin sisäiset olot rauhoittuvat hetkeksi, kunnes ulkoministeri José Santos Guardiola yritti vallankaappausta 1850. José Trinidad Cabañasin elsalvadorilaisten joukkojen tuella Lindo pystyi kukistamaan kaappausyrityksen. Lindo liittoutui liberaalin Cabañasin ja El Salvadorin presidentin Doroteo Vasconcelosin kanssa ja pyrki yhdessä kukistamaan Guatemalan Rafael Carreran. Carrera voitti liittoutuneet joukot San José La Aradassa 27. helmikuuta 1851.[1][4]
Lindo ei suostunut enää kolmannelle kaudella ja antoi kongressin valita Cabañasin seuraajakseen.[4] Lindo vetäytyi eläkkeelle Graciakseen, missä kuoli 1857.[1]
Lähteet muokkaa
- Bethell, Leslie: Central America Since Independence. Cambridge: Press Syndicate of the University of Cambridge, 1991. ISBN 0-521-41307-9. Google-kirjat (viitattu 15.10.2011). (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Juan Lindo Secretaría de cultura de la presidencia. Viitattu 15.10.2011. (espanjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Juan Lindo Historia de Honduras. Arkistoitu 2.8.2017. Viitattu 15.10.2011. (espanjaksi)
- ↑ Francisco Ferrera Historia de Honduras. Arkistoitu 26.9.2012. Viitattu 15.10.2011. (espanjaksi)
- ↑ a b c Bethell, s. 23.