Jouni Koiso-Kanttila
Jouni Eero Koiso-Kanttila (4. maaliskuuta 1947 Rovaniemi) on suomalainen arkkitehti, joka tunnetaan erityisesti puurakentamisen ja -arkkitehtuurin tutkijana ja edistäjänä.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Koiso-Kanttilan vanhemmat olivat arkkitehti, professori Erkki Koiso-Kanttila ja hum. kand. Maijaliisa Koiso-Kanttila, os. Soivio. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1968 ja aloitti samana vuonna arkkitehtuurin opinnot Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla.[1]
Koiso-Kanttila valmistui arkkitehdiksi vuonna 1973 ja tekniikan lisensiaatiksi 1976 Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta, missä hän sittemmin toimi pitkään opettajana ja tutkijana. Hän oli tuntiopettajana 1973–1974, nykyarkkitehtuurin oppituolin assistenttina 1977–1983 ja 1984–1987, vs. professori 1984 ja arkkitehtuurin professori 1988–2015 opetusalana rakennusoppi ja asuntosuunnittelu.[2]
Koiso-Kanttila perusti osastolle Puustudio-tutkimusryhmän ja toimi sen johtajana 1995–2015. Hänen johdollaan ryhmässä tehtiin EU:n ja Tekesin rahoittamana laajasti puurakentamisen ja -arkkitehtuurin tutkimusta ja toteutettiin useita koerakennushankkeita. Näistä merkittävin oli hänen ideoimansa Oulun Puu-Linnanmaan alue. Sen kokemusten pohjalta käynnistyi 1996 monivuotinen valtakunnallinen Moderni puukaupunki -ohjelma, jonka johtajana Koiso-Kanttila toimi.[1][3][4] Hän organisoi ja johti myös Suomen Akatemian nimeämää valtakunnallista puutuotealan ja -arkkitehtuurin tutkijakoulua 2003–2011 ja toimi monissa puurakentamista edistävissä valtakunnallisissa tehtävissä.[5] Toiminnastaan hän sai Suomen Kulttuurirahaston Rantasalmi-palkinnon 2000 ja Puu-Linnanmaan suunnittelusta valtakunnallisen Puupalkinnon 2003.[6][7] Hän on julkaissut puurakentamisesta ja -arkkitehtuurista lukuisia artikkeleita.
Koiso-Kanttila valittiin Oulun yliopiston ensimmäiseksi vararehtoriksi 1993 ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston jäseneksi, näissä tehtävissä hän toimi vuoteen 2006. Teknillisten tieteiden akatemian jäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1996. Hoitoympäristöjen suunnittelun seuran puheenjohtaja hän oli 1990–1996.[2][5]
Vuonna 1973 Koiso-Kanttila perusti oman arkkitehtitoimiston, joka toimi Oulussa vuoteen 2003 saakka. Hän on suunnitellut lähinnä julkisia rakennuksia kuten kunnantaloja, kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia, mutta myös asuinrakennuksia. Hänen suunnittelutöilleen on ominaista monimuotoisuus sekä rikas ja huolellinen detaljointi.[8][9][10][11]
Suunnittelutöitä muokkaa
- Oulun Lassintalo, vanhainkoti ja lasten päiväkoti, 1974
- Kuurojenkoti Runola, Oulu, 1976
- Monitoimikeskus Jatuli, Haukipudas, 1977
- Heinätorin erityiskoulu, Oulu, 1979
- Kalliolan päiväkoti, Oulu, 1982
- Hyrynsalmen hallintokeskus ja kirjasto, 1983
- Hyrynsalmen terveyskeskus, 1985
- Pieksämäen mlk. kunnantalo-monitoimitalo, 1987
- Knuutilankankaan koulu, Oulu, 1987
- Juuan terveyskeskus, 1989
- Juuan vanhusten palvelukeskus, 1992
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kuka kukin on, s. 408. Otava, 2003.
- ↑ a b Suomen professorit 1640-2007, s. 308. Professoriliitto, 2008.
- ↑ Valtakunnallinen Moderni puukaupunki -hanke. Puu-lehti 2, 2003. Puuinformaatio ry.
- ↑ Arkkitehtuuri, asuinkerrostalot. Puu-Linnanmaa 2.7.2003. Puuinfo.
- ↑ a b Ursin, Elina: Elämäntyönä arkkitehtuuri. Kaleva, 4.3.2017.
- ↑ Jouni Koiso-Kanttila. Puu 3, 2004.
- ↑ Salmela, Marja: Puurakentamisen palkinto oululaisille arkkitehdeille. Helsingin Sanomat, 27.10.2000.
- ↑ Koiso-Kanttila, Jouni: Modernismin jälkeen. Tiili 2, 1985. Suomen tiiliteollisuusliitto ry.
- ↑ Koiso-Kanttila, Jouni: Hyrynsalmen kunnantalo ja kirjasto. Tiili 2, 1985. Suomen tiiliteollisuus ry.
- ↑ Jouni Koiso-Kanttila: Kalliolan päiväkoti. Tiili 2, 1985. Suomen tiiliteollisuus ry.
- ↑ Pieksämäen maalaiskunnan kunnantalo. Rakennusteollisuus 7, 1989. Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry.