Joulukinkku on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa joulun ajan ruokalaji.[1] Kyseinen ruokalaji on perinteinen osa pohjoismaista joulujuhlaa.

Joulukinkku ruotsalaisittain.
Suomalainen joulukinkku.

Suurin osa Suomen kaupoissa myytävistä joulukinkuista on pakastettuja.[2] Kinkku voi olla luuton tai potkallinen, ja se voi olla harmaasuolattu, punasuolattu, tuoresuolattu tai kevyesti savustettu.[3][4] Joulukinkku voidaan paistaa sähköuunissa, kaasu-uunissa, kiertoilmauunissa, leivinuunissa taikka savustamalla esimerkiksi savustusuunissa.[5] Kinkku voidaan paistaa paistopussissa, ilman paistopussia tai folioon kiedottuna.[3] Joulukinkun voi myös keittää tai grillata.[3][6] Kaupoissa joulukinkkua myydään myös valmiiksi kypsänä.[7][8] Perinteisesti joulukinkku kuorrutetaan sinappihunnulla ja neilikoilla.

Jouluna noin seitsemään kotitalouteen kymmenestä ostetaan joulukinkku. 93 prosenttia joulukinkun ostavista kotitalouksista hankkii suomalaisen joulukinkun. Viisi prosenttia ostaa ulkomaalaisen kinkun ja kaksi prosenttia sekä suomalaisen että ulkomaalaisen. Vuosittain joulukinkkuja myydään 6–7 miljoonaa kiloa. Vuonna 2013 Suomessa myytiin noin seitsemän miljoonaa kiloa kinkkuja, josta tuontikinkkujen osuus oli vajaa seitsemän prosenttia. Nykyään suosiota ovat kasvattaneet niin sanotut luomukinkut, joita vuonna 2014 myytiin 120 000 kiloa. Luomukinkkujen myyntiosuus on 1,5–2 prosenttia.[9][10]

Joulukinkun korvike joulupöydässä voi olla myös niin sanottu seitankinkku, jonka olennaisin ainesosa on vehnägluteeni.[11]

Historiaa muokkaa

Joulukinkkuperinne juontaa Skandinaviassa juurensa todennäköisesti jo aikaan ennen kristinuskoa. Esimerkiksi islantilaisessa mytologiassa villisika uhrattiin talvipäivänseisauksen juhlassa hedelmällisyyden jumalalle Freyrille.[12]

Paavi Sixtus III:n tiedetään kehottaneen 435 kristittyjä syömään joulumessun jälkeen sikaa juutalaisten kiusaksi.[13]

Suomessa muokkaa

1800-luvulla Suomessa yleisesti syötiin jouluna lihaa kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Lihana oli joko nautaa, lammasta tai sikaa. 1800-luvulla sikatalous oli vielä varsin kehittymätöntä, ja tämän takia sikaa ei syöty joka kodissa. Sianliha nousi johtoasemaan suomalaiseen joulupöytään vasta 1900-luvulla. 1920- ja 1930-luvulla pääruoka ei vielä välttämättä ollut kinkku, vaan pöydässä saattoi olla esimerkiksi paistettua lampaanlapaa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Jouluruokien historiaa Ruokatieto.fi. Viitattu 25.10.2018.
  2. Joulukinkku - kinkusta kaikki Kokki Kolmonen. Viitattu 11.12.2015.
  3. a b c Joulukinkun paistaminen Snelmann. 2.12.2015. Viitattu 25.10.2018.
  4. Harmaasuolattu, punasuolattu, tuoresuolattu Helsingin Sanomat. 15.11.2014. Viitattu 11.12.2015.
  5. Hyttinen, Heli: Kinkun savustus ei ole hätäisen hommaa Keskisuomalainen. 24.12.2015. Viitattu 28.12.2018.
  6. Perinteistä kinkkua kypsyttämään Verkkouutiset. 18.12.1998. Viitattu 11.12.2015.
  7. Valmis joulukinkku työntyy pöytiin Yle Uutiset. 7.12.2010. Viitattu 11.12.2015.
  8. Miettunen, Sari: Viipale on sinkun joulukinkku Turun Sanomat. 15.12.2012. Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 11.12.2015.
  9. 5 faktaa joulukinkusta – tiesitkö näitä? Makuja.fi. 15.12.2014. Viitattu 11.12.2015.
  10. Suomalaisten uusi villitys: Nämä joulukinkut myydään loppuun jo nyt! Makuja.fi. 28.11.2014. Viitattu 11.12.2015.
  11. Talonen, Kalle: Seitankinkku on kasvissyöjän joulupöydän kunkku Yle Uutiset. 20.12.2011. Viitattu 11.12.2015.
  12. Pikkukinkku kelpaa myös suurperheilleArkistoitu kopio Helsingin Uutiset. 19.11.2010. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 11.12.2015.
  13. Hyödynnä joulukinkun jämät BBQ-spagettikastikkeessa Kauppalehti 8.12.2022. Viitattu 9.12.2022

Aiheesta muualla muokkaa