Josif (Iosif) Vladimirovitš Gurko (ven. Иосиф Владимирович Гурко, puol. Iosif Hurko, 28. heinäkuuta (J: 16. heinäkuuta) 1828 Novgorod28. tammikuuta (J: 15. tammikuuta) 1901 Tverin kuvernementti) oli venäläinen sotamarsalkka, joka ansioitui komentajana Turkin sodassa 1877–1878.

Josif Gurko

Gurkon sotilasura alkoi 1846 kornettina henkikaartin husaarirykmentissä. Hän yleni 1866 ratsuväkirykmentin komentajaksi, 1867 kenraalimajuriksi, 1874 prikaatinkomentajaksi ja divisioonankomentajaksi sekä 1876 kenraaliluutnantiksi.[1]

Turkin sodan alussa heinäkuussa 1877, Venäjän armeijan tultua Tonavan yli Bulgariaan, Gurko sai johdettavakseen kymmenen pataljoonan suuruisen erikoisosaston ja tehtäväkseen ylittää Balkanvuoret ja hyökätä Adrianopoliin. Kuljettuaan aluksi vuorten yli Hainköj-solan kautta hän sai vallattua tärkeän Šipkansolan ja heinäkuun lopussa edelleen Nova Zagoran, mutta turkkilaisen Suleiman paššan häthätää koottu armeija esti häntä pääsemästä Stara Zagoraan. Kun Venäjän pääarmeija epäonnistui 30. heinäkuuta yrityksessä vallata Plevnan linnoitus, Gurkon eteentyönnetyn osaston asema kävi uhanalaiseksi, ja hän joutui perääntymään takaisin Balkanvuorten yli samaa reittiä kuin oli tullutkin.[1]

Lokakuussa 1877 venäläiset saivat vahvistuksia, ja Gurko asetettiin johtamaan uutta kahdesta jalkaväkidivisioonasta ja 11 ratsuväkiprikaatista koottua osastoa, joka onnistui kuukausien taistelujen jälkeen katkaisemaan Plevnan ja Sofian välisen huoltotien valtaamalla Gornyi Dubnjakin, Telišin ja Dolnyi Dubnjakin, ja siten saattamaan Plevnan täydellisesti saarroksiin. Gurko vei seuraavaksi armeijansa etelään, ja Plevnan antauduttua hän ylitti vuodenvaihteessa Balkanvuoret uudelleen, tällä kertaa Arab Konakin solan kautta.[1] Sen jälkeen hän valtasi Sofian ja löi lopuksi Suleiman paššan Filippopolin taistelussa.

Turkin sodan jälkeen Gurko ylennettiin kenraaliksi ja keisarilliseksi kenraaliadjutantiksi. Vuonna 1879 hänestä tehtiin Pietarin alueen sotilaskuvernööri, 1882 Odessan sotilaspiirin kenraalikuvernööri ja 1883 Varsovan sotilaspiirin ylipäällikkö sekä Veikselin departementin (eli entisen Puolan) kenraalikuvernööri. Jäädessään eläkkeelle tästä tehtävästä vuonna 1894 Gurko ylennettiin sotamarsalkaksi.[1]

Josif Gurkon poika oli ensimmäisessä maailmansodassa komentajana toiminut kenraali Vasili Gurko.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Nordisk familjebok (1909), s. 646–647 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.1.2014.

Aiheesta muualla muokkaa