Joseph Hooker

Joseph Hooker (13. marraskuuta 1814 – 31. lokakuuta 1879), tunnetaan myös lempinimellä ”Fighting Joe”, oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja Pohjoisvaltioiden Unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Vaikka hän palveli koko sodan ajan, yleensä menestyksellisesti, hänet muistetaan parhaiten tappiostaan Robert E. Leelle Chancellorsvillen taistelussa vuonna 1863.

Joseph Hooker sisällissodan aikaan.

Elämäkerta

Hooker syntyi Hadleyssä Massachusettsissa Amerikan vapaussodassa taistelleen kapteenin pojanpojaksi. Hän sai alkeiskoulutuksensa paikallisessa Hopkinsin akatemiassa. Hän valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta 1837 ja sai nimityksen kakkosluutnantiksi 1. Yhdysvaltain tykistöön. Hänen ensimmäinen komennuksensa oli Floridassa, missä hän taisteli toisessa seminolisodassa. Hän palveli Yhdysvaltain-Meksikon sodassa esikuntatehtävissä kenraalien Zachary Taylorin ja Winfield Scottin sotaretkillä aikana. Hän sai kolme väliaikaista ylennystä urheudestaan taistelukentällä ja hyvin suoritetuista esikuntatehtävistä: Monterreyssä (kapteeniksi), National Bridgessä (majuriksi) ja Chapultepecissä (everstiluutnantti). Sisällissodan puhjettua hän anoi nimitystä, mutta ei aluksi saanut sitä ja joutui lainaamaan rahaa, jotta saattoi matkustaa Kaliforniasta itään. Bull Runin jälkeen 1861 hän kirjoitti presidentti Lincolnille ja saikin nimityksen prikaatinkenraaliksi. Virginian niemimaan sotaretkellä 1862 hän komensi III armeijakunnan 2. divisioonaa ja taisteli Williamsburgissa onnistuneesti 5. toukokuuta 1862. Taistelun jälkeen hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, ja hän otti osaa myös Seven Pinesin taisteluun.

Kenraali George B. McClellanin peräännyttyä Richmondista Hooker siirrettiin kenraalimajuri John Popen alaisuuteen Virginiaan. Hooker palasi kuitenkin joukkoineen samana vuonna Potomacin armeijaan, ja hän taisteli South Mountainissa ja Antietamissa. Antietamin taistelussa hänen joukkonsa käynnisti Yhdysvaltain historian verisimmän hyökkäyksen, taisteli Stonewall Jacksonin joukkoja vastaan ja ajoi ne kohti etelää. Hooker haavoittui taistelussa jalkaan. Hän komensi Fredericsburgin taistelun aikaan joulukuussa 1862 sekä III että V unionin armeijakuntaa, ja riitautui kenraalimajuri Ambrose Burnsiden kanssa tämän määrättyä Hookerin joukot 14 kertaa turhaan hyökkäykseen. Lincolnin kärsivällisyys kuitenkin loppui ja hän siirsi McClellanin seuraajan Burnsiden pois komennosta.

26. tammikuuta 1863 Hookerista tuli Potomacin armeijan komentaja. Hän kuitenkin kärsi Leelle nöyryyttävän tappion Chancellorsvillen taistelussa, ja 28. kesäkuuta juuri ennen Gettysburgin taistelua Lincoln siirsi hänet pois armeijan komennosta ja nimitti kenraalimajuri George B. Meaden hänen tilalleen. Hooker siirrettiin vahvistamaan Cumberlandin armeijaa Chattanoogan lähelle Tennesseehen. Hän taisteli Lookout Mountainissa ja Chattanoogassa, mutta hänen suuresta roolistaan huolimatta William Tecumseh Sherman sai kunnian jälkimmäisen voitosta itselleen.

Sodan jälkeen Hooker kärsi huonosta terveydestä ja halvaantui osittain sydäninfarktin seurauksena. Vuonna 1868 hän erosi unionin armeijasta kenraalimajurina. Hän kuoli vierailulla Garden Cityyn New Yorkiin ja on haudattu Spring Groven hautausmaahan Cincinnatissa Ohiossa vaimonsa kotikaupungissa.

Luonne

Luonteeltaan Hookeria on kuvailtu riidanhaluiseksi ja epäkunnioittavaksi esimiehiään kohtaan. Hooker oli viinaan menevä mies ja kenraalina ollessaan hänen päämajansa tuli tunnetuksi runsaasta alkoholinkäytöstä ja lukuisista sotilaita viihdyttäneistä prostituoiduista. Laajalle levinneen urbaanilegendan mukaan englannin kielen prostituoitua tarkoittava alatyylinen ilmaisu hooker olisi saanut nimensä juuri Joseph Hookerin nimestä. Legenda ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä todellisuudessa hooker-sanaa käytettiin tässä yhteydessä jo ainakin 1830-luvulla.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Hooker Wikimedia Commonsissa