Wikipedia

Jon Jones

yhdysvaltalainen vapaaottelija
Tämä artikkeli käsittelee vapaaottelijaa. Televisio-ohjaaja ja käsikirjoittaja Jon Jonesista on eri artikkeli.

Jonathan Dwight Jones (s. 19. heinäkuuta 1987), joka tunnetaan myös nimellä Jon "Bones" Jones, on yhdysvaltalainen vapaaottelija. Hän on UFC:n hallitseva raskaansarjan mestari. Jones on myös kolminkertainen entinen alemman raskaansarjan mestari. Jonesista tuli historian nuorin UFC-mestari voitettuaan Ultimate Fighting Championshipin alemman raskaansarjan mestaruuden 19. maaliskuuta 2011 Mauricio Rualta UFC 128 -tapahtumassa.

Jon Jones
Henkilötiedot
Syntynyt19. heinäkuuta 1987 (ikä 36)
Rochester, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi Bones
Aktiivisena 2008–
Pituus 193 cm
Paino 113 kg
Kätisyys oikea
Taistelutyyli Kreikkalais-roomalainen paini, thainyrkkeily, gaidojutsu, brasilialainen jujutsu
Seura Jackson Wink MMA
Tilastot
Ottelut 29
Voitot 27
– tyrmäyksellä 10
– luovutuksella 7
– päätöksellä 10
Tappiot 1

Vapaaottelu-ura muokkaa

Uran alku muokkaa

Jones oli high schoolissa opiskellessaan osavaltion painimestari ja voitti kansallisen tason JUCO (Junior College) painimestaruuden opiskellessaan Iowa Central Community Collegessa. Hän vaihtoi Morrisville State Collegeen opiskelemaan kriminaalioikeutta mutta lopetti lyhyen ajan kuluttua opintonsa keskittyäkseen urheilu-uraansa[1][2].

Jones aloitti ammattilaisuransa toukokuussa 2008 ja voitti kolmessa kuukaudessa kuusi ottelua. Näistä viimeisessä hän voitti USKBA:n mestaruuden Moyses Gabilta teknisellä tyrmäyksellä Battle Cage Xtreme -tapahtumassa.[2]

Ensimmäinen UFC-sopimus muokkaa

Tomasz Drwalin vetäydyttyä ottelustaan Andre Gusmaoa vastaan ennen UFC 87 -tapahtumaa, Jones suostui ottelemaan Gusmaoa vastaan kahden viikon valmistautumisajalla[2]. Altavastaajana pidetty Jones yllätti sekä vastustajansa että yleisön käyttämällä mm. kiertopotkuja ja -kyynärpäitä, ja voitti ottelun kaikin tuomariäänin[3].

Seuraavaksi Jones otteli UFC 94:ssä Stephan Bonnaria vastaan ja voitti jälleen tuomariäänillä[4]. UFC 100:ssa Jones sai ensimmäisen luovutusvoittonsa UFC:ssä, pakottaessaan Jake O'Brienin luovuttamaan giljotiinikuristuksella[5]. Nousevaksi tähdeksi arvioitu Jones allekirjoitti syyskuussa 2009 uuden, 4 ottelun sopimuksen UFC:n kanssa[6].

Toinen UFC-sopimus muokkaa

Joulukuussa 2009 Jones otteli Matt Hamillia vastaan The Ultimate Fighter: Heavyweight Final -tapahtumassa. Jones hallitsi ottelua ja päästyään mount-positioon, pyrki tekniseen tyrmäykseen kyynärpääiskuilla. Tuomari kuitenkin katsoi lukuisten iskujen suuntautuneen suoraan ylhäältä alas, mikä rikkoo vapaaottelun yhdistettyjä sääntöjä. Koska Hamill ei tuomarin keskeytyksen jälkeen pystynyt sijoiltaan menneen olkapään vuoksi jatkamaan ottelua, Jones diskattiin. Ratkaisua pidettiin kyseenalaisena, sillä Hamillin vamma ei ollut seurausta Jonesin sääntöjen vastaisista iskuista[7].

Jones otteli tapahtuman pääottelussa ensi kertaa maaliskuussa 2010, UFC Live: Vera vs. Jones -tapahtumassa, jossa hän voitti Brandon Veran teknisellä tyrmäyksellä 1. erässä[8]. Jonesin seuraava ottelu päätyi samaan tulokseen, vastustajanaan toukokuussa 2010 UFC Live: Jones vs. Matyushenko -tapahtumassa hänellä oli Vladimir Matyushenko[9].

Jones otteli seuraavan kerran helmikuussa 2011, UFC 126:ssa, pakottaen aiemmin voittamattoman Ryan Baderin luovuttumaan giljotiinikuristuksella 2. erässä. Ottelun jälkeisessä kehähaastattelussa selostaja Joe Rogan paljasti, että mestaruushaastaja Rashad Evans oli loukkaantunut harjoitellessaan ja Jones ottelisi hänen sijallaan UFC:n kevyen raskaansarjan mestaruudesta[10].

Kevyen raskaansarjan mestaruus muokkaa

Jones ja mestaruutta puolustanut Mauricio "Shogun" Rua kohtasivat UFC 128:ssa. Jones hallitsi ottelua ja voitti Ruan teknisellä tyrmäyksellä 3. erässä polven iskulla päähän[11].

Jonesin oli määrä kohdata haastajan asemansa hänelle menettänyt Rashad Evans UFC 133:ssa, mutta ottelu peruttiin Jonesin käsivamman vuoksi[12]. Tästä syystä Jones puolusti mestaruuttaan ensimmäisen kerran vasta syyskuussa 2011, UFC 135:ssä. Jonesista tuli ensimmäinen Quinton Jacksonin UFC:ssä luovuttamaan pakottanut mies, lukittuaan kuristuksen 4. erässä[13].

Jonesin ja Evansin ottelu siirtyi jälleen, tällä kertaa Evansin käsivamman vuoksi[14]. Sen sijaan Jones kohtasi Lyoto Machidan UFC 140:ssä. Ensimmäinen erä oli tasaväkinen, Machidan hyödyntäessä hyvää liikkuvuuttaan. Toisessa erässä Jones pystyi lukitsemaan giljotiinikuristuksen seisaaltaan häkkiä vasten ja ottelu päättyi tekniseen luovutukseen Machidan menetettyä tajuntansa[15].

Jones kohtasi Rashad Evansin lopulta UFC 145 -tapahtumassa 21. huhtikuuta 2012. Evans oli kolmeen vuoteen ensimmäinen mies, joka kesti täyden ajan häkissä Jonesin kanssa, mutta mestari kontrolloi etäisyyttä, hyödynsi luovia iskutekniikkoja ja voitti ottelun kaikin tuomariäänin.[16] Ottelun jälkeen Dana White ilmoitti että Jonesin seuraava vastustaja tulisi olemaan Dan Henderson.[17] Ottelu sovittiin syyskuun 1. päivänä 2012 järjestettävään UFC 151 -tapahtumaan.[18] Kaksi viikkoa ennen tapahtumaa Henderson joutui kuitenkin vetäytymään ottelusta harjoituksissa revenneen polven nivelsiteen vuoksi. Keskisarjan ottelija Chael Sonnen oli valmis kohtaamaan Jonesin lyhyellä varoitusajalla mutta neuvoteltuaan valmentajiensa kanssa Jones kieltäytyi ottelusta. Tämän seurauksena koko UFC 151-tapahtuma peruutettiin ja Dana White haukkui julkisesti sekä Jonesin että tämän päävalmentajan, Greg Jacksonin.[19]

Jonesin mestaruuspuolustus siirtyi UFC 152 -tapahtumaan, jossa hänen oli ensin tarkoitus kohdata Lyoto Machida uusintaottelussa[19]. Machida kieltäytyi kuitenkin ottelusopimuksesta liian lyhyeen valmistautumisaikaan vedoten. Lopulta Jonesin vastustajaksi 22. syyskuuta 2012 käytyyn otteluun asettui Vitor Belfort. Belfortin onnistui ensimmäisessä erässä lukita suora käsilukko niin hyvin, että Jones myönsi ottelun jälkeen pelänneensä kätensä murtuvan. Puolustava mestari onnistui kuitenkin irrottautumaan otteesta ja hallitsi ottelua seuraavat kaksi erää iskemällä Belfortia lyönneillä ja kyynärpäillä maassa. Jones voitti ottelun 4. erässä pakottamalla Belfortin luovuttamaan americana-lukolla.[20][21]

Dana White vahvisti 16. lokakuuta 2012 että Jones esiintyy 17. The Ultimate Fighter -sarjan toisen joukkueen valmentajana. Toista joukkuetta valmentaa Chael Sonnen. Valmentajat ovat sarjan loppuessa perinteisesti kohdanneet ottelussa ja myös Jones puolustaa mestaruutteen Sonnenia vastaan 27. huhtikuuta 2013 sovitussa ottelussa. Whiten mukaan Jones tarvitsee pitkän palautumisajan jotta hänen kätensä toipuu vammoista, jotka hän sai ottelussa Vitor Belfortia vastaan.[22][23] Vapaaottelu-mediassa päätöstä on kritisoitu, sillä Sonnen ei ole otellut kevyessä raskaassasarjassa yli vuoteen ja pääsee haastamaan mestaruudesta vaikka hävisi edellisen ottelunsa Anderson Silvalle.[24][25]

Raskaansarjan mestaruus muokkaa

Jones piti taukoa ottelemisesta noin kolme vuotta. Jones päätti nostaa painoa raskaaseen sarjaan. Alunperin Jonesin piti otella Kamerunilaista Francis Ngannouta vastaan. Ngannou kuitenkin päätti lähteä ufc:eestä ja jättää raskaansarjan mestaruutensa. Viides maaliskuuta 2023 Jones tapasi raskaansarjan mestaruus ottelussa ranskalaisen Ciryl Ganen. Jones voitti Ganen ensimmäisessä erässä giljotiini kuristuksella

Dopingkäry muokkaa

Jones sai vuoden kilpailukiellon dopingista marraskuussa 2016 nautittuaan erektiolääkettä joka sisälsi kiellettyä antiestrogeenistä klomifeeniä ja syöpälääkkeissä käytettyä letrotsolia. Yhdysvaltain antidopingtoimikunta USADA lievensi tuomiota, koska ei katsonut hänen nauttineen aineita suoritustensa parantamiseksi. Jones kärsii vuoden kilpailukieltonsa osin takautuvasti, alkaen vuoden 2016 kesäkuusta.[26]

Ottelutyyli muokkaa

Painitaustastaan huolimatta Jones tunnetaan laajasta valikoimasta epätavallisia lyöntejä ja potkuja, erityisesti kiertopotkuja ja kiertäviä kyynärpääiskuja.[27]

Yksityiselämä muokkaa

Jon Jonesilla on kolme tytärtä vaimonsa, Jesse Mosesin kanssa[28]. Jon Jonesin isä on pastori[29], ja Jonesilla on rinnassaan tatuointi "Philippians 4:13"[30], viittaus Filippiläiskirjeen 4. luvun 13. jakeeseen "Voin tehdä kaiken, Kristuksen avulla, joka minua vahvistaa".

19. toukokuuta 2012 viihdesivusto TMZ raportoi, että Jones oli saman päivän aamuna pidätetty epäiltynä rattijuopumuksesta. Jones oli aamuyöllä kolaroinut autonsa lunastuskuntoon Binghamptonissa, New Yorkin osavaltiossa. Jonesin äiti maksoi poikansa takuut.[18][31][32]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Questions for Jon Jones] Sherdog.com
  2. ↑ a b c UFC newcomer Jon Jones to Replace tomasxz Drawl at UFC
  3. ↑ ForJjones upset Victory Proved He Belongs In UFC Mmajunkie.com
  4. ↑ St. Pierre Stops Penn After Fourth Sherdog.com
  5. ↑ UFC 100 Live Play by Play Sherdog.com
  6. ↑ Light Heabyweight Prospect Jon Jones sighns New contract with the UFC Fiveknuckles.com
  7. ↑ Empathetic Jones Lack of Rules Knowledge Yahoo.com
  8. ↑ Ouch Vera's Face Broken From Jones Elbow? Yahoo.com
  9. ↑ Jones Dismantles Matyushenko Sherdog.com
  10. ↑ Rashad Evans Hur Jon Jones Now CHllenges Shugun Rua for Title at UFC Mmajunkie.com
  11. ↑ UFC 128 Results amp Live Play by Play Sherdog.com
  12. ↑ Jon Bones Jones Injured Rashad Evans Faces Phis Davis at UFC Mmaweekly.com
  13. ↑ Main Card Results Jones Chokes Out Rampage Koschesks Kos Hughes, Mmajunkie.com
  14. ↑ Jon Jones vs. Rashad Evans Mmajunkie.com
  15. ↑ Results Jon Jones vs. Lyoto Machida Mmajunkie.com
  16. ↑ Brian Knapp: JON JONES KEEPS LIGHT HEAVYWEIGHT CROWN, SCORES UNANIMOUS DECISION AT UFC 145 21.5.2012. Sherdog.com. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  17. ↑ Mike Whitman: DANA WHITE: DAN HENDERSON NEXT UP FOR UFC LIGHT HEAVYWEIGHT CHAMP JON JONES 21.5.2012. Sherdog.com. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  18. ↑ a b Mike Whitman: UFC Champ ‘Bones’ Jones Arrested on Suspicion of DUI in New York 19.5.2012. Sherdog.com. Viitattu 21.5.2012. (englanniksi)
  19. ↑ a b UFC 151 katosi kalenterista 23.8.2012. Fightsport.com: Fightsport. Viitattu 26.10.2012. (suomeksi)
  20. ↑ UFC 152: Jones säilytti vyönsä, Johnsonista mestari 23.9.2012. Fightsport.com: Fightsport. Viitattu 26.10.2012. (suomeksi)
  21. ↑ UFC 152 Results: ‘Jones vs. Belfort’ 22.9.2012. Sherdog.com: Sherdog. Viitattu 26.10.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Jon Jones, Chael Sonnen to Coach ‘TUF 17’ on FX Prior to April 27 Title Bout on PPV 16.10.2012. Sherdog.com: Sherdog. Viitattu 26.10.2012. (englanniksi)
  23. ↑ UFC: Jones ja Sonnen TUF-valmentajiksi, kohtaavat mestaruusottelussa 17.10.2012. Fightsport.com: Fightsport. Viitattu 26.10.2012. (suomeksi)
  24. ↑ With Jones vs. Sonnen pairing, box office dollars trump matchmaking sense mmafighting.com. 16.10.2012. MMAFighting.com. Viitattu 26.10.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Jon Jones versus Chael Sonnen for TUF 17 sets a horrible precedent mmamania.com. 16.10.2012. MMAMania.com. Viitattu 26.10.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Väärällä erektiolääkkeellä vakava seuraus: UFC-supertähti kilpailukieltoon dopingrikkeestä iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2016.
  27. ↑ Fightermagazine: Jon Jones (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Brunt Column: Jones (Arkistoitu – Internet Archive) Sportsnet.ca
  29. ↑ Jon Jones Pre-gight Supper Jones Water Runds Deep Bleacherreport.com
  30. ↑ Jonjonesfighter.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Jon 'Bones' Jones Arrested -- UFC Champ Busted for DUI 19.5.2012. TMZ.com. Viitattu 21.5.2012. (englanniksi)
  32. ↑ UFC-mestari kolaroi Bentleynsä juopuneena 20.2012. Fightsport.com: Fightsport. Viitattu 21.5.2012.

Aiheesta muualla muokkaa

UFC:n alemman raskaansarjan mestarit

1990-luku:

 Frank Shamrock (1997–1999)

2000-vuosikymmen:

 Tito Ortiz (2000–2003)
 Randy Couture (2003–2004)
 Vitor Belfort (2004)
 Randy Couture (2004–2005)
 Chuck Liddell (2005–2007)
 Quinton Jackson (2007–2008)
 Forrest Griffin (2008)
 Rashad Evans (2008–2009)
 Lyoto Machida (2009–2010)

2010-luku:

 Maurício Rua (2010–2011)
 Jon Jones (2011–2015)
 Daniel Cormier (2015–2018)
 Jon Jones (2018–2020)

2020-luku:

 Jan Błachowicz (2020–2021)
 Glover Teixeira (2021–2022)
 Jiří Procházka (2022–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jon_Jones&oldid=21913857”