Johnny Weissmuller
Johnny Weissmuller (syntyjään saksalaisittain Johann, unkarilaisittain János, 2. kesäkuuta 1904 Freidorf, Itävalta-Unkari (nyk. Romania) – 20. tammikuuta 1984 Acapulco, Meksiko) oli yhdysvaltalainen uimari ja viisinkertainen olympiavoittaja vuosien 1924 ja 1928 olympialaisissa sekä Tarzan-elokuvien pääosanäyttelijä vuosina 1932–1948.
| Johnny Weissmuller | |
|---|---|
 Johnny Weissmuller 1940-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. kesäkuuta 1904 Freidorf, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1984 (79 vuotta) Acapulco, Meksiko |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | uimari, elokuvanäyttelijä |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena |
kilpauimarina 1920-luvulla, näyttelijänä 1930-luvulta 1950-luvulle |
| Merkittävät teokset | Tarzanin rooli |
| Tunnustukset | 5 olympiakultamitalia |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Johnny Weissmuller syntyi 2. kesäkuuta 1904 Freidorfissa, joka kuului silloin Unkariin mutta nykyisin Romaniaan. Hän sai kasteessa unkarinkielisen etunimen János ja sen saksankielisen vastineen Johann. Hänen vanhempansa Petrus Weißmüller ja Elisabeth (Erzsebet) o.s. Kersch olivat saksalaisia ja roomalaiskatolisia.[1]
Weissmullerit purjehtivat tammikuussa 1905 siirtolaisina Yhdysvaltoihin Rotterdamista lähteneellä laivalla. He asettuivat aluksi Windberiin Pennsylvaniaan, missä isä-Petrus työskenteli hiilikaivoksissa. Windberissä perheeseen syntyi toinen poika, Petrus (Peter) nuorempi. Sen jälkeen perhe muutti Chicagoon. Kun isän liiketoimet epäonnistuivat, hän alkoi juoda ja pahoinpidellä perhettään. Petrus jätti perheensä vuonna 1916, ja avioero myönnettiin vuonna 1925.[2]
Johnny Weissmuller alkoi uida kahdeksanvuotiaana. Uintiharrastuksensa myötä hän jätti vandalismin, varastelun ja jengitappelut, joihin hän oli ajautunut jo lapsena. Weissmuller lopetti koulunkäynnin 12-vuotiaana ja sai työn hissipoikana. Vuonna 1916 hän liittyi NMKY:n uintijoukkueeseen.[3]
Uimarina muokkaa
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| miesten uinti | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pariisi 1924 | 100 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Pariisi 1924 | 400 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Pariisi 1924 | 4 x 200 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Amsterdam 1928 | 100 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Amsterdam 1928 | 4 x 200 m vapaauinti | |
| Olympialaiset
| |||
| miesten vesipallo | |||
 Pronssia |
Pariisi 1924 | hyökkääjäpelaaja | |
Weissmuller pääsi vuonna 1920 Illinois Athletic Club of Chicago -urheiluseuraan Bill Bachrachin valmennukseen. Hänen uintiasentonsa oli epätavallisen korkea, mutta hän oli jo hyvin nopea. Bachrach ja seuran muut valmentajat hioivat Weissmullerin tekniikkaa. Hän voitti ensimmäisissä virallisissa kilpailuissaan Amateur Athletic Unionin mestaruuden vuonna 1921 ja oli voittamaton koko uransa ajan. Ensimmäiset kansalliset mestaruutensa Weissmuller voitti vuonna 1922. Sen jälkeen hän paransi maailmanennätyksiä useaan kertaan.[4] Heinäkuussa 1922 Weissmuller rikkoi Duke Kahanamokun 100 metrin vapaauinnin maailmanennätyksen uimalla ajan 58,6.[5]
Jotta Weissmuller saisi Yhdysvaltain passin ja pääsisi edustamaan maata Pariisin kesäolympialaisiin 1924, Weissmullerit väärensivät Euroopassa syntyneen Johnnyn syntymätodistuksen vaihtamalla hänen ja hänen Amerikassa syntyneen pikkuveljensä ikäjärjestyksen ja syntymäpaikat.[6]
Pariisin olympialaisissa 1924 Weissmuller voitti olympiakultaa 100 metrin vapaauinnissa, 400 metrin vapaauinnissa ja 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä sekä olympiapronssia Yhdysvaltojen vesipallojoukkueessa.[5] Lisäksi hän sai Ranskan presidentiltä erikoispalkinnon suorituksistaan. Olympiamenestys teki Weissmullerista Yhdysvalloissa kuuluisuuden.[7]
Olympialaisten välivuosina Weissmuller jatkoi maailmanennätysten tehtailua. Vuonna 1927 hän alitti 100 jaardin vapaauinnissa 50 sekuntia ajalla 49,8.[8] Amsterdamin olympialaisissa 1928 Weissmuller voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa ja 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä.[5] Hän lopetti kilpauransa seuraavana vuonna ja teki rahakkaan sopimuksen BVD-uintivarusteiden markkinoimisesta.[9]
Weissmuller ui urallaan kymmeniä maailmanennätyksiä, Kansainvälisen olympiakomitean mukaan 28,[10] uinnin kansainvälisen Hall of Famen mukaan 51.[11]
Näyttelijänä muokkaa
Weissmullerin ensimmäinen elokuvarooli oli pieni sivurooli viikunanlehteen pukeutuneena Aadamina Paramountin elokuvassa Miss America (1929). Weissmullerin oli rooliin suostutellut teatterisuunnittelija John Harkrider. Kun Weissmullerin työnantaja BVD suuttui tähtensä viikunanlehtiroolista, joka ei edistänyt BVD:n uima-asujen markkinointia, ja uhkasi Paramountia oikeusjutulla, elokuvayhtiö myöntyi näyttämään Weissmullerin vain yhdessä kaukaa kuvatussa kohtauksessa ja jätti hänen nimensä pois elokuvan tuotantotiedoista.[12]
Ensimmäisen elokuvaroolinsa jälkeen Weissmuller palasi markkinoimaan BVD:n tuotteita. Weissmullerin mukaan hänen Hollywood-uransa käynnisti käsikirjoittaja Cyril Hume, joka oli kirjoittamassa käsikirjoitusta Tarzan-elokuvaan. Hume oli nähnyt Weissmullerin uimassa urheilukerholla ja ehdotti tälle koe-esiintymistä Metro-Goldwyn-Mayerilla. Weissmuller sai Tarzanin roolin MGM:ltä vuonna 1932. Ohjaaja W. S. Van Dyke piti Weissmulleria juuri oikeannäköisenä rooliin, jossa ei tarvinnut juurikaan näytellä. MGM osti Weissmullerin irti BVD:ltä ja teki hänen kanssaan seitsenvuotisen sopimuksen, jossa Weissmullerin palkka oli aluksi 250 dollaria viikossa ja lopulta 2 000 dollaria viikossa. Sopimus velvoitti Weissmullerin myös eroamaan vaimostaan Bobbe Arnstista, koska elokuvayhtiö ei halunnut Tarzaninsa esittäjän olevan ukkomies. Kun MGM lisäksi maksoi Arnstille erosta 10 000 dollaria ja lupasi edistää tämän laulajanuraa, pariskunta katsoi eron parhaaksi ratkaisuksi.[13]
Weissmullerin ensimmäinen Tarzan-elokuva Tarzan – viidakon valtias (1932) oli suurmenestys ja teki Weissmullerista tähden ympäri maailmaa. Weissmullerin vastanäyttelijänä Janen roolissa tässä ja seuraavissakin elokuvissa oli Maureen O’Sullivan. Myös seuraavat Tarzan-elokuvat menestyivät hyvin. Weissmuller esiintyi 16 vuoden aikana kaikkiaan 12 Tarzan-elokuvassa. Niistä kuusi ensimmäistä olivat MGM:n ja loput RKO:n tuottamia. Tarzan-kirjailija Edgar Rice Burroughs ei koskaan pitänyt Weissmullerin elokuvien vähäpuheisesta Tarzanista, koska tässä ei ollut kirjojen Tarzanin sivistyneisyyttä. Myös Weissmuller lopulta tympääntyi Tarzaninsa töksähtelevään puhetapaan. Tarzan-elokuvien tekemistä hän kuitenkin aina kertoi rakastaneensa, etenkin eläinten vuoksi.[14]
Weissmullerin Tarzan-elokuvat ilmestymisjärjestyksessä:
- Tarzan – viidakon valtias (1932)
- Tarzan ja valkoinen nainen (1934)
- Tarzanin pako (1936)
- Tarzanin poika (1939)
- Tarzan ja salainen aarre (1941)
- Tarzan suurkaupungissa (1942)
- Tarzanin erämaan seikkailut (1943)
- Tarzan ja viidakkokansa (1943)
- Tarzan ja amatsoonit (1945)
- Tarzan ja leopardinainen (1946)
- Tarzan ja leijonanmetsästys (1947)
- Tarzan ja nainen mereltä (1948)
Vaikka Weissmuller ei ollutkaan ensimmäinen elokuva-Tarzan, hän oli ensimmäinen, joka yhdistetään nyttemmin perinteiseen ululoivaan ja jodlaavaan Tarzan-huutoon. Jodlauksen Weissmuller oli opetellut saksalaisissa ja itävaltalaisissa sukutapaamisissa Chicagossa. Elokuvien Tarzan-huudossa tosin oli mukana myös äänistudiolla lisättyjä elementtejä. Weissmullerilla oli aina ollut tavallista korkeampi ääni, koska hän oli lapsena kolhinut äänihuulensa paaluaitaan.[15]
Kun RKO oli irtisanonut Weissmullerin, Columbia Studios palkkasi hänet Viidakko-Jim-elokuvasarjan pääosaan vuosiksi 1948–1955.[16] Sen jälkeen Weissmuller näytteli pääosaa 26-osaisessa Viidakko-Jim-televisiosarjassa vuosina 1955–1956.[17]
Weissmuller teki vielä vuonna 1976 cameoroolin elokuvassa Won Ton Ton – Superstar.[18]
Yksityiselämä muokkaa
Weissmuller oli naimisissa viisi kertaa.[19] Hänellä oli kolmannen vaimonsa Beryl Scottin (naimisissa 1939–1948) kanssa kolme lasta, joista vanhin oli näyttelijä Johnny Weissmuller, Jr..[20]
Vapaa-aikanaan Hollywoodissa Weissmuller purjehti usein näyttelijäystäviensä kanssa Kalifornian vesillä.[21] Vuonna 1927 Weissmuller pelasti veljensä kanssa 11 ihmistä, jotka olivat joutuneet veden varaan järvilaivaonnettomuudessa.[22] Weissmuller opetteli myös pelaamaan golfia ja kehittyi lajissa lähes ammattilaistasoiseksi.[23]
Weissmuller liittyi 1950-luvulla näyttelijäystäviensä sijoittajaryhmään, joka sijoitti rahaa useisiin kohteisiin Kaliforniassa. Jotkin niistä menestyivät, jotkin eivät.[24] 1950-luvun alussa ryhmä osti Los Flamingos -hotellin Acapulcossa Meksikossa, missä Weissmullerilla oli tapana käydä useita kertoja vuodessa.[25] Lisäksi Weissmuller markkinoi erilaisia tuotteita radiossa ja televisiossa, juonsi uintiaiheista sarjaa, sijoitti epäonnisesti uima-allasyhtiöön, työskenteli Las Vegasissa PR-töissä ja avasi Jungle Hut -nimisen ravintolan.[26] Weissmuller vieraili keväällä 1972 lyhyesti Suomessa Tarzan-sarjakuvakirjojen pohjoismaisen kustantajan kutsumana.[27]
Weissmuller sai lonkkamurtuman vuonna 1973, minkä jälkeen hänen viimeiset elinvuotensa olivat täynnä sairauskohtauksia ja muita terveysvaivoja.[28] Viimeisen kerran Weissmuller esiintyi julkisuudessa vuonna 1976, kun hänet nimitettiin kehonrakentajien killan kunniagalleriaan. Vähän sen jälkeen hän muutti hoivakotiin ja vuonna 1980 Los Flamingos -hotelliin. Viimeisenä elinvuonnaan hän asui kotonaan Acapulcossa, missä hän kuoli 20. tammikuuta 1984.[29]
Lähteet muokkaa
- Weissmuller Jr., Johnny & Reed, William & Reed, W. Craig: Tarzan, My Father. ECW Press, 2002. ISBN 1-55022-522-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 23.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 24–28.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 29–33.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 33–38.
- ↑ a b c International Swimming Hall of Fame, Honorees, Johnny Weissmuller (USA) (Arkistoitu – Internet Archive). Retrieved March 13, 2015.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 38–40.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 40–41.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 42–45.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 45–46.
- ↑ Johnny Weissmuller biography International Olympic Committee. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Johnny Weissmuller (USA) International Swimming Hall of Fame. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 49–50.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 53–57.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 58–70.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 31–32.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 124, 143.
- ↑ Jungle Jim (1955) The Movie Database. Viitattu 29.11.2022.
- ↑ Won Ton Ton, the Dog Who Saved Hollywood TV Guide. Viitattu 29.11.2022.
- ↑ Johnny Weissmuller Marriage Info Strictly Weddings. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Biography Johnny Weissmuller.com. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 76.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 47.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 85.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 107–108.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 115.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 172–181.
- ↑ Kaikkonen, Raija: Tarmanganit tapasivat Tarzaninsa. Helsingin Sanomat, 3.5.1972, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 181–186.
- ↑ Weissmuller, Reed & Reed 2002, s. 190–198.
Aiheesta muualla muokkaa
- Johnny Weissmuller Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Johnny Weissmuller Elonet-elokuvatietokannassa (suomeksi)
|
1896: Alfréd Hajós | 1906: Charles Daniels | 1908: Charles Daniels | 1912: Duke Kahanamoku | 1920: Duke Kahanamoku | 1924: Johnny Weissmuller | 1928: Johnny Weissmuller | 1932: Yasuji Miyazaki | 1936: Ferenc Csik | 1948: Walter Ris | 1952: Clarke Scholes | 1956: Jon Henricks | 1960: John Devitt | 1964: Don Schollander | 1968: Michael Wenden | 1972: Mark Spitz | 1976: Jim Montgomery | 1980: Jörg Woithe | 1984: Rowdy Gaines | 1988: Matt Biondi | 1992: Aleksandr Popov | 1996: Aleksandr Popov | 2000: Pieter van den Hoogenband | 2004: Pieter van den Hoogenband | 2008: Alain Bernard | 2012: Nathan Adrian | 2016: Kyle Chalmers | 2020: Caeleb Dressel |
|
1906: Otto Scheff | 1908: Henry Taylor | 1912: George Hodgson | 1920: Norman Ross | 1924: Johnny Weissmuller | 1928: Alberto Zorrilla | 1932: Buster Crabbe | 1936: Jack Medica | 1948: William Smith | 1952: Jean Boiteux | 1956: Murray Rose | 1960: Murray Rose | 1964: Don Schollander | 1968: Mike Burton | 1972: Bradford Cooper | 1976: Brian Goodell | 1980: Vladimir Salnikov | 1984: George DiCarlo | 1988: Uwe Daßler | 1992: Jevgeni Sadovyi | 1996: Danyon Loader | 2000: Ian Thorpe | 2004: Ian Thorpe | 2008: Park Tae-hwan | 2012: Sun Yang | 2016: Mack Horton | 2020: Ahmed Hafnaoui |
