John S. Marmaduke
John Sappington Marmaduke (14. maaliskuuta 1833 – 28. joulukuuta 1887) oli etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa ja Missourin kuvernööri vuosina 1884–1887, kuolemaansa saakka.
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Hän syntyi Arrow Rockissa Saline Countyssä, Missourissa. Hänen isänsä Meredith Miles Marmaduke (1791–1864) oli Missourin kahdeksas kuvernööri. Hänen isoisoisänsä John Breathitt oli palvellut Kentuckyn kuvernöörinä vuosina 1832–1834, kuollen virassaan.
Marmaduke meni Chapel Hillin akatemiaan Lafayette Countyssä Missourissa ja Masonic Collegeen Lexingtonissa Missourissa, ennen kuin meni Yalen yliopistoon kahdeksi vuodeksi ja Harvardiin vuodeksi. Kongressimies John S. Phelps nimitti Marmaduken West Pointiin, mistä hän valmistui 1857, 30. luokkansa 38 oppilaasta. Hän palveli vähän aikaa toisena luutnanttina kiväärimiehissä ennen kuin siirrettiin ratsuväkeen eversti Albert Sidney Johnstonin alaiseksi. Marmaduke palveli Utahin sodassa mormoneja vastaan 1858–1860.
Sisällissodan alku muokkaa
Sisällissodan alussa hän oli Missourin osavaltiokaartin eversti. Hänen joukkonsa epäonnistuivat Boonvillen taistelussa 17. heinäkuuta 1861. Kiukustuneena tilanteesta Marmaduke erosi, ja meni Richmondiin Virginiaan, missä hänet nimitettiin 1. luutnantiksi konfederaation vakinaiseen armeijaan. Konfederaation sotahallinto käski hänet palvelukseen Arkansasiin, missä hänet valittiin pian everstiluutnantiksi 1. Arkansasin pataljoonaan. Hän palveli kenraaliluutnantti William J. Hardeen esikunnassa, joka oli entinen West Pointin jalkaväentaktiikoiden opettaja. Marmaduken entinen komentaja Utahin sodassa, Albert Sidney Johnston, pyysi häntä liittymään esikuntaansa alkuvuonna 1862.
Arkansas muokkaa
Marmaduke haavoittui Shilohin taistelussa everstinä 3. konfederaation jalkaväessä, ja oli toimintakyvytön useita kuukausia. Marraskuussa 1862 sotahallinto ylensi hänet prikaatinkenraaliksi. Hänen ensimmäinen komennuksensa prikaatinkenraalina oli Prairie Groven taistelu. Huhtikuussa 1863 Marmaduke lähti Arkansasista 5 000 miehen ja kymmenen tykistöyksikön kanssa ja meni Unionin miehittämään Missouriin. Kuitenkin hän joutui perääntymään Cape Girardeaun taistelussa ja pakotettiin palaamaan Helenaan Arkansasiin.
Syyttelyt seurasivat pian Marmadukea. Syyskuussa 1863 hänen suora esimiehensä Lucius M. "Marsh" Walker syytti häntä pelkuruudesta taustelukentällä, koska hän ei ollut miestensä kanssa läsntä. Walker piti tätä loukkauksena ja haastoi tämän kaksintaisteluun, joka päättyi Walkerin kuolemaan 6. syyskuuta.
Sodan loppu muokkaa
Marmaduke komensi myöhemmin ratsuväendivisioonaa Trans-Mississippin alueella, palveli Red River-sotaretkellä ja Pricen ryöstöretkellä Missouriin, missä hän jäi sotavangiksi Mine Creekin taistelussa perääntymismatkalla Westportin taistelusta. Yhä sotavankina Johnson's Islandissa Ohiossa ollessaan Marmaduke ylennettiin kenraalimajuriksi maaliskuussa 1865. Hänet vapautettiin kun sota loppui.
Myöhemmät vaiheet muokkaa
Sodan jälkeen hän asui St. Louisissa, työskenteli vakuutusalalla, rautateillä ja Missourin kuvernöörinä. Hän kuoli kuvernöörin virassaan keuhkokuumeeseen 1887 ja on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaahan. Kaksi hänen veljeään kuoli sisällissodassa.
