John Knowles Paine
John Knowles Paine (9. tammikuuta 1839 Portland, Maine – 25. huhtikuuta 1906 Cambridge, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja urkuri.[1]
Paine aloitti musiikin opiskelun nuorena ensisijaisesti Saksasta Yhdysvaltoihin vuonna 1848 muuttaneen urkuri Hermann Kotzschmarin johdolla. Vuosina 1858–1861 Paine jatkoi opintojaan Berliinissä Carl August Hauptin ja Wilhelm Friedrich Wieprechtin johdolla.[2] Portlandissa opiskelun jälkeen Paine lähti Berliiniin, jossa opiskeli vuosina 1858–1861. Vuonna 1861 hän aloitti Bostonissa urkuresitaali- ja luentosarjan.[1] Hän myös toimi West Churchin urkurina ja kuoronjohtajana vuoteen 1864. Vuonna 1862 Paine liittyi Harvardin yliopiston henkilökuntaan laulunopettajana ja urkurina. Vuonna 1875 hän sai siellä nimityksen professoriksi ja perusti ensimmäisen musiikin laitoksen yhdysvaltalaisyliopistossa.[2] Painen työstä musiikin laitoksella ottivat mallinsa monet muut yhdysvaltalaiset yliopistot.[1]
Paine vaikutti myös säveltäjänä merkittävästi musiikin kehitykseen Yhdysvalloissa. Hänen työnsä ovat yleisesti ottaen vahvasti saksalaisvaikutteisia. Tuotantoon kuuluu esimerkiksi kaksi sinfoniaa, d-mollimessu ja St. Peter -oratorio.[1] Paine saavutti eläessään laajaa suosiota, mutta jäi hyvin vähäiselle huomiolle 1900-luvulla modernismin nousun myötä. Sittemmin hänen merkityksensä yhdysvaltalaisen musiikin historiassa on saanut laajempaa tunnustusta uusien editioiden, kirjoitusten, levytysten ja esitysten myötä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d John Knowles Paine Britannica
- ↑ a b c John Knowles Paine (1839-1906) Library of Congress