John Kenneth Galbraith

yhdysvaltalainen taloustieteilijä

John Kenneth Galbraith O.C. (15. lokakuuta 1908 Iona Station, Ontario, Kanada29. huhtikuuta 2006 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen, yksi 1900-luvun merkittävimmistä taloustieteilijöistä. Kanadalaissyntyinen Galbraith jäi eläkkeelle Paul M. Warburg -talousprofessorin tehtävästä Harvardin yliopistossa ja hänet tunnetaan keynesiläisen ja jälkikeynesiläisen teorian kehittäjänä erikoisalanaan teknostruktuuriksi muuttuneet korporaatiot.

John Kenneth Galbraith
Henkilötiedot
Syntynyt15. lokakuuta 1908
Iona Station, Ontario, Kanada
Kuollut29. huhtikuuta 2006 (97 vuotta)
Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Kalifornian yliopisto, Berkeley
Toronton yliopisto
Väitöstyön ohjaaja George Martin Peterson
Instituutti Harvardin yliopisto
Princetonin yliopisto
Kalifornian yliopisto, Berkeley
Tutkimusalue taloustiede
Palkinnot Presidential Medal of Freedom

Elämä muokkaa

Galbraith suoritti alemman kandidaattitason tutkintonsa Ontarion Agricultural Collegessa, Toronton yliopistossa 1931 ja ylemmän kandidaattitason tutkinnon 1933 University of Californiassa sekä laati väitöskirjan samassa yliopistossa 1934.

Vuonna 1937 hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. 1940-luvulla Galbraith palveli Franklin D. Rooseveltin hallinnossa hintasäännöstelyviranomaisena sekä strategisten pommitusten tutkimuksen johtajana 1945. Hänelle myönnettiin Presidential Medal of Freedom -mitali vuonna 1946. Galbraith toimi myös Fortune-lehden toimittajana 1943–1948.

Maailmansodan aikana Galbraith nimitettiin Yhdysvaltain hintasääntelyviraston varapääjohtajaksi, mutta toukokuussa 1943 hän joutui pois tehtävästä "kommunistisen taipumuksen" vuoksi.[1]

Hän opetti sekä University of Californiassa että Princetonissa ennen siirtymistään pysyvästi Harvardin yliopistoon 1948. Hän jäi eläkkeelle 1975. Hän sai 45 kunnianimitystä eri yliopistoista mukaan lukien Harvardin, Oxfordin, Pariisin, Toronton ja Moskovan valtionyliopiston huomionosoitukset.

J. K. Galbraith kampanjoi Adlai Stevensonin tukena 1952 ja 1956 sekä oli John F. Kennedyn taloudellisena neuvonantajana presidentinvaalien yhteydessä. Galbraith toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä Intiassa 1961–1963 John F. Kennedyn ollessa presidenttinä.[2] 1968 hän Americans for Democratic Actionin puheenjohtajana auttoi Eugene McCarthyä nousemaan demokraattien puoluekokouksen ehdokaslistalle presidenttiesivaaliehdokkaaksi. Hän oli myös varhainen Vietnamin sodan vastustaja.

Galbraithin pääteos Runsauden yhteiskunta (Affluent Society, 1958, suom. 1969) palkittiin Taminent Book Awardilla ja Sidney Hillman Awardilla. Keynes kritisoi näkemystä siitä, että ainoastaan bruttokansantuote takaisi sosiaalisen vakauden ja esitti, että ylellisyystuotteiden kysyntä määrittää talouden painopisteitä yleisen hyvinvoinnin kustannuksella. Galbraith kirjoitti paljon ja esiintyi usein televisiossa.

Käsityksiä muokkaa

Vuonna 1967 Galbraith vaati kirjassaan The New Industrial State lisää suunnitelmataloutta ja kirjoitti: "Korkeaa teknologiaa ja pääomien runsasta käyttöä ei voi jättää markkinoiden kysynnän varaan. Ne vaativat suunnittelua ja suunnittelun ydin on, että ihmisten käyttäytymisestä pitää tehdä ennustettavaa eli se pitää alistaa kontrollille."[3]

Galbraith kannatti sääntelyä ja valtion puuttumista talouteen mutta myös ammattiliittojen vahvaa asemaa. [4]

Arvostelua muokkaa

Milton Friedman vertasi Galbraithia 1800-luvun alun aristokraattisiin ja holhoaviin brittikonservatiiveihin ja katsoi Galbraithin ajattelevan, että kuluttajien ei pidä saada valita, vaan hallinnon "ylivertaisten aivojen".[5] "Monet uudistajat – Galbraith ei ole tässä yksin – vastustavat vapaata markkinataloutta pääasiassa siksi, että se turhauttavasti estää heitä toteuttamasta uudistuksiaan, koska se antaa ihmisten saada mitä he haluavat eikä sitä, mitä uudistajat haluavat. Siksi jokaisella uudistajalla on vahva taipumus vastustaa vapaita markkinoita."[5]

Kirjoja muokkaa

  • American Capitalism (1952)
  • The Great Crash (1955)
  • Economics and the Art of Controversy (1955)
  • Affluent Society (1958, suom. Runsauden yhteiskunta)
  • The Liberal Hour (1960)
  • The Scotch (1964)
  • The New Industrial State (1967, suom. Uusi yhteiskunta)
  • The Triumph. (1968) Romaani. Suom. Vallankaappaus amerikkalaiseen tapaan. Kirjayhtymä, 1970.
  • How to control the military, 1969. Suom. Sotilasmahdin valvonta. Kirjayhtymä, 1970.
  • Economics and the Public Purpose (1973) suom. Valta ja raha, Kirjayhtymä 1974.
  • A China Passage (1973)
  • Money: Whence It Came, Where It Went (1975, suom. Raha : mistä se tulee, minne se menee)
  • The Age of Uncertainty (1977, suom. Epävarmuuden aika)
  • Almost Everyone's Guide to Economics (1979)
  • The Nature of Mass Poverty (1979)
  • A Life in Our Times (1981)
  • The Voice of the Poor (1983)
  • The Anatomy of Power (1983, suom. Vallan anatomia)
  • A View from the Stands (1986)
  • Economics in Perspective (1987)
  • Capitalism, Communism and Coexistence (1988, Stanislav Menshikovin kanssa
  • A Tenured Professor (1990)
  • The Culture of Contentment (1992)
  • A Journey Through Economic Time (1994)
  • The Good Society (1996)
  • Letters to Kennedy (1998)
  • Name-Dropping: From F.D.R. (1999)

Lähteet muokkaa

  1. Parker, Richard: John Kenneth Galbraith (2005), s. 132-152
  2. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 55. Helsinki: {{{Julkaisija}}}, 1963.
  3. Yesterday's Tomorrows: 1968-1998 - Books that got the future right--and wrong, Ronald Bailey, Reason, December 1998
  4. Madrick, J. (May 26, 2005). "A Mind of His Own." (Arkistoitu – Internet Archive) Review of John Kenneth Galbraith: His Life, His Economics, His Politics. The New York Review of Books.
  5. a b Milton Friedman, "Friedman on Galbraith, and on curing the British disease"

Aiheesta muualla muokkaa