Johannes Aavik, kirjailijanimi Randvere[1] (8. joulukuuta 1880 Pöide, Saarenmaa19. maaliskuuta 1973 Tukholma, Ruotsi) oli virolainen kielitieteilijä ja viron kielen uudistaja.[2]

Johannes Aavik.

Historia muokkaa

Uran alkuvaiheet muokkaa

Aavik kävi 1888–1902 koulua Kuressaaressa saksankielisessä kimnaasissa. Hän osallistui siellä nuorten kirjallisuuspiiriin, joka julkaisi käsinkirjoitettua lehteä. Aavik hyödynsi siihen Juhani Ahon kirjoittamia lastuja. 1902 Aavik lähti kahdeksi vuodeksi opiskelemaan Tarton yliopistoon, jossa hän tutustui tuleviin nooreestiläisiin, mm. Gustav Suitsiin ja Friedebert Tuglasiin. 1903 Aavit lähti Ukrainaan jatkamaan opintoja Nežinin historiallis-kielitieteellisessä instituutissa. Ukrainassa hän kirjoitti 1904 Georg Brandesille ranskankielisen katsauksen viron uudempaan kirjallisuuteen. Hän kirjoitti Noor-Eestin ensimmäiseen albumiin 1905 muun muassa viron kirjakielen täydentämisen keinoista.lähde?

Helsingin yliopistoon muokkaa

1906 hän siirtyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Tällöin hän tutustui Juhani Ahoon, jolta pyysi lupaa vironkielisen lastuvalikoiman julkaisemiseen. 1907 Aavik julkaisi Ahon lastuista valikoiman Laastud, Väljavalik I. 1909 ilmestyneessä Noor-Eestin III albumissa oli Aavikin kaukokirjallinen teos Ruth' kirjailijaniemellä J. Randvere (näköispainos 1980[3]). 1910 Aavik valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi; pro gradu -tutkielma oli ranskalaisesta kirjailijasta Paul Bourget'sta. Hän julkaisi vuonna 1911 Villem Grünthalin kanssa toisen valikoiman Ahon lastuja, Laastud II. Aavikin vironnos teoksesta Yksin ilmestyi vuonna 1912.lähde?

Kielenuudistusliike muokkaa

Aavik oli viron kielenuudistusliikkeen keulahahmo. Hän esitteli liikkeen teoreettiset perusteet vuonna 1924 kirjassaan Keeleuuenduse äärmised võimalused. Hän toi viron kieleen paljon uusia sanoja kansankielestä ja suomesta ja loi yhdyssanoja ja johdoksia, joista osa on edelleen käytössä.[4] Hän halusi korvata viron ü-kirjaimen y:llä.lähde?lähde?

Pako Ruotsiin muokkaa

Syksystä 1940 lähtien Aavik asui Nõmmella. Vuonna 1944 hän pakeni Ruotsiin, jossa hän työskenteli arkistotyöntekijänä, kääntäjänä ja kieliartikkeleiden ja koulukirjojen kirjoittajana Tukholmassa. Vuosina 1960-1962 hän oli Ruotsin Viron-valtuuskunnan edustajana. Hän kuoli Tukholmassa. Hänet haudattiin siellä olevalle metsähautausmaalle.lähde?

Lähteet muokkaa

  1. Aavik, Johannes, Tietosanakirja. Osa 11, palsta 8. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
  2. Johanna Laakso: Viro itämerensuomalaisina kielinä helsinki.fi. Viitattu 22.6.2010.
  3. Ruth Finna.fi, viitattu 2.5.2024
  4. Erelt, Tiiu 1989: Viron kielen ohjailu: Historiallinen kehitys ja nykytilanne.Kielikello 1 (21. vsk.), s. 5–12.