Johanna Elisabet
Johanna Elisabet (saks. Johanna Elisabeth, ven. Иоганна Елизавета, Ioganna Jelizaveta; 24. lokakuuta 1712 Hampuri – 30. toukokuuta 1760 Pariisi, Ranska)[1][2] oli Anhalt-Zerbstin ruhtinatar ja sijaishallitsija, joka oli Venäjän keisarinnan Katariina Suuren äiti ja Ruotsin kuninkaan Aadolf Fredrikin sisko.
Elämä muokkaa
Johanna Elisabet kuului Holstein-Gottorp-sukuun, joka hallitsi pientä mutta strategisesti tärkeää Holstein-Gottorpin herttuakuntaa Saksan ja Tanskan rajalla.[1] Hänen isänsä oli Lyypekin ruhtinaspiispa Kristian August ja äitinsä Baden-Durlachin rajakreivin tytär Albertina Fredrika.[1][2] Johanna Elisabetin veli Karl August tuli isänsä jälkeen Lyypekin ruhtinaspiispaksi ja kihlautui Pietari Suuren tyttären, suuriruhtinatar Jelizaveta Petrovnan eli tulevan keisarinna Elisabetin kanssa, mutta kuoli isorokkoon vuonna 1727. Ruhtinaspiispan aseman sai tällöin toinen veli Aadolf Fredrik, josta tuli aikanaan Venäjän myötävaikutuksella Ruotsin kuningas.[3][4][5]
Johanna Elisabet nai vuonna 1727 vain 15-vuotiaana Anhalt-Zerbstin kruununperijän Kristian Augustin,[1][2] joka hallitsi ruhtinaskuntaa vuodesta 1742 yhdessä veljensä Juhana Ludvig II:n kanssa ja vuodesta 1746 yksin. Parille syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa.[2]
Vuonna 1744 Venäjän keisarinna Elisabet pyysi Johanna Elisabetin tytärtä Sophieta kruununperillisensä ja siskonpoikansa Kal Peter Ulrichin (tuleva keisari Pietari III) puolisoksi, joten äiti ja tytär kutsuttiin molemmat Venäjän hoviin, jossa Sophie sai nimen Katariina (Jekaterina) Aleksejevna. Elisabet valitsi mieluusti perillisensä puolisoksi kuolleen kihlattunsa Karl Augustin lähisukulaisen, minkä lisäksi myös Preussin kuningas Fredrik Suuri oli suositellut Katariinaa.[3][1] Karl Peter Ulrich oli Johanna Elisabetin serkun, Holstein-Gottorpin herttuan Kaarle Fredrikin poika ja siten Katariinan pikkuserkku.[6][3]
Johanna Elisabet pyrki vaikuttamaan Venäjän hovissa Preussin etujen mukaisesti ja juonittelemaan itävaltalaismielistä kansleria Aleksei Bestužev-Rjuminia vastaan noudattaen Fredrik Suurelta saamiaan salaisia ohjeita.[3][1] Johanna Elisabet punoi juonia myös yhdessä ranskalaista diplomaattien Jacques-Joachim de La Chétardien ja Jean Armand de Lestocqin kanssa. Juonittelu paljastui, sillä Bestužev-Rjumin sai keisarinna Elisabetilta luvan avata Johanna Elisabetin kirjeet.[3] Johanna Elisabet karkotettiin Venäjältä Elisabetin määräyksellä välittömästi Katariinan ja Karl Peter Ulrichin häiden jälkeen elokuussa 1745. Hän ei tavannut tytärtään enää kertaakaan tämän jälkeen.[3][1]
Miehensä kuoltua vuonna 1747 Johanna Elisabet oli Anhalt-Zerbstin sijaishallitsijana, kunnes hänen poikansa Fredrik August tuli täysi-ikäiseksi vuonna 1752. Seitsenvuotisen sodan aikana Johanna Elisabet asettui maanpakoon Pariisiin, jossa kuoli vuonna 1760.[2] Kaksi vuotta myöhemmin hänen tyttärensä Katariina kaappasi vallan aviomieheltään ja kohosi Venäjän hallitsijaksi.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Johanna Elizabeth Of Holstein-Gottorp (1712–1760) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 30.4.2024.
- ↑ a b c d e Hubertus Neuschäffer: Johanna (Anna) Elisabeth (saksaksi) Biographisches Lexikon für Schleswig-Holstein und Lübeck (1982/2020). Viitattu 30.4.2024.
- ↑ a b c d e f Simon Sebag Montefiore: Romanovit 1613–1918, s. 204, 242–243 (suom. Seppo Raudaskoski). WSOY, Helsinki 2016. Alkuteos The Romanovs 1613–1918.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1910), s. 1277–1279 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.4.2024.
- ↑ Nordisk familjebok (1904), s. 187 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.4.2024.
- ↑ Nordisk familjebok (1915), s. 647–648 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.4.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanna Elisabet Wikimedia Commonsissa
