Johann Eck (13. marraskuuta 148613. helmikuuta 1543) oli saksalainen teologi, katolisen kirkon puolustaja ja Martti Lutherin arvostelija uskonpuhdistuksen aikana.

Johann Eck.

Eck syntyi Memmingenin lähellä sijaitsevassa Eckin kaupungissa. Opiskelunsa hän aloitti Heidelbergin yliopistossa mutta siirtyi myöhemmin Tübingenin yliopistoon.

Kesäkuussa 1519 Leipzigin kaupungissa järjestettiin yli kolmiviikkoinen Leipzigin väittely kirkon opetuksista. Väittely käytiin Lutherin, Andreas Karlstadtin ja Eckin kesken.[1] Väittelyn ensimmäisenä aiheena oli vapaa tahto, josta keskustelivat Karlstadt ja Eck. Heinäkuun 4. päivänä aloitettiin paaviuteen liittyvä väittely Lutherin ja Eckin välillä. Keskustelussa Luther otti sola scriptura -kannan (suom. ”Raamattu yksin”) eli hän nosti Raamatun arvovallan paavin ja kirkolliskokousten yläpuolelle.[1] Eck taas syytti Lutheria Wycliffen ja Husin ajatusten omaksumisesta, mihin Luther vastasi muun muassa: ”Mitä tulee Husin lausumaan, että ’ei ole autuuden ehto uskoa, että Rooman kirkko on kaikkien muiden yläpuolella’, niin en välitä siitä, onko se peräisin Wycliffeltä vai Husilta.”[1] Samoin Eck syytti Lutheria kirkolliskokouksen hylkäämisestä.[1]

Väittely ei tuonut ratkaisua kiistoihin vaan pikemminkin jakoi teologeja entisestään. Leipzigin teologien piirissä Eckin katsottiin voittaneen väittelyn, kun taas humanistit pitivät Lutheria voittajana.[1] Eri yliopistoilta pyydettiin väittelystä laadittujen selostusten pohjalta mielipidettä asiassa. Leuvenin ja Kölnin yliopistot ilmoittivat nopeasti vastustavansa Lutherin esittämiä ajatuksia.[1]

Väittelyn jälkeen Eckistä tuli Lutherin kiivaimpia arvostelijoita.[2] Kun paavi uhkasi Lutheria pannalla, oli Eckin tarkoitus vastata uhkausbullan julkaisemisesta Saksassa yhdessä Hieronymus Aleanderin kanssa. Yllättäen hänen tielleen kasautui esteitä. Ensinnäkin Erfurtissa yliopisto kieltäytyi bullan julkaisemisesta.[2] Samassa kaupungissa ylioppilaat varastivat bullan kirjakauppiailta ja viskasivat sen jokeen.[2] Leipzigissa tilanne ei ollut sen parempi, sillä nyt Eck itsekin joutui varomaan opiskelijoita.[2] Vaaliruhtinas Fredrik Viisas ei hänkään suostunut julkaisemaan bullaa. Sen sijaan keisarin puheilla Aleander onnistui paremmin, ja muutamassa kaupungissa Lutherin teokset poltettiin. Myös Kölnin oli tarkoitus hävittää Lutherin tuotantoa. Aie kuitenkin peruuntui, sillä poltettaviksi onnistuttiin piilottamaan myös Lutherin vastustajien kirjoituksia.[2]

Myös myöhemmällä elämällään Eck vastusti kiivaasti leviävää uskonpuhdistusta ja puolusti katolilaisuutta. Hän kuoli helmikuun 13. päivänä vuonna 1543.

Lähteet muokkaa

  • Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 24
  2. a b c d e Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 26