Wikipedia

Joensuun Kiekko-Poikien historia

Joensuun Kiekko-Poikien historia käsittelee joensuulaisen miesten jääkiekkoseura Joensuun Kiekko-Poikien vaiheita 1950-luvulta nykypäivään saakka. Artikkelissa kerrotaan tiivistetysti joensuulaisen edustusjääkiekkoilun vuosista ja sen tärkeimmistä pelikausista.

Jääkiekon alku Joensuussa ja Joensuun Kiekko-Poikien perustaminen (vuodet 1953-1960) muokkaa

1940-1950-luvuilla jääpallo oli vielä ykköspalloilulaji Joensuussa.[1] Jääkiekko alkoi kuitenkin vähitellen kerätä suosiota. Ensimmäinen joensuulainen jääkiekon erikoisseura, Kiekko-Karhut perustettiin marraskuussa 1953.[2] Kiekko-Karhujen perustamisvuotta 1953 pidetään joensuulaisen jääkiekon alkuvuotena.[3][4]

Pian myös  jääpalloseurat Joensuun Pallo-Toverit (JoPT) sekä Joensuun Maila-Pojat (JMP) ottivat jääkiekon ohjelmistoonsa. Jääpallotaustansa ansiosta JoPT ja Maila-Pojat olivat paremmin luistelevia joukkueita ja Kiekko-Karhut yleensä jäi alakynteen kaupungin kahdelle muulle joukkueelle.[5] Otteluita pelattiin Rantakadun ja Pielisjoen välissä Pötkällä, jonne valmistui syksyllä 1954 jääkiekkomitat täyttänyt ja valaistu jääkiekkokaukalo.[6]

Kauden 1958-59 päätteeksi JoPT:sta tuli ensimmäinen joensuulainen joukkue, joka nousi maakuntasarjasta toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Suomen sarjaan. Tässä vaiheessa sarjaan lähteneen joukkueen nimi muuttui Peli-Tovereiksi (PeTo). Peli-Tovereiden ohella myös Joensuun Maila-Poikien onnistui päästä Suomen sarjaan vuotta myöhemmin, kaudeksi 1960-61. JMP:n johto päätti kuitenkin pysyä ensisijaisesti jääpalloseurana eikä seuran jääkiekkoilijoille ollut enää tiedossa emoseuran tukea. Syntyneessä tilanteessa Joensuun Maila-Poikien ja Kiekko-Karhujen jääkiekkoilijat yhdistivät voimansa ja perustivat syyskuussa 1960 Suomen sarjaan osallistumaan uuden seuran, Joensuun Kiekko-Pojat. Uutta seuraa, viralliselta lyhenteeltään JoKP, kutsuttiin pian jääkiekon seuraajien joukossa myös lempinimellä "Jokipojat".[7] Syksyllä 1962  Joensuun Kiekko-Pojat esitteli näihin päiviin asti tutun jääkiekkokiekkomailoin kehystetyn vaakunamallisen tunnuksensa.[8][9]

Kiekko-Pojat Suomen sarjassa ja visiitti Mestaruussarjaan (vuodet 1960-1972) muokkaa

Itälohkoa ulkokaukalossa muokkaa

Läpi 1960-luvun JoKP:n sarjatasona oli Suomen sarja, joka siihen aikaan oli jääkiekkoliiton toiseksi ylin sarjataso.[10][11] Syksystä 1961 lähtien sarjaotteluita pelattiin uudessa kaukalossa Mehtimäellä, jossa suosittuja tapahtumia olivat etenkin paikallisottelut Kiekko-Poikien ja Peli-Tovereiden välillä.[12][13]

Toisella Suomen sarjan kaudellaan (1961–62) JoKP pääsi itälohkon voiton ansiosta pelaamaan Mestaruussarjan karsintasarjaan Tampereen Pallo-Veikkojen ja helsinkiläisen Töölön Vesan kanssa. Vastus oli kuitenkin kovaa luokkaa ja Kiekko-Poikien oli tyytyminen entiseen sarjatasoonsa.[14]

Sarjakaudella 1962-63 JoKP oli kuuden joukkueen Suomen sarjan itälohkossa viides ja joukkue säilytti sarjapaikkansa vain niukasti.[15] Seuraavan kauden 1963-64 päätteeksi JoKP pääsi uudestaan mukaan Mestaruussarjan karsintaan voitettuaan itälohkon. Vastustajat olivat edelleenkin liian kovia, JoKP jäi Helsingin HIFK:n, Porin RU38:n ja Kokkolan Hermeksen seurassa karsintasarjan neljännelle tilalle.[16]

Kaudesta 1966–67 kehkeytyi joensuulaisyleisön kannalta erityisen mielenkiintoinen, kun Kiekko-Poikien kanssa samassa lohkossa oli peräti neljä helsinkiläisjoukkuetta. Töölön Vesa, HJK ja Karhu-Kissat saivat poistua Mehtimäeltä tappion kera, mutta HIFK otti JoKP:sta 2–1-voiton joulukuussa 1966 paukkupakkasessa (–24 °C) ja 3 300 katsojan edessä pelatussa ottelussa. Kauden lopulla JoKP:n sijoitus itälohkossa oli neljäs.[17][18]

Syksyllä 1967 Joensuun olosuhteet jääkiekkoilulle paranivat selvästi, kun Mehtimäelle saatiin uusi tekojäärata. Tekojää mahdollisti jääharjoittelun aloittamisen paria kuukautta aikaisemmin kuin luonnonjäillä. Aikaisemmin JoKP:n pelaajat olivat joutuneet syksyisin käymään jopa Varkaudessa asti harjoittelemassa tekojäällä.[19]

Vuosikymmenen lopulla, kaudella 1968–1969, Kiekko-Pojille avautui muutaman vuoden tauon jälkeen mahdollisuus sarjanousuun, kun joukkue saavutti tappiottomalla pelillä itälohkossa lohkovoiton ja pääsi Mestaruussarjan karsintasarjaan. Kuuden joukkueen karsintasarjassa JoKP ei saanut viidessä karsintaottelussa kokoon kuin yhden voiton.[20][21]

Voimien yhdistäminen ja nousu Mestaruussarjaan muokkaa

1960- ja 70-lukujen vaihteessa Joensuu tunnettiin kaupunkina, josta oli lähtenyt SM-sarjan joukkueisiin paljon huippujääkiekkoilijoita, kuten esimerkiksi Monosen veljekset Erkki ja Lauri, Hannu Kapanen, Tapio Kauppinen, Jorma Muikku ja Seppo Repo.[22]Lähteneistä huolimatta Joensuussa oli edelleen runsaasti valinnanvaraa riittävän hyvistä nuorista pelaajista, joista alettiin muodostaa SM-sarjaan pyrkivää joukkuetta. Tämä oli tullut mahdolliseksi, kun Joensuun jääkiekkoseurat olivat yhdistäneet voimiaan ja keskittäneet parhaat pelaajat Kiekko-Poikiin.[23] PeTo:sta JoKP sai noin 10 uutta pelaajaa, joiden joukossa oli mm. myöhemmin maajoukkuevalmentajana tunnettu Pentti Matikainen.[24] Vahvistunut Kiekko-Pojat eteni kaudella 1970-71 Suomen sarjan itälohkosta Mestaruussarjan karsintapeleihin. Kuuden joukkueen karsintasarjassa JoKP onnistui voittamaan 4 ottelua, mikä riitti lunastamaan paikan Mestaruussarjaan seuraavaksi kaudeksi. Puuttuvat pisteet JoKP otti viimeisessä kotiottelussaan, jossa joukkue voitti nousunsa jo varmistaneen Karhu-Kissat maalein 9-0.[25][26]

Torstaina 14.10.1971 Joensuun Mehtimäen ulkokaukalossa tehtiin joensuulaista jääkiekkohistoriaa, kun Joensuun Kiekko-Pojat pelasi kautta aikain ensimmäisen pääsarjaottelunsa kotikentällään. Ottelu hallitsevaa mestaria Ässiä vastaan päättyi 3149 katsojan läsnä ollessa tasalukemiin 3-3 Pentti Matikaisen viimeisteltyä JoKP:n tasoituksen kolmannen erän lopulla.[27] Mestaruussarjassa kokematon Kiekko-Poikien joukkue koki rutinoituneimpien vastustajien kovan tason. JoKP:n saldo SM-sarjan peleissään oli 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 26 tappiota. Edessä oli paluu takaisin Suomen sarjaan. Joukkueen paras pistemies Mestaruussarjakaudella oli 17-vuotias Jari Kapanen, joka teki pelaamissaan 30 ottelussa tehot 14+6=20.[28][29]

Tavoitteena 1. divisioona (vuodet 1972-1980) muokkaa

SM-sarjassa vietetyn kauden jälkeen Joensuun Kiekko-Pojat palasi pelaamaan seuralle ennestään tuttuun Suomen sarjaan. Kaudeksi 1974–1975 Mestaruus- ja Suomen sarjan väliin perustettiin uusi sarja, 8 joukkueen 1. divisioona. Sarjaan pääsi parhaimmisto Suomen sarjan kolmesta eri lohkosta. Suomen sarjaa ei enää nimenä ollut olemassa, vaan 1. divisioonan alapuolella kolmannen sarjatason nimenä oli 2. divisioona, jonka itälohkossa JoKP pelasi kauden 1974–75.[30][31]

Syksyllä 1975 JoKP pääsi 1. divisioonaan, kun sarjaan oli yllättäen vapautunut yksi paikka, jonka joensuulaiset saivat itselleen karsintaottelujen kautta. Taival 1. divisioonassa jäi kuitenkin sillä erää vain yhden kauden mittaiseksi.[32]

Seuraavat 4 kautta Joensuun Kiekko-Pojat pelasi 2. divisioonan itälohkossa. Kesällä 1978 Joensuun Kiekko-Pojat teki päätöksen luopua kustannussyistä A-nuorten SM-sarjapaikasta, jossa JoKP:n nuoret olivat pelanneet edellisen kauden. Luopumisen seurauksena A-nuoret ja edustusjoukkue yhdistivät voimansa ja tavoitteeksi asetettiin nousu 1. divisioonaan. Keväällä 1980 Juha Eskelisen ja Juhani Långströmin valmentama joensuulaisjoukkue onnistui tavoitellussa sarjanousussa, kun karsintasarjassa Kiekko-Pojat jätti taakseen kilpakumppaninsa Kiekko-67:n (Turku), Valtit (Varkaus) ja Mikkelin Jukurit. 1. divisioonaan nousseen joukkueen rungon muodostivat pitkälti samat pelaajat, jotka olivat pelanneet kaksi kautta aikaisemmin A-nuorten mestaruussarjassa.[33][34]

Menestystä 1. divisioonassa ja pyrkimystä SM-liigan seuraksi (vuodet 1980-1994) muokkaa

Yleisö löytää Kiekko-Pojat 1980-luvun 1. divisioonassa muokkaa

1980-luvun myötä Joensuun Kiekko-Pojat vakiinnutti paikkansa 1. divisioonan joukkueena.[35] Kaupungissa koettiin jääkiekkoinnostusta, kun syksyllä 1982 valmistunut jäähalli ja menestys kaukalossa herättivät yleisössä suuren kiinnostuksen Kai Rosvallin valmentamaa Kiekko-Poikia kohtaan.[36][37][38]

Kauden 1982-83 runkosarjassa toiseksi sijoittuneella Kiekko-Pojilla oli 1. divisioonan paras yleisökeskiarvo, keskimäärin 2959 katsojaa kotiottelua kohden. Jon Fontas, Hannu Kapanen ja Pekka Räsänen olivat joukkueen johtavia hyökkääjiä sijoittuen pistepörssin sijoilla 2, 3 ja 4 edellään FoPS:n tehopelaaja Jouni Rinne.[39][40] Kauden päätteeksi JoKP pääsi pelaamaan SM-liigan karsintoja Oulun Kärppiä vastaan. Kärpät oli kuitenkin karsintasarjassa parempi otteluvoitoin 3–2 ja säilytti täten pääsarjapaikkansa.[41] Haave SM-liigaan pääsystä jäi kuitenkin elämään Kiekko-Poikien seurajohdon mieliin.[42]

Kaudelle 1983-84 JoKP:tä pidettiin yhtenä ykkösdivisioonan suosikeista JyP HT:n ja Lukon ohella, ja Kiekko-Pojat lähtikin kauteen tavoitteenaan liigakarsinnat.[43][44] JoKP sijoittui runkosarjassa kolmanneksi, mutta liigakarsinnat jäivät kuitenkin saavuttamatta, kun joukkue putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kouvolan KooKoolle oteluvoitoin 2-1.[45][46]

Seuraavina kausina menestys oli vaatimattomampaa, mutta keväällä 1987 Kiekko-Poikien nuori joukkue (keski-ikä 22 vuotta) pääsi taas pelaamaan liigakarsintaa. Neljän joukkueen karsintasarjassa TuTon, HPK:n sekä KalPan taidot olivat kuitenkin liikaa JoKP:lle, joka jäi karsintasarjassa viimeiseksi saatuaan vain yhden tasapelipisteen.[47][48]

Kaudella 1987-88 JoKP jäi niukasti Liiga-karsintojen ulkopuolelle[49], mutta seuraavalla kaudella Tapani Hämäläisen valmentama joukkue pääsi karsintoihin johdettuaan 1. divisioonaa 8. kierroksesta runkosarjan loppuun saakka. Joukkueen kotiotteluiden yleisökeskiarvo runkosarjan voittoon päättyneellä kaudella 1988-89 oli sarjan paras 3133 katsojaa.[50] 1. divisioonan voittajana JoKP kohtasi liigakarsinnoissa SM-liigassa viimeiseksi jääneen Porin Ässät. Kumpikin joukkue voitti kaksi ensimmäistä kotiotteluaan. Ratkaisevassa 5. ottelussa Joensuun Mehtimäen täyteen myydyssä jäähallissa (virallinen yleisömäärä 5040) Joensuun Kiekko-Pojat otti Ässistä voiton maalein 5-3 ja nousi täten ensimmäistä kertaa SM-liigaan.[51]

1980-luvulla uudessa jäähallissa pelatut kaudet 1. divisioonassa olivat Kiekko-Pojille yleisömenestyksiä. JoKP oli jokaisella kaudella neljän parhaan kotiyleisöjoukkueen joukossa. 7 jäähallikautena vuosien 1982 ja 1989 välillä JoKP:n kotiotteluiden yleisökeskiarvo oli 2675 katsojaa.[52]

SM-Liigan ja 1. divisioonan rajamailla muokkaa

Joensuun Kiekko-Pojat pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa 18.9.1989 kotihallissaan Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Tuloksena oli 6-2-tappio 4325 katsojan todistaessa tapahtumaa.[53] JoKP joutui heti alkuvaiheessa kokemaan sarjan kovan tason, ja jatkossakin peleistä pisteitä kertyi vain harvakseltaan. JoKP pysyi karsijan paikalla käytännössä läpi koko runkosarjan. Liigakarsinnoissa 1. divisioonan voittaja Ässät voitti JoKP:n otteluvoitoin 3-0 ja joensuulaisjoukkue putosi takaisin 1. divisioonaan.[54][55]

Kiekko-Pojat  hallitsi 1. divisioonaa kaudella 1990-91 etenkin tšekkivahvistuksiensa, hyökkääjä Rostislav Vlachin sekä puolustaja Antonin Stavjanan johdolla. JoKP voitti runkosarjan selvällä erolla ennen Kärppiä ja nousi suoraan ilman karsintapelejä takaisin SM-liigaan. Runkosarjan maaliero (282-111) kertoi JoKP:n vahvasta hyökkäysvoimasta, ja myös pelaajien tilastoissa JoKP oli hyvin edustettuna: Vlach voitti pistepörssin (33 + 48 = 81 ) ja Markku Kyllönen maalikuninkuuden (42 maalia).[56][57][58]

JoKP:n toinenkin kausi pääsarjassa oli vaikea, ja vaikka runkosarjan loppua kohden peliesitykset paranivat, edessä olivat kuitenkin liigakarsinnat. Vastaan tuli 1. divisioonan voittaja Kiekko-Espoo, joka voitti joensuulaiset otteluvoitoin 3-2 ja pudotti Kiekko-Pojat pois SM-liigasta.[59] Vaikka JoKP ei liigassa menestynytkään, kiinnosti liiga-kiekko siitäkin huolimatta hyvin joensuulaisyleisöä. Kotiotteluiden yleisökeskiarvot kahdella liiga-kaudella olivat 3799  ja 3891.[60][61]

Seuraavat kaksi kautta 1. divisioonassa olivat Joensuun Kiekko-Pojille toisintoja. Vahvan hyökkäyspelaamisensa ansiosta JoKP menestyi runkosarjassa (voitto kaudella 1992-93 ja toinen sija kaudella 1993-94), mutta kauden päätteeksi pelatuissa 4 joukkueen SM-liigan karsintasarjoissa ei menestystä enää tullut.[62][63]

Joensuulaisen edustuskiekkoilun taustayhtiö Joensuun Kiekko-Pojat ry päätyi vararikkoon kesällä 1994. SM-liigaan pääsyä oli yritetty taloudellisella riskillä, eli 1. divisioonassa pelattuihin kausiin nähden liian kalliilla joukkueilla.[64][65]

Kiekko-Pojista Kiekko-Karhujen kautta Jokipojiksi  (Vuodet 1994-2004) muokkaa

Vuoden 1994 vararikon jälkeen Joensuun Kiekko-Pojat ry siirsi kaiken jääkiekkotoimintansa sisarseura Kiekko-Karhuille, millä nimellä Joensuussa jatkettiin 1. divisioonassa pikaisen 2. divisioonan vierailun jälkeen.[66]

Ensimmäiset kaudet 1. divisioonassa uutta tulemista tehneelle joensuulaiselle jääkiekolle olivat hyviä Kiekko-Karhujen päästyä heti mukaan pudotuspeleihin. Kaudella 1996-97 Kiekko-Karhut voitti runkosarjan ja samalla ylemman jatkosarjan, mistä muistona Joensuun jäähallin katosta roikkuu Kiekko-Karhujen karhulogolla varustettu 1. divisioonan voittajan viiri. Sarjan pistepörssin voitti Kiekko-Karhujen Pasi Nissinen, joka teki 44 ottelussa tehot 27 + 44 = 71. Kiekko-Karhut pääsi SM-Liigan karsintasarjan ensimmäiseen vaiheeseen, jossa vastaan asettunut Kärpät kuitenkin pudotti Kiekko-Karhut, eikä joensuulaisjoukkue päässyt ottelemaan liigapaikasta KalPaa vastaan.[67][68]

Vuonna 1998 Kiekko-Karhut vaihtoi nimensä Jokipojiksi, joka oli ollut Joensuun Kiekko-Poikien yksi lempinimistä seuran perustamisesta vuodesta 1960 lähtien. Kautta 1999-2000 leimasivat talousvaikeudet, minkä vuoksi osa Jokipoikien kärkipelaajista jätti joukkueen kesken kauden. Siitäkin  huolimatta Jokipojat saavutti runkosarjassa viidennen sijan ja pääsi kahden vuoden tauon jälkeen mukaan pudotuspeleihin. Avauskierroksella Jokipojat pudotti ensin KooKoon jatkosta, mutta sitä seuranneesta välieräsarjassa Vaasan Sport oli parempi ja eteni SM-Liigan karsintoihin.[69]

Vuonna 2000 1. divisioonan nimi muuttui Mestikseksi ja samalla SM-liiga suljettiin, mikä tarkoitti, ettei Jokipojat voinut enää asettaa tavoitteekseen liigakarsintoja. Kaudella 2000-2001 Jokipoikien talousvaikeudet jatkuivat, ja lopulta Jääkiekkoliitto pudotti Jokipojat sarjaporrasta alemmas, kun seuran taustayhdistys Kiekko-Karhut ry oli päättänyt hakea itsensä konkurssiin.[70][71]

Uuden taustayhdistyksensä, Joensuun Kiekko ry:n alla Jokipojat jatkoi edustuskiekkoilua Suomi-sarjassa 3 kauden ajan. Joensuulaisen jääkiekon 50-vuotisjuhlakaudelle 2003-2004 Jokipojat onnistui päävalmentaja Jouni Variksen johdolla nousemaan takaisin Mestikseen.[72]

Jokipoikien nousu Mestiksen kärkikamppailuihin (vuodet 2004-2014) muokkaa

Kohti Mestiksen mestaruutta muokkaa

Mestikseen takaisin paluunsa myötä Joensuun Jokipojat pääsi vähitellen uuteen pelilliseen nousuun, mikä vei seuran mm. kolmeen loppuottelusarjaan ja yhteen mestaruuteen Mestiksessä seuraavina vuosina.

Ensimmäisellä kaudella  Suomi-sarjasta nousun jälkeen (2004-2005) Jokipoikien täytyi lunastaa sarjapaikkansa Suomi-sarjan karsintojen kautta. [73][74][75] Kauden aikana joukkueessa pelasi NHL:n työsulun takia 21 ottelua Caroline Hurricanesin hyökkääjä Pavel Brendl.[76]

Seuraavana kolmena kautena Jokipojat pelasi tuloksellisesti melko tasaisia kausia sijoittuen runkosarjassa sijoille 6-8, mutta joukkue putosi kuitenkin jatkosta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.[77][78][79]

Kausi 2008-2009 oli edellisiin verrattuna menestyksekkäämpi. Jokipojat pelasi runkosarjan voittoon hyvän puolustuspelinsä ansiosta, sillä joukkue päästi sarjassa vähiten maaleja. Pudotuspeleissä Jokipojat eteni aina finaaliin saakka, mutta loppuotteluissa Vaasan Sport vei Mestiksen mestaruuden otteluvoitoin 3-1.[80][81]

Kaudella 2009-2010 Jarno Pikkaraisen valmentaman Jokipoikien alkukausi ei sujunut kovin hyvin, mutta peliotteet paranivat tasaisesti kauden edetessä.[82][83] Lopulta Jokipojat nousi hyvä loppukauden ansiosta runkosarjan toiselle sijalle voitettuaan seitsemän viimeistä otteluaan.[84][85]

Puolivälierissä Jokipojat pudotti Kiekko-Vantaa ja välierissä Lempäälän Kisan - molemmat suoraan kolmella voitolla - ja raivasi näin tiensä Mestiksen finaaliin Jyväskylän D Team:iä vastaan.[86][87][88] Kaksi ensimmäistä finaaliottelua päättyivät Jokipoikien hyväksi maalin erolla. Kolmannessa kohtaamisessa Joensuun Mehtimäellä 4362 hengen yleisön läsnä ollessa Jokipojat voitti maalein 6-3 ja saavutti täten seurahistoriansa ensimmäisen Mestiksen mestaruutensa. Mestiksen pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Jokipoikien maalivahti Mikko Rämö, jonka torjuntaprosentti pudotuspelien 9 ottelussa oli 93,68 %. [89][90]

Mestaruuskauden päätteeksi Jokipojat kohtasi vielä liiga-karsinnoissa Tampereen Ilveksen. Jokipojat pelasi karsintasarjassa joukkueena hyvin ja kaikki ottelut olivat tiukkoja pienten marginaalien sisällä. Ilveksen SM-Liigassa rutinoituneet pelaajat olivat kuitenkin ratkaisevasti parempia ja täten Ilves säilytti liigapaikkansa otteluvoitoin 4-1.[91][92]

Jokipojat entisten huippupelaajien valmennuksessa muokkaa

Mestaruuden saavuttamisen jälkeinen Mestis-kausi 2010-2011 oli Jokipojille valmennuksellisesti sekava. Joukkue ei omaksunut kokemattoman valmentajan Jukka Varmasen teoreettisia oppeja ja niinpä Varmanen erotettiin kesken kauden. Tilalle palkattiin paremmin pelaajana kuin valmentajana tunnettu, viisinkertainen Stanley Cup -voittaja Esa Tikkanen. Myös Tikkasen haluamaa pelitapaa pelaajat oudoksuivat eikä joukkue menestynyt. Niinpä kauden lopputuloksena joukkue vältti Suomi-sarjan karsinnat vain niukasti. [93][94][95][96]

Kaudelle 2011-2012 Jokipojat palkkasi päävalmentajakseen edelliskauden valmentajia selkeästi kokeneemman valmentajan, entisen huippupuolustaja Mikko Haapakosken. Haapakoski siirtyi Joensuuhun hakemaan nostetta valmentajanuralleen ja valmensi Jokipoikia lopulta 3 kautta[97][98][99][100]

Ensimmäisellä kaudellaan Jokipojissa Haapakoski valmensi joukkueen runkosarjassa neljänneksi.[101] Pudotuspeleissä Jokipojat eteni Mestiksen finaaliin pudotettuaan ensin puolivälieräsarjassa SaPKon otteluvoitoin 4-1.[102] ja välierissä Jukurit voitoin 3-1.[103] Finaalisarjassa Jokipoikia vastaan asettui Vaasan Sport, joka lopulta vei Mestiksen mestaruuden otteluvoitoin 3-0. Vaikka Sport vei mestaruuden suoraan kolmella voitolla, olivat finaaliottelut kuitenkin tiukkoja ja ne ratkesivat kaikki yhden maalin erolla (1-0, 2-3, 2-1). Kauden päätteeksi Jokipoikien hyökkääjä Juuso Rajala valittiin kauden parhaaksi pelaajaksi Mestiksessä.[104][105]

Kaudella 2012-2013 Jokipojat lähti pudotuspeleihin runkosarjan kuudennelta sijalta. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Jokipojat onnistui yllättämään puolivälieräsarjan ennakkosuosikin ja edelliskauden mestarin Vaasan Sportin otteluvoitoin 4-1.[106][107] Välierissä Jukurit oli parempi suoraan kolmella voitolla eikä Jokipojat päässyt toisena vuotena peräkkäin Mestiksen finaaleihin.[108] Mestiksen välierissä hävinneet joukkueet TuTo Turusta ja Jokipojat kohtasivat kauden päätteeksi pronssiottelussa, jonka TuTo voitti maalein 6-4. Näin ollen Jokipoikien kauden lopullinen sijoitus oli neljäs.[109]

Päävalmentaja Mikko Haapakosken kolmannella ja viimeisellä kaudella Jokipojissa joukkue oli edelliskauden tapaan runkosarjassa 6. Pudotuspeleissä Jokipoikien kausi katkesi jo ensimmäisellä kierroksella, kun KooKoo oli puolivälieräsarjassa parempi otteluvoitoin 3-1.[110][111]

Jokipojat muuttuvassa Mestiksessä (vuodet 2014-2020) muokkaa

Mikko Haapakosken valmennusaikakauden jälkeen Jokipojat  oli jäänyt talousongelmiensa vuoksi ilman Mestis-lisenssiä kesällä 2014. Seura sai kuitenkin taustansa nopeasti kuntoon ja palasi yhden Suomi-sarjan kauden jälkeen valmentaja Niko Erosen johdolla takaisin Mestikseen.[112][113] Samaan aikaan sarja oli kovien muutosten kourissa. Urheilulliset karsintasarjat Mestiksen ja SM-liigan joukkueiden välillä oli lopetettu keväästä 2014 alkaen. Vuosien 2014-2016 välillä kolme Mestiksessä pelannutta seuraa, Vaasan Sport, Kouvolan KooKoo ja Mikkelin Jukurit siirtyivät SM-liigaan hyödyntämällä Liigan ns. lisenssijärjestelmää. Liigan urheilullinen sulkeminen ja kolmen kärkijoukkueen siirtyminen nopeasti pois Mestiksestä laskivat sarjan tasoa ja kiinnostavuutta. Nämä seikat näkyivät laskevina yleisömäärinä.[114][115] Esimerkiksi Jokipoikien kotiotteluiden yleisökeskiarvo viidellä Mestis-kaudella vuosina 2015-2020 oli enää 1160 katsojaa, kun se edelliselle Mestiksessä pelatulla viisivuotisjaksolla (2009-2014) oli ollut 1833 katsojaa.[116]

Jokipoikien Mestis-nousua seuranneina neljänä kautena joukkuetta valmensivat joensuulaiset päävalmentajat, vuosina 2015-2017 Ari Aaltonen ja 2017-2019 Jouni Varis.[117][118][119][120] Kaudella 2015–2016 Jokipojat lähti jatkopeleihin runkosarjan kolmannelta sijalta. Pudotuspeleissä Jokipojat pudotti ensimmäisellä kierroksella Kokkolan Hermeksen otteluvoitoin 4-3, mutta hävisi välieräsarjan Kajaanin Hokille voitoin 2-4.[121] Kauden loppusaldona oli lopulta kolmas sija Jokipoikien  voitettua pronssiottelussa KeuPa HT:n maalein 4–3.[122] Sarjanousijan pronssisijalle valmentanut Ari Aaltonen valittiin Mestiksen vuoden valmentajaksi.[123]

Seuraavina kolmena vuotena (2016-2019) Jokipoikien pelikausien loppusaldona oli kaksi kertaa kauden päättyminen puolivälieräsarjan tappioon (kausilla 2016-2017 ja 2018-2019) sekä yksi neljäs sija SaPKolle hävityn pronssiottelun jälkeen (kaudella 2017-2018).[124][125][126]

Korona-viruspandemian keskeyttämällä kaudella 2019-2020 Mestiksen pudotuspelit jäivät pelaamatta. Runkosarjan perusteella Jokipoikien sijoitus Mestiksessä oli kolmas, joskin mitaleita kyseisellä kaudella ei varsinaisesti jaettu. Jokipoikien päävalmentaja Joni Petrell valittiin kauden päätteeksi vuoden valmentajaksi Mestiksessä.[127][128][129]

Joensuun Kiekko-Pojat Mestiksessä (Vuodet 2020 -->) muokkaa

Kauden 2019-2020 päätyttyä kaksi joensuulaista seuraa, Jokipojat ja Karjalan Kopla, yhdistivät toimintojaan ja samalla yhdistyneen seuran uudet omistajat palauttivat joensuulaisen jääkiekon edustusseuran nimeksi Joensuun Kiekko-Pojat (JoKP).[130]

Kiekko-Poikien uudelleen perustamista seuranneella Mestis-kaudella 2020-2021 korona-pandemia haittasi edelleen sarjan läpi viemistä. Lyhennettynä pelatussa Mestiksen runkosarjassa JoKP nousi toiselle sijalle loppukauden hyvien otteiden ansiosta voitettuaan 12 viimeisestä ottelusta 10. Pudotuspeleissä JoKP kukisti ensin Kiekko-Vantaan, mutta hävisi tämän jälkeen välierissä Kokkolan Hermekselle sekä pronssiottelussa Iisalmen Peli-Karhulle. Näin ollen JoKP:n lopullinen sijoitus sarjassa oli neljäs.[131][132][133][134]

Seuraavalla Mestis-kaudella 2021-2022 Kari Martikaisen valmentama JoKP päätyi runkosarjassa kolmanneksi vain pisteen päähän toisesta sijasta. JoKP:n Nicolas Werbik sijoittui Mestiksen pistepörssissä toiseksi tehoin 25+33=58.[135] Puolivälierissä vastaan asettunut Rovaniemen Roki oli sillä kertaa Kiekko-Pojille liian kova vastus, ja rovaniemeläiset veivät ottelusarjan voitoin 4-1.[136]

Kauden 2023-2024 ajan Kiekko-Pojat pelaa Mestistä Outokummun jäähallissa.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Jarmo Sieviläinen: Kun JMP villitsi ja loi tuhansia tarinoita. Joensuun Maila-Pojat jäi täpärästi maalieron takia ulos SM-pronssilta vuosina 1952 ja 1954. Karjalainen, 3.5.2020, s. A14.
  2. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 15-17, 23. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  3. ↑ Kiekko-Karhut antoi alkutahdit. Joensuun ensimmäinen jääkiekkoseura perustettiin 1953. Karjalainen, 15.9.1993, s. 20.
  4. ↑ Jarmo Sieviläinen: Luvassa riehakkaat synttärit. Joensuulaista jääkiekkoa juhlitaan karnevaalipäivän muodossa. Karjalainen, 19.11.2003, s. 18.
  5. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 20-21,24. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  6. ↑ Heikki Tarma: Joensuun jääkiekon juuret ja siivet Pötkän kentältä. Karjalainen, 22.1.2007, s. 6.
  7. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 21, 24-26. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  8. ↑ Kiekko-Pojat herätti "koko kaupungin" juniorit Suomen sarjaa odotellessaan. Entinen kantajoukkue tarkassa valmennuksessa. Karjalainen, 2.11.1962.
  9. ↑ Jarmo Sieviläinen: Jokipojat uudistuu totaalisesti. Mestis-seura muuttuu Joensuun Kiekko-Pojiksi ja saa uudet vetäjät ja omistajat Juha Kupiaisen ja Jaakko Lipposen johdolla. Karjalainen, 5.5.2020, s. A14.
  10. ↑ Ks. esim. Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1961-62. Suomen Jääkiekkoliitto, 1961. s. 7
  11. ↑ Martti Komulainen: SVUL:n Pohjois-Karjalan piiri : 80 vuotta pohjoiskarjalaisen urheilun hyväksi, s. 301. SVUL:n Pohjois-Karjalan piiri, 1985.
  12. ↑ Pekka Värre: "Joensuu on kiekkokaupunki". Jääkiekko: monitoimimies Pentti Matikainen uskoo yhä Jokipoikien liigapaikkaan. Karjalainen, 15.11.2017, s. A24.
  13. ↑ Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoilua 1960-1980, s. 14. Timo Mustonen, 1980.
  14. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 28. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  15. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1963-64, s. 39. Suomen Jääkiekkoliitto, 1963.
  16. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1964-65, s. 36,42. Suomen Jääkiekkoliitto, 1964.
  17. ↑ Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoilua 1960-1980, s. 47-48. Timo Mustonen, 1980.
  18. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1967-68, s. s. 50-51. Aarne Honkavaara, 1967.
  19. ↑ Timo Mustonen: Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoilua 1960-1980, s. 15-16. Timo Mustonen, 1980.
  20. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1969-70, s. 40, 43. Suomen Jääkiekkoliitto, 1969.
  21. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 32-33. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  22. ↑ Joensuu olisi kova kiekkokaupunki, mutta....Joukkueellinen Jokipoikia pelailee muilla main. Helsingin Sanomat, 11.10.1969.
  23. ↑ Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoulua 1960-1980, s. 20-21, 31-32. Timo Mustonen, 1980.
  24. ↑ Hannu Kauhala: Mies joka vei Leijonat mitaleille, s. 28. Tammi, 2016.
  25. ↑ Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoulua 1960-1980, s. 52-53. Timo Mustonen, 1980.
  26. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003, s. 24-26. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  27. ↑ Kilpailupöytäkirja JoKP - Ässät 14.10.1971. Suomen Jääkiekkoliitto r.y. [1]
  28. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003, s. 49, 62. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  29. ↑ Timo Mustonen: Joensuun Kiekko-Pojat R.Y. 20 vuotta jääkiekkoulua 1960-1980, s. 33. Timo Mustonen, 2004.
  30. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 68, 71. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  31. ↑ Miikka Mikkola: 74-75 – Kyllä lähtee Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 29.12.2003. Jatkoaika.com. Jatkoaika.com.
  32. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003, s. 71-73. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  33. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 74, 78-79. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  34. ↑ Ykkösjoukkueesta ja A-nuorista yhdistetty JoKP entistä ehompi. Karjalainen, 5.8.1978, s. 16.
  35. ↑ Martti Komulainen: SVUL:N Pohjois-Karjalan piiri : 80 vuotta pohjoiskarjalaisen urheilun hyväksi, s. 302. SVUL:n Pohjois-Karjalan piiri, 1985.
  36. ↑ Kalevi Honkanen: Viimeinen kaarre ja loppusuora : SVUL:n Pohjois-Karjalan piiri 1980-1999, s. 85. SVUL:n Pohjois-Karjalan piirin historiikkitoimikunta, 2004.
  37. ↑ Risto Forss: Menestys odottaa. Helsingin Sanomat, 29.11.1982.
  38. ↑ Petri Haapala: Paluumuuttaja Hannes nosti kiekkohuuman. Karjalainen, 11.5.2019, s. A14.
  39. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1983–84 , s. 33, 37. Jääkiekon SM-Liiga ry, 1983.
  40. ↑ JoKP ylivoimainen all stars valinnassa ; 1. divisioonan pistepörssi: Jouni Rinne piti jokipojat takanaan. Karjalainen, 11.2.1983, s. 15.
  41. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1983–84, s. 28. Jääkiekon SM-Liiga ry, 1983.
  42. ↑ ks. esim: Matti Paukku: Etsikkoaika. JoKP:n kausijulkaisu 1983-84 s.5 ; Suosikki Susirajalta Antero Raevuori s. 2-4 YV-lehti 11/1983
  43. ↑ Kaarlo Sundell: 1. divisioonassa kolme ennakkosuosikkia: JoKP, JyP ja Lukko. Helsingin Sanomat, 27.9.1984, s. 30.
  44. ↑ Heikki Arppi: 1. divisioonan laatusanat: Värikäs, nimekäs ja jännittävä. Karjalainen, 1.10.1983, s. 14.
  45. ↑ Miikka Mikkola: Kosto on suloinen Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 29.2.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  46. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1984-85, s. 27. Jääkiekon SM-liiga ry, 1984.
  47. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 101-103, 107-109. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  48. ↑ Aarne Honkavaara, Ari Mennander, Jukka-Pekka Vuorinen (toim.): Jääkiekkokirja 1987-88, s. 35. Uusi Suomi / Kiekkolehti, 1987.
  49. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1988-89, s. 40-41. Us-Mediat Oy/Kiekkolehti, 1988.
  50. ↑ Aarne Honkavaara, Ari Mennander, Jukka-Pekka Vuorinen (toim.): Jääkiekkokirja 1989–90, s. 43, 56. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1989.
  51. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 113-117. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  52. ↑ ks. Jääkiekkokirjat 1983-1989
  53. ↑ Arkiomaan maalit eivät riittäneet. HPK vei liigapisteet Joensuusta. Karjalainen, 18.9.1989, s. 12.
  54. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 118-123. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  55. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1990–91, s. 15-17, 37, 47. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1990.
  56. ↑ Seppo Hautala et.al. (toim.): Jääkiekkokirja 1991–92, s. 45, 52, 59, 60. US-Mediat OY / Kiekkolehti, 1991.
  57. ↑ Tapani Kärkkäinen: Joensuu porskuttaa kohti SM-liigaa. Tshekkiopit tehoavat sekä kaukalossa että vaihtoaitiossa. Helsingin Sanomat, 21.12.1990, s. 41.
  58. ↑ Heikki Arppi: Liiga maistuu taas makoisalle. JoKP unohtanut katkerat kokemuksensa. Karjalainen, 15.2.1991, s. 16.
  59. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 134-136, 141-143. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  60. ↑ Aarne Honkavaara (toim.): Jääkiekkokirja 1990–91, s. 37. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1990.
  61. ↑ Hannu Kauhala (toim.): Jääkiekkokirja 1992-93, s. 28. US-MEdiat OY/Kiekkolehti, 1992.
  62. ↑ Miikka Mikkola: I-divisoona 92-93; Klassikko Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 1.7.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  63. ↑ Miikka Mikkola: 93-94 - TuTo liigaan Tamin johdolla Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi. 10.7.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  64. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 148, 160-161. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  65. ↑ Helsingin Sanomat, 7.7.1994
  66. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 161-162. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  67. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 165, 168-170. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  68. ↑ Ari Mennander (päätoim.): Jääkiekkokirja 1997-1998, s. 66, 68-69. Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti, 1997.
  69. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003., s. 174-178. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  70. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa. Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003, s. 178-181. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  71. ↑ Kiekko-Karhut konkurssiin, Jokipojat Suomi-sarjaan YLE Uutiset. 6.7.2001.
  72. ↑ Juho Lintula: Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003, s. 181, 184, 188-192. Joensuun Kiekko ry, 2004.
  73. ↑ Juho Lintula: Jokipojilla suosikin paineet 16.3.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  74. ↑ Reijo Suikki (päätoim.): Jääkiekkokirja 2005-2006, s. 58-59, 62. Egmont Kustannus Oy AB, 2005.
  75. ↑ Mikko Pajunen: Jokipojat säilytti Mestis-paikkansa 31.3.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  76. ↑ Jani Leinonen: NHL-mies ei mahdoton ajatus. Karjalainen, 11.10.2012, s. 23.
  77. ↑ Reijo Suikki (päätoim.): Jääkiekkokirja 2006-2007, s. 60, 64. Egmont kustannus Oy AB, 2006.
  78. ↑ Jukka Torvinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2007-2008, s. 60, 63. Egmont Kustannus Oy Ab, 2007.
  79. ↑ Jukka Torvinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2008-2009, s. 58, 62. Egmont Kustannus Oy Ab, 2008.
  80. ↑ Jani Leinonen: Pelitapa ja sitoutuminen nostivat Jokipojat huipulle 2.4.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  81. ↑ Jukka Torvinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2009-2010, s. 54, 58. Egmont Kustannus Oy Ab, 2009.
  82. ↑ Jani Leinonen: Vuoristorata johti jyrkkään ylämäkeen 18.12.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  83. ↑ Pasi Roimela: Finaalin uusinta runkosarjan päätteeksi 26.2.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 4.4.2021.
  84. ↑ Petri Siitonen: Ahtosen paluu ratkeaa aamujäiden jälkeen. Karjalainen, 2.3.2010, s. 15.
  85. ↑ Jukka Torvinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2010-2011, s. 56, 59. Egmont Kustannus Oy Ab, 2010.
  86. ↑ Petri Haapala: Jokipojat on kuin betonia. Tobias Salmelaisen maali sinetöi voiton Kiekko-Vantaasta. Joensuulaiset jatkavat Mestiksen välierissä. Karjalainen, 6.3.2010, s. 18.
  87. ↑ Ari Parantainen: Kerälä laukoi Jokipojat kultajahtiin 14.3.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  88. ↑ Jarmo Sieviläinen: D Team Jokipoikien finaalivastus. Karjalainen, 19.3.2010, s. 19.
  89. ↑ Eero Mutanen: Jokipojat ei jättänyt jossiteltavaa 24.3.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  90. ↑ Jukka Torvinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2010-2011, s. 60. Egmont Kustannus Oy Ab, 2010.
  91. ↑ Jukka Torvinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2010-2011, s. 61. Egmont Kustannus Oy Ab, 2010.
  92. ↑ Mika Alamettälä: Raikas tuulahdus vai pannukakku? 9.4.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  93. ↑ Jukka Saari: Kausi joka muistetaan vaikka ei haluttaisi. Punamusta kausijulkaisu 2011-2012, 2011. Susirajan Punamustat ry.
  94. ↑ Eero Mutanen: Vanhat meriitit eivät riitä - Jokipojat 2010-2011 19.5.2011. Jatkoaika.com.
  95. ↑ Jarmo Sieviläinen: Esa Tikkasen valmennus jätti muistot Immoselle - "Pelasimme ihan erilaista jääkiekkoa". Karjalainen, 17.5.2020, s. A15.
  96. ↑ Erno Laisi: Varmanen Jokipojat-pestistään: "Kyllä sitä kaikilta kanteilta pohdiskeltiin" 9.1.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  97. ↑ Petteri Ikonen: Uskottavuuden palautus – Jokipojat 2011–2012 11.9.2011. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  98. ↑ Jani Leinonen: Jokipojat sai,mitä halusi. Karjalainen, 10.3.2011, s. 19.
  99. ↑ "Takana erittäin raskas kausi". Mehtimäkeläinen.net, 18.3.2014
  100. ↑ Haapakoski Jokipoikien peräsimeen 9.3.2011. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  101. ↑ Jukka-Pekka Vuorinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2012-2013. Egmont Kustannus Oy Ab, 2012.
  102. ↑ Tänä keväänä pelataan mitaleista! Mehtimäkeläinen.net. 25.2.2012.
  103. ↑ Jokipojat rynni finaaliin! Mehtimäkeläinen.net. 7.3.2012
  104. ↑ Jukka-Pekka Vuorinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2012-2013, s. 128, 132. Egmont Kustannus Oy Ab, 2012.
  105. ↑ Renne Ohtonen: Neljä väitettä: Jokipoikien täysosuma 26.4.2012.. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  106. ↑ Mikko Holopainen: Miten tämä oli mahdollista? 21.2.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  107. ↑ Jukka-Pekka Vuorinen (päätoim.): ääkiekkokirja 2013-2014, s. 134. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2013.
  108. ↑ Jukka-Pekka Vuorinen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2013-2014, s. 138. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2013.
  109. ↑ Milla Sundell: TUTO nappasi pronssin Turkuun 9.3.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 5.4.2021.
  110. ↑ Kimmo Rannisto (päätoim.): Jääkiekkokirja 2014-2015., s. 134, 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2014.
  111. ↑ Jorma Jyrkilä: Urhea taistelu ei riittänyt. Jääkiekko: Kausi päättyi puolivälieriin. Mikko Haapakoski jättää Jokipojat. Karjalainen, 19.3.2014, s. 18.
  112. ↑ Sara Salmi: Jokipojat palaa Mestikseen. Ensi kauden lisenssit Mestikseen ja Suomi-sarjaan on myönnetty 5.5.2015. Yle Urheilu. Viitattu 7.4.2021.
  113. ↑ Huikean kauden huikea päätös. Mehtimäkeläinen.net 28.3.2015
  114. ↑ Antti Rämänen: SM-liigan ja Mestiksen välille haetaan isoa uudistusta – karsintojen paluu tai kaksiportainen liiga? 13.3.2018. MTV Uutiset. Viitattu 11.4.2021.
  115. ↑ Teemu Suvinen: Mestis-seurojen asema suomalaisessa jääkiekkoyhteisössä seuratoimijoiden tulkitsemana, s. 35,115. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio.
  116. ↑ Ks. esim. Jääkiekkokirjat 2009-2020 ja Mestiksen tilastot https://mestis.fi/fi/tilastot/
  117. ↑ Kimmo Rannisto (päätoim.): Jääkiekkokirja 2015-2016, s. 165. Jääkiekon SM-liiga OY, 2015.
  118. ↑ Riku Kallioniemi (päätoim.): Jääkiekkokirja 2016-2017, s. 172. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016.
  119. ↑ Riku Kallioniemi (päätoim.): Jääkiekkokirja 2017-2018, s. 171. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017.
  120. ↑ Riku Kallioniemi (päätoim.): Jääkiekkokirja 2018-2019, s. 205. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2018.
  121. ↑ Riku Kallioniemi (päätoim.): Jääkiekkokirja  2016 -2017, s. 174, 179. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2016.
  122. ↑ Pronssi jäi Mehtimäelle – Jokipojat tarinan mestareista etevämpi 13.4.2016. Jatkoaika.com. Viitattu 14.4.2016.
  123. ↑ Mestis palkitsi parhaansa - Palve palkintorohmuna 29.4.2021. Jatkoaika.com. Viitattu 14.4.2021.
  124. ↑ Riku Kallioniemi (päätoim.): Jääkiekkokirja 2017-2018, s. 179. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017.
  125. ↑ Riku Kallioniemi (päätoim.): Jääkiekkokirja 2018-2019, s. 212. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2018.
  126. ↑ Juha Aaltonen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2019-2020, s. 195. Annamedia Oy, 2019.
  127. ↑ Juha Aaltonen (päätoim.): Jääkiekkokirja 2020-2021, s. 196, 201. Annamedia Oy, 2020.
  128. ↑ Mika Laakso: Jokipoikien Joni Petrell Mestiksen sulkemisesta: ”Yleisön mielestä se saattaa olla hanurista” 13.4.2020. Jatkoaika.com. Viitattu 17.4.2021.
  129. ↑ Jarmo Sieviläinen: Urheilutapahtumiin tuli isoja muutoksia. Karjalainen, 13.3.2020, s. A20.
  130. ↑ Jarmo Sieviläinen: Jokipojat uudistuu totaalisesti. Mestis-seura muuttuu Joensuun Kiekko-Pojiksi ja saa uudet vetäjät ja omistajat Juha Kupiaisen ja Jaakko Lipposen johdolla. Karjalainen, A14, s. A14.
  131. ↑ IPK ja Kiekko-Pojat nappasivat viimeiset välieräpaikat Mestis.fi. 10.4.2021. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 23.4.2021.
  132. ↑ Mikko Holopainen: Päätöspelin voitolla kakkoseksi. Kiekko-Pojat kaatoi Hermeksen. Karjalainen, 28.3.2021, s. A15.
  133. ↑ Mikko Holopainen: JoKP:n kauden päätösestä jäi vaisu maku. Karjalainen, 22.4.2021, s. A17.
  134. ↑ Mikko Holopainen: Tästä on JoKP:n hyvä jatkaa. Karjalainen, 22.4.2021, s. A16.
  135. ↑ Aaltonen, Juha (päätoim.): Jääkiekkokirja 2022-2023, s. 206, 208. Annamedia Oy, 2022.
  136. ↑ Holopainen, Mikko: Olivatko JoKP:n eväät jo syöty runkosarjassa?. Karjalainen, 12.4.2022, s. A18.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joensuun_Kiekko-Poikien_historia&oldid=21849583”