Joe Theismann
Joseph Robert ”Joe” Theismann (s. 9. syyskuuta 1949 New Brunswick, New Jersey) on yhdysvaltalainen amerikkalaisen ja kanadalaisen jalkapallon entinen ammattilaispelaaja. Hän oli pelipaikaltaan pelinrakentaja.[1]
| Joe Theismann | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. syyskuuta 1949 New Brunswick, New Jersey |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja | |
| Pelipaikka | pelinrakentaja |
| Pelinumero | 7 |
| Pelaajaura | |
| Seurat |
Toronto Argonauts (CFL) Washington Redskins (NFL) |
| NFL-varaus |
99. varaus, 1971 Miami Dolphins |
| Pääsarjaura | 1971–1985 |
Ura muokkaa
Pelaajana muokkaa
Ennen ammattilaisuraansa Theismann pelasi kaudet 1968–1970 Notre Damen yliopiston amerikkalaisen jalkapallon joukkueessa. Hänen saavutuksiinsa yliopistourheilussa kuuluvat muun muassa Cotton Bowlin voitto tammikuussa 1971 ja sijoittuminen toiseksi äänestyksessä vuoden 1970 Heisman Trophyn, amerikkalaisen jalkapallon parhaan yliopistopelaajan palkinnon, saajasta. Hänet valittiin vuonna 2003, yli kolmekymmentä vuotta yliopistovuosiensa jälkeen, College Football Hall of Fameen.[2][3]
Theismann sai NFL-varauksen, kun Miami Dolphins varasi hänet numerolla 99 vuoden 1971 NFL:n varaustilaisuuden neljännellä kierroksella. Hän ei kuitenkaan pelannut Dolphinsissa otteluakaan, vaan pelasi kaudet 1971–1973 Toronto Argonautsissa kanadalaisen jalkapallon ammattilaissarja CFL:ssä. Hän pelasi vuonna 1971, ensimmäisellä CFL-kaudellaan, Grey Cupin loppuottelussa ja hänet valittiin kahdesti, vuosina 1971 ja 1973, CFL:n tähdistöotteluun.[3]
Theismann siirtyi vuonna 1974 NFL-seura Washington Redskinsiin, joka hankki hänen NFL-pelaajaoikeutensa Miami Dolphinsilta vaihdossa ensimmäisen kierroksen varausvuoroon.[4] Hän edusti Redskinsiä koko NFL-uransa, 12 kautta, ja kaudesta 1978 alkaen hän pelasi vakituisesti seuran aloittavana pelinrakentajana. Hän oli voittamassa Super Bowlia vuonna 1983 (Super Bowl XVII) ja pelasi loppuottelussa myös seuraavana vuonna (Super Bowl XVIII). Hänet palkittiin kaudella 1982 Maxwell Football Clubin jakamalla NFL:n arvokkaimman pelaajan palkinnolla Bert Bell Awardilla ja kaudella 1983 muun muassa uutistoimisto Associated Pressin (AP) ja Pro Football Writers Associationin (PFWA) jakamilla NFL:n arvokkaimman pelaajan palkinnoilla. Lisäksi hän pelasi kahdesti NFL:n tähdistöottelussa Pro Bowlissa, vuosina 1983 ja 1984, joista jälkimmäisellä kerralla hänet valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.[1][3]
Theismannin pelaajaura päättyi loukkaantumiseen. New York Giantsin Lawrence Taylorin suorittama taklaus 18. marraskuuta 1985 pelatussa ottelussa johti hänen oikean jalkansa sääri- ja pohjeluun murtumiseen, eikä hän kyennyt tekemään myöhemmin paluuta.[5] Theismann pelasi NFL-urallaan 167 runkosarjaottelua, joista 124 aloituskokoonpanossa, ja hänellä on hallussaan monia Washington Redskinsin seuraennätyksiä syötöissä. Hän on muun muassa eniten syöttöyrityksiä tehnyt (3 602) ja onnistuneita syöttöjä antanut (2 044) pelaaja seuran historiassa.[1][4][6] Hänet on nimetty Redskinsin Ring of Fameen.[7]
Pelaajauran jälkeen muokkaa
Pelaajauransa jälkeen Theismann on toiminut urheilukommentaattorina monen eri televisiokanavan amerikkalaisen jalkapallon lähetyksissä, kaudella 1985 ABC:llä, kausina 1986–1987 CBS:llä, kausina 1988–2006 ESPN:llä ja kaudesta 2010 alkaen NFL Networkilla.[3][8] Hänen ensimmäinen lähetyksensä kommentaattorina oli ABC:n lähetys San Francisco 49ersin ja Miami Dolphinsin välisestä Super Bowl XIX -ottelusta. Hänen kanssaan selostamossa olivat Frank Gifford ja Don Meredith, jolle lähetys oli puolestaan viimeinen urheilukommentaattorina.[9][10] Hän on myös ollut tekemässä kirjoja, muun muassa kirjan The Complete Idiot's Guide to Football, toiminut United Football Leaguessa pelaavan Florida Tuskersin pääomistajana ja puheenjohtajana sekä toiminut ravintoloitsijana.[4][11][12]
Yksityiselämä muokkaa
Theismann on ollut vuodesta 1996 naimisissa Robin Smithin kanssa, mitä ennen hän on ollut naimisissa kahdesti. Hänellä on kolme lasta ensimmäisen vaimonsa Shari Brownin kanssa, kaksi poikaa ja tytär.[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Joe Theismann Pro-Football-Reference.com. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Joe Theismann collegefootball.org. Arkistoitu 10.6.2011. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Joe Theismann To Receive O'Brien Legends Award und.com. 23.9.2008. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c #7 Joe Theismann redskins.com. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ The Hit That Changed a Career washingtonpost.com. 18.11.2005. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Career Stats Leaders redskins.com. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Ring of Fame redskins.com. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Aaron: Joe Theismann hired by NFL Network National Football Post. 6.9.2010. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Theismann to be in booth for NFL Network's Thursday games NFL.com. 6.9.2010. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Don Meredith Named Pete Rozelle Radio-Television Award Winner profootballhof.com. 9.7.2007. Arkistoitu 21.7.2011. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Aaron: Joe Theismann named owner, president of UFL's Florida Tuskers National Football Post. 9.10.2010. Arkistoitu 8.12.2010. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ About Us joetheismanns.com. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Jaffe, Harry: Joe Theismann Sounds Off washingtonian.com. 1.12.2007. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joe Theismann Wikimedia Commonsissa
