Wikipedia

Jimi Jamison

yhdysvaltalainen laulaja

Jimmy Wayne "Jimi" Jamison (23. elokuuta 1951 Durant, Mississippi, Yhdysvallat – 31. elokuuta 2014 Raleigh, Memphis, Tennessee, Yhdysvallat[1]), taiteilijanimeltään Jimi Jamison, oli yhdysvaltalainen muusikko ja lauluntekijä. Hänet muistetaan parhaiten urastaan rock-yhtye Survivorin laulajana ja keulakuvana. Hän liittyi yhtyeen laulajaksi vuonna 1984 korvaten yhtyeestä eronneen Dave Bicklerin.[2] Survivor hajosi vuonna 1989, ja Jamison siirtyi sooloartistiksi.[2] Survivor sen sijaan palasi yhteen neljän vuoden tauon jälkeen vuonna 1993, tällä kertaa kuitenkin Dave Bicklerin kanssa. Jamison palasi yhtyeen solistiksi uudelleen vuonna 2000, mutta erosi yhtyeestä vuonna 2006 ennen Survivorin kahdeksannen studioalbumin Reach julkaisua.[2] Hänen kolmas ja viimeinen aikakautensa Survivorin laulajana ajoittui vuosiin 2011–2014.[2][3]

Jimi Jamison
Jimi Jamison vuonna 2013.
Jimi Jamison vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt23. elokuuta 1951
Durant, Mississippi, Yhdysvallat
Kuollut31. elokuuta 2014 (63 vuotta)
Raleigh, Memphis, Tennessee, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi Jimi Jamison
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1967–2014
Tyylilajit hard rock, rock, aikuisrock, country
Soittimet laulu, kitara, piano
Levy-yhtiöt Scotti Bros., Frontiers Records, Epic Records, A&M Records, Atco Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Sooloartistina Jamison levytti ensimmäisen kerran jo vuonna 1967 julkaistessaan singlen ”If I Cry”. Hän julkaisi myöhemmän soolouransa aikana kolme studioalbumia, kaksi studioalbumia Survivorin kosketinsoittaja ja kitaristi Jim Peterikin kanssa ja yhden studioalbumin Toto -yhtyeen laulaja Bobby Kimballin kanssa. Hän myös kirjoitti ja levytti televisiosarjan Baywatch tunnuskappaleen ”I’m Always Here”.[3] Survivorin ja soolouransa ohella Jamison levytti myös yhtyeiden Target ja Cobra laulajana.[4] Hän lauloi myös taustalaulajana useiden eri yhtyeiden ja artistien levytyksillä, ja kirjoitti kappaleita muun muassa Joe Walshille. Jamison julkaisi soolouransa viimeisen studioalbumin Never Too Late vuonna 2012.

Jamison menehtyi 31. elokuuta 2014 sydänkohtaukseen kotonaan Raleighissa, Memphisissä.[3][5][6] Hän oli kuollessaan 63–vuotias.

Elämä muokkaa

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Jamison syntyi 23. elokuuta 1951 maaseudulla Mississippin Durantissa, mutta hän muutti äitinsä Dorothyn kanssa Tennesseen osavaltioon ja Memphisin kaupunkiin vain päivän vanhana. Hän opetteli itse soittamaan kitaraa ja pianoa, ja alkoi myöhemmin harjoitella yhä ahkerammin myös laulamista.

Vuonna 1975 Jamison liittyi Target -yhtyeen laulajaksi. Yhtye julkaisi kaksi studioalbumia, Target ja Captured, ennen hajoamistaan vuonna 1977. Hän vaikutti Targetin hajoamisen jälkeen paikallisissa kokoonpanoissa ja oli taustalaulajana muiden artistien ja yhtyeiden levytyksillä, kunnes hän liittyi vuonna 1982 Cobra -yhtyeeseen. Cobra julkaisi vuonna 1983 lyhytaikaisen uransa ainoaksi jääneen studioalbumin First Strike.

Survivor (1984–1989) muokkaa

 
Jamison vuonna 1985 kappaleen ”Burning Heart” musiikkivideolla.

Vuonna 1984 Jamisonia pyydettiin liittymään Survivor -yhtyeen laulajaksi, koska yhtyeen alkuperäinen laulaja Dave Bickler ei voinut terveyssyistä enää jatkaa yhtyeessä.[2] Jamison oli alun perin epäilevä yhtyeen suhteen, koska hän ei pitänyt yhtyeen pop rock -voittoisesta musiikista. Hän päätti kuitenkin liittyä yhtyeeseen, sillä Survivorin ura oli kääntynyt vuotta aiemmin kovaan nosteeseen yhtyeen levytettyä hitiksi nousseen kappaleen ”Eye of the Tiger” elokuvan Rocky III – tiikerinsilmä soundtrack-albumille.[7] Jamison levytti Survivorin kanssa ensimmäisen kerran vuonna 1984, kun yhtye kirjoitti ja levytti kappaleen ”Moment of Truth” elokuvan Karate Kid soundtrack-albumille. ”Moment of Truth” nousi Yhdysvalloissa listasijalle 63.[7]

Jamisonin ja Survivorin ensimmäinen yhteinen studioalbumi Vital Signs julkaistiin vuoden 1984 syyskuussa. Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -albumilistan 16. listasijalle,[8] ja se sisälsi muun muassa hiteiksi nousseet singlejulkaisut ”The Search Is Over”, ”High on You” ja ”I Can’t Hold Back”.[7] Siitä tuli yhtyeen uran toiseksi parhaiten kaupallisesti menestynyt studioalbumi, sillä se myi platinaa ja auttoi yhtyettä tekemään onnistuneen paluun laulajanvaihdoksen jälkeen.

Vuoden 1986 marraskuussa julkaistu When Seconds Count sisälsi ensimmäistä kertaa myös Jamisonin kirjoittamia kappaleita, sillä hän osallistui albumilla neljän eri kappaleen kirjoittamiseen. Kultaa myynyt When the Seconds Count sisälsi muun muassa hitiksi nousseen singlen ”Is This Love” ja Jamisonin osaksi kirjoittaman balladin ”Man Against the World”.[7] Myös yhtyeen Rocky IV -elokuvaa varten levyttämästä kappaleesta ”Burning Heart” tuli hitti, ja se nousi Yhdysvalloissa Billboard Hot 100 -singlelistan toiseksi vuonna 1986.[7]

Lokakuussa 1988 Survivor julkaisi seuraavan studioalbuminsa Too Hot to Sleep. Jamison nimesi albumin omaksi suosikikseen yhtyeen tuotannosta, mutta levy-yhtiön vähäisen markkinoinnin vuoksi albumin menestyminen oli heikkoa ja se ylsi vaivoin listoille Yhdysvalloissa.[8] Albumin julkaisemisen jälkeen Survivor jäi tauolle, mutta Jamison sen sijaan jatkoi esiintymistä Survivorin nimellä. Tätä seurasivat pitkät oikeustaistot yhtyeen nimen käyttöoikeutta koskien 1990-luvulla Survivorin tehtyä paluun Dave Bicklerin kanssa vuonna 1993. Oikeuskiista päättyi vasta vuoden 1999 syyskuussa, kun kitaristi Frankie Sullivanin katsottiin oikeuden päätöksen nojalla omistavan oikeudet Survivor -nimen käyttöön.

Sooloura (1989–2000) muokkaa

Vuonna 1989, hieman ennen Survivorin hajoamista, Jamison oli vahva ehdokas brittiläisen Deep Purplen uudeksi laulajaksi, sillä yhtye oli juuri erottanut laulajansa Ian Gillanin toimestaan. Yhtyeen pianisti Jon Lordin mukaan Jamison oli suuri Deep Purplen fani ja olisi ottanut paikan vastaan ilomielin, mutta Survivorin managerit eivät halunneet hänen lähtevän Deep Purplen laulajaksi eikä Jamison halunnut ajautua riitoihin yhtyeensä kanssa. Lopulta Deep Purplen laulajaksi tuli Joe Lynn Turner.

Survivorin hajoamisen jälkeen Jamison levytti ensi kerran vielä vuoden 1989 aikana äänitettyään entisten yhtyetovereidensa Frankie Sullivanin ja Jim Peterikin kirjoittaman kappaleen ”Ever Since The World Began” elokuvan Kahleissa soundtrack-albumille. Kappale julkaistiin myös singlenä, b-puolenaan Jamisonin ja Kenny Mimsin kirjoittama kappale ”Cry Alone”. Soolouransa ensimmäisen studioalbumin When Love Comes Down Jamison julkaisi vuonna 1991.

Vuonna 1994 Jamison kirjoitti ja levytti kappaleen ”I’m Always Here” televisiosarjan Baywatch tunnusmelodiaksi.

Soolouransa toisen studioalbumin Empires Jamison julkaisi nimellä Jimi Jamison’s Survivor vuonna 1999.

Survivor (2000–2006) muokkaa

 
Jamison esiintymässä vuonna 2012.

Vuonna 2000 Jamison palasi takaisin Survivorin laulajaksi, kun Dave Bickler erosi yhtyeestä. Yhtye julkaisi uuden studioalbuminsa Reach kuitenkin vasta kuusi vuotta myöhemmin, ja albumi päätti yhtyeen 18 vuotta kestäneen levytystauon. Albumi julkaistiin vuoden 2006 huhtikuussa, mutta Jamison erosi yhtyeestä yllättäen heinäkuussa ja hänen tilalleen yhtyeen uudeksi laulajaksi valittiin irlantilainen Robin McAuley.

Yhteistyö Jim Peterikin ja Bobby Kimballin kanssa (2006–2011) muokkaa

Vuonna 2008 Jamison aloitti yhteistyön Survivorin entisen pianistin Jim Peterikin kanssa, ja julkaisi vuonna 2008 Euroopassa uuden sooloalbumin Crossroads Moment. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin vuonna 2009. Crossroads Momentin julkaisua seurasi myöhemmin vuonna 2010 uusi albumi Extra Moments, ja lokakuussa julkaistiin Jamisonin ja Toton alkuperäislaulaja Bobby Kimballin yhteinen albumi Kimball/Jamison.

Survivor (2011–2014) muokkaa

Vuoden 2011 marraskuussa Jamison kertoi palaavansa Survivorin laulajaksi. Elokuussa 2014 yhtye oli valmistautumassa syyskuussa alkavaan kiertueeseen, mutta Jamison kuoli sydänkohtaukseen 63-vuotiaana 31. elokuuta 2014.[9]

Diskografia muokkaa

Target muokkaa

  • Target (1976)
  • Captured (1977)

Cobra muokkaa

  • First Strike (1983)

Survivor muokkaa

Soolouran tuotanto muokkaa

  • ”If I Cry” (1967, single)
  • When Love Comes Down (1991)
  • Empires (1999)
  • Crossroads Moment (2008)
  • Extra Moments (2010)
  • Never Too Late (2012)

Bobby Kimballin kanssa muokkaa

  • Kimball/Jamison (2011)

Muilla julkaisuilla muokkaa

  • D Beaver – Combinations (1971)
  • Degarmo & Key – *This Ain't Hollywood (1980)
  • Krokus – Headhunter (1983)
  • Rick & Steve Worrall – Worrall (1991)
  • Degarmo & Key – Heat it Up (1993)
  • Degarmo & Key – To Extremes (1994)
  • Indicco – Karmalion (2013)

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Callahan, Jody: Memphis singer Jimi Jamison dies at 63 The Commercial Appeal. 1.9.2014. Memphis. Arkistoitu 10.2.2015. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Payne, Ed: Survivor lead singer Jimi Jamison dead at 63 2.9.2014. CNN. Viitattu 5.9.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Schildt, Saku: Survivor-laulaja Jimi Jamison kuoli 63-vuotiaana 2.9.2014. Rumba. Viitattu 5.9.2014.
  4. ↑ Survivor-yhtyeen laulaja Jim Jamison kuoli 2.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.9.2014.
  5. ↑ Seppänen, Mika: Suosikkilaulaja kuoli 63-vuotiaana - esiintyi vielä edellisenä iltana 2.9.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 5.9.2014. Viitattu 5.9.2014.
  6. ↑ http://www.tmz.com/2014/09/01/jimi-jamison-dead-survivor/
  7. ↑ a b c d e Survivor Billboard Singles Chart History Billboard. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  8. ↑ a b Survivor Billboard Albums Chart History Billboard. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Stedman, Alex: Jimi Jamison, Lead Singer of Survivor, Dies at 63 Variety. 1.9.2014. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jimi_Jamison&oldid=21498259”