Jim Craig
James Downey ”Jim” Craig (s. 31. toukokuuta 1957 North Easton, Massachusetts, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut jääkiekkomaalivahti.
| Jim Craig | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1957 North Easton, Massachusetts |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 186 cm |
| Paino | 86 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1980–1984 |
| Seurat |
Atlanta Flames (NHL) Boston Bruins (NHL) Erie Blades (AHL) Minnesota North Stars (NHL) Salt Lake Golden Eagles (CHL) |
| NHL-varaus |
72. varaus, 1977 Atlanta Flames |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Jim Craigin varusteet vuoden 1980 olympialaisista näytteillä Hockey Hall of Famesaa. | |||
| Maa: Yhdysvallat
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lake Placid 1980 | jääkiekko | |
Ura muokkaa
Craigillä on neljä veljeä ja kolme siskoa. Craigin äiti kuoli vuonna 1977 ja isä vuonna 1988. Craig oppi luistelemaan seitsenvuotiaana ja alkoi heti pelata maalivahtina. Craig pelasi juniorina kotikaupunkinsa North Eastonin Oliver Ames -high schoolin jääkiekkojoukkueessa neljä kautta vuosina 1971–1975. Näiden neljän kauden aikana hän voitti 54 ottelua, pelasi yhden tasan ja hävisi vain kaksi. Hänet valittiin kaikkina neljänä kautena Massachusettsin high school -sarjan ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja vuonna 1975 Oliver Amesin joukkue voitti sarjan mestaruuden.
High schoolin jälkeen Craig aloitti Bostonin yliopiston vuonna 1975. Hän ei kuitenkaan pelannut jääkiekkoa yliopiston ykkösjoukkueessa ensimmäisellä kaudella (1975–1976). Craig pelasi yliopiston ykkösjoukkueessa kolme kautta vuosina 1976–1979 ja voitti 55 ottelua, hävisi kuusi ja pelasi kolme tasan. Bostonin yliopisto voitti NCAA:n mestaruuden vuonna 1978. Atlanta Flames varasi Craigin NHL:n vuoden 1977 varaustilaisuudessa neljännellä kierroksella numerolla 72. Cincinnati Stingers varasi hänet samana vuonna WHA:n varaustilaisuudessa vuorolla 79. Craig valittiin vuonna 1979 Yhdysvaltojen maajoukkueeseen jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin. Yhdysvallat sijoittui maailmanmestaruusturnauksessa seitsemänneksi.
Craig pelasi kaudella 1979–1980 Yhdysvaltojen maajoukkueessa, joka valmistautui Lake Placidin talviolympialaisiin. Hän pelasi olympialaisissa kaikissa Yhdysvaltojen otteluissa maalivahtina ja voitti otteluista kuusi ja pelasi yhden tasan. Ratkaisevassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan Craig torjui 39 kertaa ja Yhdysvallat voitti ottelun 4–3. Yhdysvallat voitti yllättäen olympiakultaa. Yllättävää voittoa kutsutaan nimellä "Miracle on ice". Craigista tuli olympialaisten jälkeen suuri kuuluisuus Yhdysvalloissa. Hän solmi NHL-sopimuksen kolme päivää olympiakullan voiton jälkeen ja pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 1. maaliskuuta 1980 Atlanta Flamesissä. Craig torjui ottelussa 24 kertaa ja Atlanta voitti ottelun 4–1. Craig oli Sports Illustrated -lehden kannessa 10. maaliskuuta. Hän pelasi Atlantassa loppu kauden aikana vielä kolme ottelua, jotka joukkue hävisi. Seuraavana kesänä Atlanta myi Craigin Boston Bruinsiin, josta se sai vaihdossa toisen ja kolmannen kierroksen varausoikeuden.[1]
Craig pelasi kaudella 1980–1981 Bostonissa 23 ottelua, joista voitti yhdeksän. Craig ei onnistunut nousemaan Bostonin ykkösmaalivahdiksi ja päävastuun otteluista kantoi Rogatien Vachon. Kauden jälkeen Craigin nenän väliseinä korjattiin leikkauksella. Craig valittiin mukaan Yhdysvaltojen Kanada-cup joukkueeseen, mutta ei pelannut turnauksessa, koska hän mursi oikean kätensä etusormen maajoukkueen harjoituksissa syyskuussa. Kaudella 1981–1982 Bostonin maalivahtikaksikkona oli Vachon sekä nuori Marco Baron ja Craig päätyi pelaamaan alempiin sarjoihin. Lokakuussa 1981 Craigin olkapäästä poistettiin leikkauksessa pieni kasvain. Leikkausta seuranneen sairausloman aikana Craig putosi kotonaan tikapuilta ja mursi vasemman nilkkansa. Craig pelasi kaudella lähinnä Bostonin farmijoukkueessa, mutta kärsi selkävaivoista. Craig ajoi toukokuussa 1982 autokolarin, jossa kuoli nainen. Craigiä syytettiin taposta, mutta hänet vapautettiin syytteistä oikeudenkäynnin jälkeen.[2]
Boston purki Craigin sopimuksen lokakuussa 1982 ja kaudeksi 1982–1983 Craig liittyi jälleen Yhdysvaltojen jääkiekkomaajoukkueen mukaan. Hän pelasi maajoukkueessa 26 ottelua, Yhdysvallat voitti maailmanmestaruuskilpailujen B-sarjan ja NHL-joukkueet kiinnostuivat hänestä uudelleen. Craig solmi sopimuksen Minnesota North Starsin kanssa 2. maaliskuuta 1983. Loppu kauden aikana Craig oli ainoastaan kerran Minnesotan varamaalivahtina NHL:n pudotuspeleissä.
Kaudella 1983–1984 Craig pelasi suurimman osan kaudesta Minnesotan farmijoukkueessa ja vain kolme NHL-ottelua. Craigin reisilihas repeytyi Minnesotan ottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan 20. tammikuuta 1984. Craig oli sivussa koko loppu kauden ja hän lopetti jääkiekkouransa myöhemmin vuonna 1984.
Craig valmistui Bostonin yliopistosta. Jääkiekkouran jälkeen Craig muutti takaisin North Eastoniin, jossa hänestä tuli liikemies ja markkinointialan konsultti. Craig on työskennelyt Valassis Communications -yhtiössä. Craig toimi vuosina 1994–1996 Northeastern Universityn jääkiekkojoukkueen apulaisvalmentajana. Hänet nimettiin IIHF Hall of Fameen vuonna 1999.
Lähteet muokkaa
- Jim Craig The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- 1977 NHL Amateur Draft -- Jim Craig ESPN.com. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
- Jim Craig NHL & WHA Statistics Hockey-Reference.com hockey-reference.com. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
- Jim Craig Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Bob Phillips: Craig was miracle worker in goal - Classic - ESPN ESPN.com. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Atlanta valitsi varausvuoroilla Steve Konroydin (2. kierros) ja Mike Vernonin (3. kierros)
- ↑ Hockey Draft Central
Bob Phillips
Aiheesta muualla muokkaa
- Craigin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ocala Starin uutinen Craigin auto-onnettomuudesta[vanhentunut linkki]
- Craig hockeygoalies.orgissa