Jevno Azef

venäläinen vallankumouksellinen ja kaksoisagentti

Jevno Fišelevitš Azef (ven. Е́вно Фи́шелевич Азе́ф, 1869 Grodnon läänin Volkovyskin kihlakunnan Lyskov, nykyinen Valko-Venäjä24. huhtikuuta 1918 Berliini) oli yksi Venäjän sosialistivallankumouksellisen puolueen johtajista, joka kuitenkin samaan aikaan toimi tsaarin salaisen poliisin ilmiantajana.

Jevno Azef.

Jevno Azef syntyi juutalaisen[1] räätälin perheeseen. Vuonna 1890 hän valmistui lukiosta Donin Rostovissa ja vuonna 1892 matkusti Saksan Karlsruheen,[2] jossa hän opiskeli sähköinsinööriksi.[3]

Vuonna 1893 Azef tarjoutui toimittamaan Donin Rostovin santarmipäällikölle tietoja venäläisistä opiskelutovereistaan. Seuraavien 16 vuoden ajan hän toimi Venäjän salaisen poliisin ilmiantajana. Poliisin kehotuksesta hän liittyi vuonna 1899 sosialistivallankumoukselliseen järjestöön.[2] Vuonna 1901 hän oli mukana perustamassa sosialistivallankumouksellista puoluetta ja vuodesta 1903 lähtien toimi sen terrorismia harjoittaneen taistelujärjestön johtajana.[4] Kaksoisroolissaan Azef osallistui sisäministeri Vjatšeslav von Plehwen ja suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin murhien sekä lähes 30 muun terroriteon suunnitteluun. Samaan aikaan hän ilmiantoi suurimman osan puolueen taistelujärjestön jäsenistä.[5]

Toimittaja Vladimir Burtsev todisti Azefin poliisin agentiksi vuonna 1908. Hänen paljastumisensa oli vakava isku sekä hallitukselle että sosialistivallankumouksellisille. Puolueen keskuskomitea langetti Azefille kuolemantuomion, mutta keräämänsä pääoman turvin hänen onnistui paeta ulkomaille. Saksan poliisi vangitsi hänet vuonna 1915 venäläisenä vakoilijana. Brest-Litovskin rauhan jälkeen Azef vapautettiin, mutta hän kuoli pian munuaissairauteen.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Terrorizm i terroristy. Istoritšeski spravotšnik slovari.yandex.ru. Viitattu 28.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  2. a b c Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 28.6.2010. (venäjäksi)
  3. Terror i terroristy. Slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 28.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  4. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 1, s. 278. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  5. Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 28.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa