Jesse Fuller
Jesse Fuller (12. maaliskuuta 1896 Jonesboro, Georgia – 29. tammikuuta 1976 Oakland, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen bluesmuusikko, kitaristi, huuliharpisti ja laulaja. Yhden miehen yhtyeenä soittaneen Fullerin tunnetuimpia kappaleita ovat "San Francisco Bay Blues" ja "Beat It on Down the Line" (ensimmäistä on versioinut Janis Joplin, jälkimmäistä Grateful Dead)[1].
Varhaiset vaiheet muokkaa
Fuller syntyi Jonesborossa lähellä Atlantaa. Fuller annettiin kasvatiksi hyvin pienenä maalle, jossa häntä kohdeltiin huonosti. Vartuttuaan hän teki monenlaisia töitä, Fuller oli muun muassa paimenena, työskenteli harja- ja tynnyritehtaalla, kengänkiillottajana ja teki veistotöitä.
Fuller muutti länsirannikolle 1920-luvulla ja oli extrana mukana elokuvissa The Thief of Bagdad, East of Suez, Hearts in Dixie ja End of the World[1]. Hän asettui asumaan Oaklandiin ja työskenteli Southern Pacific Railroad -yhtiössä. Toisen maailmansodan aikaan hän työskenteli laivatelakalla hitsaajana, mutta sodan jälkeen työnsaanti oli mustalle vaikeaa. Suunnilleen 1950-luvun alussa Fuller alkoi ammattilaismuusikon uransa.
Musiikkiura muokkaa
Fuller ei ollut koskaan elättänyt itseään aiemmin musiikilla, mutta hän oli kyllä opetellut soittamaan kitaraa ja opetellut erilaisia kappaleita: country bluesia, työlauluja, balladeita, hengellisiä lauluja ja instrumentaaleja. Aloittaessaan ammattilaisena, hän totesi soittokumppanien löytämisen vaikeaksi ja niinpä Fuller aloitti yhden miehen yhtyeenä.
Fuller alkoi soittaa baareissa ja klubeissa San Franciscossa, Oaklandissa ja Berkeleyssä ja saavutti tunnettuutta esiinnyttyään televisiossa sekä San Franciscon Bay Arealla että Los Angelesissa. Uran lähti todella liikkeelle vuonna 1954, jolloin hän kirjoitti kappaleen "San Francisco Bay Blues". Se auttoi häntä saamaan levytyssopimuksen ja seuraavana vuonna ilmestyi Cavalier-merkillä albumi Folk Blues: Working on the Railroad with Jesse Fuller. Albumin menestyi ja myöhemmin Fuller levytti myös muun muassa Good Time Jazz ja Prestige -merkeille.
1950-lopulla ja 1960-luvun alussa Jesse Fullerista tuli yksi bluesbuumin avainhahmoja ja hän kiersi keikkailemassa ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa aina kuolemaansa asti. Bob Dylanin ensimmäisen levyn ensimmäinen kappale on Jesse Fullerin "You're No Good"[2].
Fotdella muokkaa
Yhden miehen yhtyeenä esiintynyt Fuller tunnetaan musiikkinsa ohella kehittämästään laitteesta, fotdellasta. Fotdella oli bassoinstrumentti, jota soittaja soitti jalallaan. Instrumentti muodostui isosta kontrabasson näköisestä laatikosta, johon oli kiinnitetty kuusi bassokieltä. Näitä soitettiin pedaaleilla, joista jokaisessa oli pehmustettu vasara, joka painettaessa löi kieltä pianon tapaan.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Jesse Fuller AllMusicissa (englanniksi)
- Kuvitettu diskografia
- Kuva Jesse Fullerista fotdellan kanssa
