Wikipedia

Jekaterina Daškova

entinen venäläinen ruhtinas sekä kulttuuri- ja tiedevaikuttaja

Jekaterina Romanovna Daškova (ven. Екатери́на Рома́новна Да́шкова), os. Vorontsova, (ven. Во́ронцова); (28. maaliskuuta (J: 17. maaliskuuta) 1743 tai 1744 Pietari – 16. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1810 Moskova, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kulttuuri- ja tiedevaikuttaja.

Dmitri Levitskin maalaama Jekaterina Daškovan muotokuva vuodelta 1784.
Ruhtinatar Jekaterina Daškova-Vorontsova, ranskalaisen koulukunnan maalaus 1780-luku. Vas. yläkulmassa näkyy sukujen allianssivaakuna.

Hän välitti eurooppalaista valistusajattelua ja tieteitä Venäjälle ja esitteli ulkomaan vuosinaan venäläistä kulttuuria Euroopassa. Hän toimi 11 vuoden ajan Pietarin tiedeakatemian johtajana.

Lapsuus ja nuoruus Pietarissa muokkaa

Jekaterina Daškova syntyi vaikutusvaltaiseen, keisarillista hovia lähellä olevaan Vorontsovin aatelissukuun. Hän menetti äitinsä varhain, eikä hänen isänsä kreivi Roman Vorontsov ollut kiinnostunut lapsistaan. Hän kasvoi setänsä, keisarinna Elisabetin korkeimman virkamiehen, valtionkansleri Mihail Vorontsovin kodissa, mahtipontisessa palatsissa Sadovajakadulla Pietarissa.[1]

Jekaterina sai ajalle tyypillisen aatelisneidon kasvatuksen. Hän osasi kotikielensä ranskan lisäksi saksaa ja italiaa. Hänen veljensä saivat hyvän koulutuksen parhaissa sisäoppilaitoksissa, veli Alexander opiskeli jopa Versaillesin palatsissa. Veljille tilattiin kirjoja Euroopasta. Jekaterinasta kasvoi intohimoinen lukija ja nopeasti hänellä oli 900 niteen kirjasto. Vorontsovien palatsissa hän tapasi politiikan ja tiedemaailman johtajia ja ulkomaisia lähettiläitä. Jekaterina hämmästytti keskustelutaidoillaan ja älyllään. Jekaterina kiinnostui valistusajattelijoiden teoksista ja luki Montesquieuta, Voltairea ja Rousseauta, josta ei kuitenkaan pitänyt. [2] Hänestä kasvoi valistusajan liberaalin älymystöeliitin edustaja. Vuonna 1759 Jekaterina Romanovna avioitui ruhtinas Mihail Daškovin kanssa. [Turoma 1]

Ystävyys Katariina II:n kanssa ja osallisuus tämän vallankaappaukseen muokkaa

Talvella 1758 Daškova tapasi Vorontsovin palatsissa suuriruhtinatar Jekaterina Aleksejevnan, tulevan keisarinna Katariina II:n, johon tutustui paremmin 1761 viettäessään kesää Vorontsovien datšalla, Suomenlahden rannalla, aivan suuriruhtinasperheen kesäasunnon Oranienbaumin naapurina. Vuonna 1762 Daškovalla oli osuutensa Katariina II:n valtaan nostaneeseen palatsivallankumoukseen, mutta hän lienee ymmärtänyt roolinsa todellista suuremmaksi [3] ja joutui pian epäsuosioon.[4] Jäätyään 20-vuotiaana leskeksi ja yksin kahden lapsensa kanssa Daškova vetäytyy viideksi vuodeksi hovielämästä maaseutukartanoonsa.[2]

Vuodet Euroopassa muokkaa

Vuosina 1769–1771 Daškova matkusteli ulkomailla, Reinin laaksossa, Frankfurtissa, Berliinissä ja Genevessä, missä hän vieraili pidempään Voltairen luona.[2] Paluu Pietariin ei ollut helppo, sillä kaupungilla liikkui huhuja häntä vastaan [Calinger 1]. Sittemmin hän vietti seitsemän vuotta (1775–1782) eri puolilla Eurooppaa. Hän järjesti pojalleen Pavelille maisteriopinnot Edinburghin yliopistoon, joka oli yksi keskeisimpiä valistusajan yliopistoja. Edinburghissä hän tapasi viikoittain tunnettuja poliitikkoja, kirjailijoita ja tiedemiehiä kuten Adam Smithiä ja yliopiston rehtori, historioitsija William Robertsonia.[1] [Turoma 2] [Worontzoff-Dashkoff 1]

Daškova matkusti poikansa ja tyttärensä kanssa Irlannissa, Englannissa ja Lontoossa, Hollannissa, Brysselissä, Saksan eri valtioissa, Italian ruhtinashoveissa, Wienissä ja Ranskassa. Heidät otettiin hyvin vastaan hoveissa, tiedepiireissä ja taidesalongeissa. He tutustuivat valistuksen hengessä museoihin, arkeologisiin kaivauksiin, yliopistoihin, tiedeseuroihin, kouluihin ja sairaaloihin. Pariisissa Daškova keskusteli ensyklopedisti Denis Diderot'n kanssa sekä tapasi vuonna 1781 amerikkalaisen Benjamin Franklinin, jonka kanssa kävi pitkään kirjeenvaihtoa.[Turoma 3] [Calinger 2]

Tiedeakatemian johtajana muokkaa

Palattuaan Venäjälle vuonna 1782 Daškova pääsi jälleen keisarinnan suosioon, ja tämä lahjoitti Daškovalle Valko-Venäjältä maakartanon ja 2 500 maaorjaa[Calinger 3]. Katariina II:n tavoitteena oli kehittää Venäjästa moderni valtio siellä harjoitettavien tieteiden avulla, mutta maaorjuuden ylläpitämistä hän kannatti. Ulkomailta Daškova oli raportoinut säännöllisesti kirjeissään Katariina II:lle eurooppalaisesta tieteestä ja taiteesta. Hänelle oli muodostunut laajat ja monipuoliset suhteet valistusajan tärkeimpiin tiedepiireihin.

 
Jekaterina Daškova on kuvattu veistoksena vuonna 1873 Pietarissa paljastetun Katariina II:n patsaan jalustassa.

Vuonna 1783 Katariina II nimitti Daškovan Pietarin tiedeakatemian johtajaksi ja samaan aikaan ranskalaisen esikuvan mukaan perustetun Venäjän akatemian johtajaksi.[4] Daškovalla ei ollut tieteellistä koulutusta, joten hän ymmärsi tehtäväkseen ennen muuta Tiedeakatemian toiminnan organisoinnin ja edistämisen. Hän vaikutti menestyksekkäästi Tiedeakatemian kirjaston, arkiston, laboratorion ja tieteellisen henkilökunnan olojen kehittämiseen.

Vuonna 1789 Benjamin Franklin nimitti Daškovan Amerikan ensimmäisen tieteellisen seuran American Philosophical Societyn kunniajäseneksi.[5]

Daškova perusti aikakausilehdet Sobesednik ljubitelei russkogo slova (ven. Собеседник любитель российского слова, "Venäläisen sanataiteen harrastajien käsikirja") 1783–1784 ja Novyje ježemesjatšnyje sotšinenija (ven. Новые жемячные сочинения) 1786–1794, sekä kehitti venäjänkielistä, tieteellistä toimintaa. Hänen kaudellaan julkaisti, Mihail Lomonosovin kootut teokset. Hänen aloitteestaan koottiin ja julkaistiin kuusiosainen venäjänkielen sanakirja Slovar Akademii Rossijskoi (ven. Словарь Академии Российской) vuosina 1789–1794.[1]

Hän keksi vuonna 1783 kyrilliseen kirjaimistoon uuden kirjaimen Ë/ë [jo]. Sitä ennen oli käytetty yksinkertaista E/e [je] -kirjainta, vaikka olemassa oli myös harvinainen muoto, joka oli muokattu kirjaimesta Ю/ю [ju]. Ë/ë ei ole pakollinen kirjain, ja yksinkertaista E/e:tä käytetään edelleen usein muissa kuin sanakirjoissa, kielen opiskelun kirjoissa ja koululaisten lukukirjoissa.

Vetäytyminen maaseutukartanoon ja muistelmien (Memoirs) kirjoittaminen muokkaa

Vuonna 1796 Katariina II kuoli ja valtaan nousi isänsä Pietari III:n syrjäyttämisestä ja murhasta katkeroitunut Paavali I. Liberaalin älymystön asema vaikeutui ja Paavali I erotti Daškovan tehtävistään Keisarillisessa Tiedeakatemiassa. Daškova joutui maansisäiseen karkotukseen poikansa Pavelin omistamaan kylään, Trotskojeen, noin 200 km Moskovasta lounaaseen.

Tiedeakatemian vuosinaan Daškova toimitti lehtiä ja julkaisusarjoja, kirjoitti esseitä, käänsi venäjäksi Helvetiusta, Voltairea ja David Humea[Turoma 4]. Hänen laajaa kirjeenvaihtoaan on julkaistu. Daškovan kirjallisesta tuotannosta merkittävimmät ovat hänen alun perin ranskaksi kirjoittamansa Muistelmat (ransk. Memoirs), joissa kuvataan Pietari III:n valtakautta ja Katariina II:n valtaannousua, venäläisen aatelisnaisen elämää valistusajan Venäjällä, työskentelyä Tiedeakatemiassa ja tunnettuja venäläisiä ja eurooppalaisia vaikuttajia sekä hänen kokemuksiaan ulkomaanvuosilta.[1] [Turoma 5] [Worontzoff-Dashkoff 2]

Pietarissa on Daškovan vuonna 1783 rakennuttama klassistinen huvila, jonka suunnittelijana pidetään Giacomo Quarenghia.[4] Moskovassa toimii vuonna 1992 perustettu Jekaterina Daškovalle nimetty humanistinen instituutti.

Lähteet muokkaa

  • Calinger, Ronald S. and Polyakhova, Elena N., 2007: Princess Dashkova, Euler, and the Russian Academy of Sciences. Teoksessa Leonhard Euler: Life, Work and Legacy. Robert E. Bradley and C. Edward Sandifer (Editors). Pages 1-534. Studies in the History and Philosophy of Mathematics. Volume 5, 75-95.
  • Dolgova, Svetlana Romanovna 2006: A Tumultuous Life: Princess Dashkova and Her Relationships with Others. Teoksessa The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Transactions of the American Philosophical Society. New Series Vol. 96. No.1, 79-88.
  • Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toimittaneet Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi ja Marja Sorvari. 2014. Gaudeamus Helsinki University Press. ISBN 978-952-495-333-7
  • Prince, Sue Ann 2006: Introduction. Meeting of Minds. Teoksessa The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Transactions of the American Philosophical Society. New Series Vol. 96. No.1, xv-xix.
  • Turoma, Sanna 2014: Katariina Suuren varjossa. Teoksessa Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Toimittaneet Arja Rosenholm, Suvi Salmenniemi ja Marja Sorvari, 24-51.
  • Worontzoff-Dashkoff, Alexander 2006: Books Make the Woman: Prinscess Dashkova’s Moscow Library. Teoksessa The Princess & the Patriot: Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Transactions of the American Philosophical Society. New Series Vol. 96. No.1, 71-77.
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jekaterina Daškova.

Teoksiin Turoma, Worontzoff-Dashkoff ja Calinger viittaavat viitteet muokkaa

  1. ↑ Worontzoff-Dashkoff 2006, s. 73
  2. ↑ Worontzoff-Dashkoff 2006, s. 75
  1. ↑ Calinger and Polyakhova 2007, s. 78
  2. ↑ Calinger and Polyakhova 2007, s. 76
  3. ↑ Calinger and Polyakhova 2007, s. 79
  1. ↑ Turoma 2014, s. 35-38
  2. ↑ Turoma 2014, s. 41
  3. ↑ Turoma 2014, s. 42-43
  4. ↑ Turoma 2014, s. 44
  5. ↑ Turoma 2014, s. 43, 45, 47

Muut viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 564. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  2. ↑ a b c Calinger and Polyakhova 2007, s. 77
  3. ↑ Dolgova 2006, s. 80
  4. ↑ a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 173. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  5. ↑ Prince 2006, s. xv

Aiheesta muualla muokkaa

  • Dashkova, Ekaterina Romanovna: The Memoirs of Princess Dashkova. Kyril FitzLyon (Editor, Translator), Jehanne M. Gheith (Introduction). Duke University Press; New Ed edition. ISBN-10: 0822316218; ISBN-13: 978-0822316213 (352 sivua)
  • The Princess & the Patriot (Arkistoitu – Internet Archive): Ekaterina Dashkova, Benjamin Franklin, and the Age of Enlightenment. Museum of the American Philosophical Society.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jekaterina_Daškova&oldid=21441998”