Wikipedia

Jeesuksen ylösnousemus

keskeinen kristinuskon kertomus

Jeesuksen ylösnousemus on keskeisin kristillinen uskonkappale. Uuden Testamentin evankeliumien mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Tällä tarkoitetaan Jeesuksen ruumiin ja sielun uudelleen yhtymistä sekä ruumiin kirkastumista.[1] Kristityt muistelevat ja juhlivat tapahtumaa joka vuosi pääsiäisenä. Perinteisen kristinuskon mukaan Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus on kristillisen opin keskeisin kysymys,[2] jota pidetään yleensä kynnyskysymyksenä määriteltäessä kristikunnan rajoja. Jotkut liberaalikristityt eivät hyväksy kirjaimellista ruumiin ylösnousemusta. Ei-kristityt pitävät usein Jeesuksen ylösnousemusta legendana tai vertauskuvana (allegoriana).

Kristuksen ylösnousemusta kuvaava ikoni.

Raamatulliset tietolähteet muokkaa

 
Hans Holbein nuorempi: Noli me tangere (1532–1533), tempera. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle ja sanoi "Älä koske minuun". Joh. 20:17.

Raamatun keskeisimmät tietolähteet ylösnousemuksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista ovat evankeliumeissa: Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien viimeisissä luvuissa,[3] sekä Johanneksen evankeliumin kahdessa viimeisessä luvussa.[4]

Kuitenkin vertailtaessa evankeliumit kertovat erilaisia yksityiskohtia, ja niistä on vaikea muodostaa yhtä tapahtumien ketjua. Esimerkiksi Michael Ramsey (entinen Canterburyn arkkipiispa) totesi: "Se että odottaisimme voivamme nivoa kertomukset yhdeksi ajalliseksi ja maantieteelliseksi kokonaisuudeksi näyttää mahdottomalta."[5] Näitä ristiriitoja on sittemmin käytetty raamatullisten tietojen aitouden kyseenalaistamiseen. Fundamentalistisessa tulkinnassa väitetyt ristiriidat nähdään mahdolliseksi harmonisoida.

Koska Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon tärkeimpiä tapahtumia, siihen on monia viittauksia Uuden Testamentin muissa osissa. Sekä Pietari[6] että Paavali[7] toteavat, että tämä tapahtuma oli kristinuskon kulmakivi. Paavalin mukaan "ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne."[8]

Esimerkkejä viittauksista ylösnousemukseen Uudessa Testamentissa (Raamatun vuoden 1992 käännös):

  • "Niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne."[9]
  • "Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."[10]
  • "Jumala on herättänyt kuolleista Herran ja on voimallaan herättävä meidätkin."[11]
  • "Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista".[12]
  • "Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan."[13]

Jeesuksen ilmestymiset evankeliumeissa muokkaa

Pääartikkeli: Jeesuksen ilmestymiset

Kaikki evankeliumit kertovat, että Jeesus surmattiin ristiinnaulitsemalla ja vietiin hautaan (joka kuului Joosef Arimatialaiselle). Raamatun evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen ihmisille, josta on vaiheittaisia kuvauksia. Jeesus ilmestyi myös Paavalille Damaskoksen tiellä. Jotkut Jeesusta seuranneista naisista palasivat sapatin jälkeen haudalle saattaakseen hautausmenot loppuun. Saapuessaan he huomasivat, että hauta oli tyhjä. Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle haudalla. He palasivat vielä myöhemmin paikalle miespuolisten opetuslasten kanssa.

Jeesus ilmestyy sen jälkeen useita kertoja opetuslapsille. Näistä ehkä tunnetuin on ilmestyminen Tuomaalle ja muille opetuslapsille yläsalissa.[14] Tämän lisäksi Jeesuksen kerrotaan ilmestyneen vielä Emmauksen tiellä[15] Galileanjärven rannalla[16] sekä "samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle".[17] Hänen viimeisen ilmestymisensä kerrotaan tapahtuneen neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus nousi taivaaseen.[18]

Ylösnousemuksen historiallisuus muokkaa

Ylösnousemuksen historiallisuuden tutkinta perustuu kristillisiin kirjoituksiin, lähinnä Uuteen testamenttiin, ja siihen liittyviin aihetodisteisiin. Muita suoria historiallisia lähteitä ei ole.[19]

Jeesuksen ylösnousemusta ei siis voi suoraan todistaa, mutta tapahtumaa voi tarkistella näiden aihetodisteiden kautta.[20]

Jeesuksen kuolemanjälkeisten ilmestymisen jälkeen seuraajat jättivät maallisen ammattinsa ja omistautuivat Jeesus-liikkeelle. Myöhemmässä vaiheessa apostolit olivat valmiina kuolemaan sellaisen asian puolesta, jonka he olivat omin silmin nähneet. Myös Jeesuksen veli Jaakob kääntyi epäilijästä seuraajaksi ja myöhemmin hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja. Ja Paavali muuttui kristittyjen vainoajasta alkukristillisyyden tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Näiden lisäksi aihetodistukseksi on esitetty samaan aikaan tapahtuneita muutoksia sosiaalirakenteissa. Jeesus-liikkeellä oli tuhansia juutalaisia seuraajia muutaman kuukauden sisällä hänen kuolemastaan, vaikka juutalaisuus oli muuten hyvin sulkeutunut yhteisö. Samaten aihetodisteiksi on esitetty ehtoollis- ja kasterituaaleja sekä seurakuntien nopeaa syntyä Rooman valtakunnassa.

Ylösnousemuksen vaihtoehdoksi puolestaan on historian saatossa esitetty erilaisia teorioita: ruumis olisi saatettu varastaa haudasta, Jeesus olisi heitetty joukkohautaan tai hauta olisi myöhemmin keksitty legenda. [21]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Maas, Anthony: Resurrection of Jesus Christ Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  2. ↑ Jo apostoli Paavali kirjoitti: "Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa." (1. Kor. 15:17)
  3. ↑ Matt. 28:1–20, Mark. 16:1–1-20, Luuk. 24:1–53
  4. ↑ Joh. 20:1–31, Joh. 21:1–25
  5. ↑ Teoksessa The Resurrection of Christ, 1946
  6. ↑ Apt. 2:22–32
  7. ↑ 1. Kor. 15:12–19
  8. ↑ 1 Kor 15:14
  9. ↑ Apt. 4:10
  10. ↑ Room. 4:25
  11. ↑ 1 Kor. 6:14
  12. ↑ Gal. 1:1
  13. ↑ 1 Piet 1:21
  14. ↑ Luuk. 20:26–31
  15. ↑ Luuk. 24:13–32
  16. ↑ Joh. 21:1–23
  17. ↑ 1. Kor. 15:6
  18. ↑ Ap. t. 1:1–9
  19. ↑ Jeesuksen ylösnousemus historiantutkijoiden mukaan
  20. ↑ Lee Strobel: Tapaus Kristus, s. 348–362. Jyväskylä: Aikamedia, 1998,2005. ISBN 951-606-723-9.
  21. ↑ https://historianjeesus.fi

Kirjallisuutta muokkaa

  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa I : tausta ja Paavalin todistus. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1993. ISBN 951-9217-12-6.
  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa II : Synoptiset evankeliumit ja Apostolien teot. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1994. ISBN 951-9217-14-2.
  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa III : Johanneksen evankeliumi ja systemaattinen tarkastelu. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 1996. ISBN 951-9217-21-5.
  • Endsjø, Dag Øistein: Greek Resurrection Beliefs and the Success of Christianity. Palgrave Macmillan, 2009. ISBN 978-0-230-61729-2.
  • Holmén, Tom ja Kankaanniemi, Matti (toim.): A.D. 30: Kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-449-8.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeesuksen ylösnousemus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeesuksen_ylösnousemus&oldid=22196925”