Jeesuksen pyhä nimi
Jeesuksen nimi on kristillisen hartauden ja kunnioituksen kohde. Sen pohjalta on muodostunut useita hartauskäytäntöjä.
Jeesus on hepreankielinen nimi, joka esiintyy eri muodoissa jo Vanhassa testamentissa (Joosua, Jesaja, Hoosea). Se merkitsee vapauttajaa. Nimen teologisen sisällön ilmaisee Matt. 1:21: "Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Ortodokseille ja protestanteille uudenvuodenpäivä on kirkollisena juhlana omistettu Jeesuksen pyhälle nimelle.[1] Roomalaiskatolisessa liturgisessa kalenterissa se on 3. tammikuuta,[2] ja koko tammikuu on omistettu Jeesuksen pyhälle nimelle.[3]
Idässä Jeesuksen nimen kunnioituksen perusmuodoksi muotoutui Jeesuksen rukous, lännessä taas Jeesuksen pyhän nimen litania. Keskiajalla hartautta Jeesuksen pyhää nimeä kohtaan saarnoissaan edisti Bernhard Clairvaux’lainen, mutta aivan erityisesti Bernardino Sienalainen ja Johannes Capistranolainen, jotka myös käyttivät Kristus-monogrammia IHS.[4][5]
Martti Luther kehottaa toisen käskyn selityksissään sekä Vähässä katekismuksessa[6] että Isossa katekismuksessa[7] huutamaan avuksi pyhää nimeä.
Vanhaluterilaisen tavan mukaan kristitty kumartaa pientä kunniaa laulettaessa ja Jeesuksen nimeä mainittaessa jumalanpalveluksen aikana.[8]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan uudenvuodenpäivän virret 38-42 keskittyvät Jeesuksen pyhään nimeen.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat. Kirjapaja, 3. uud. painos 1983, s. 53-54
- ↑ Jeesuksen pyhä nimi katolinen.net 3/1/2018
- ↑ Month of the Holy Name of Jesus Catholicculture.org (englanniksi)
- ↑ Holy Name of Jesus - Catholic Encyclopedia (englanniksi)
- ↑ Holy Name, Devotion To The Encyclopedia.com (englanniksi)
- ↑ Vähä katekismus
- ↑ Iso katekismus: Kymmenen käskyä - Toinen käsky
- ↑ Samuel Lehtonen: Yhteisesti ja yhteen ääneen. Perustietoa jumalanpalveluksesta. Kirjaneliö 1973, s. 38