Jean Lanfray (1873/7426. helmikuuta 1906) oli Ranskassa syntynyt sveitsiläinen maanviljelijä,[1] joka tuomittiin raskaana olevan vaimonsa ja kahden lapsensa murhasta juovuspäissään 28. elokuuta 1905 Commugnyssä, Sveitsissä.[2] Myöhemmin ilmeni että hän oli juonut suuria määriä viiniä ja väkeviä alkoholijuomia tuona aamuna, ja lisäksi kaksi unssia absinttia. Kuitenkin Euroopassa tuohon aikaan vallinneen moraalisen paniikin vuoksi murhista syytettiin vain absinttia, johtaen vetoomukseen kieltää absintti Sveitsissä pian murhien jälkeen. Vetoomus keräsi 82 tuhatta allekirjoitusta ja absintti kiellettiin Vaudissa pian sen jälkeen. Vuoden 1908 kansanäänestys johti absintin kieltoon koko Sveitsissä, ja ennen ensimmäisen maailmansodan alkua absintti oli kielletty koko Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Murha muokkaa

Lounaalla 28. elokuuta 1905 Lanfray söi voileivän ja joi seitsemän lasia viiniä, kuusi lasia konjakkia, yhden kahvin brandyn kanssa, kaksi crème de mentheä, ja kaksi lasia absinttia.[3] Hän tuli kotiin humalassa isänsä kanssa, ja joi toisen kahvin brandyn kanssa. Hän riitautui vaimonsa kanssa, ja pyysi tätä lankkaamaan hänen kenkänsä. Kun Lanfrayn vaimo kieltäytyi, Lanfray haki Vetterli M 1869 -kiväärin ja ampui vaimoaan kerran päähän, jolloin tämä kuoli välittömästi, ja Lanfrayn isä pakeni paikalta. Lanfrayn nelivuotias tytär Rose kuuli melun ja juoksi paikalle, jolloin Lanfray ampui myös hänet ja kaksivuotiaan tyttärensä Blanchen kuoliaaksi. Tämän jälkeen hän ampui itseään leukaan ja kantoi Blanchen ruumiin puutarhaan, missä hän tuupertui maahan.[4]

Poliisi löysi Lanfrayn muutaman minuutin päästä kun hänen isänsä oli hälyttänyt heidät. Lanfray vietiin sairaalaan, missä hän toipui vammoistaan ja joutui rikossyytteeseen murhasta.

Tuomio ja kuolema muokkaa

Oikeudenkäynti alkoi 23. helmikuuta 1906 ja loppui samana päivänä. Lanfrayn asianajajat väittivät että murhan syynä olivat vain Lanfrayn juomat kaksi unssia absinttia; Tri. Albert Mahaim, sveitsiläinen psykologi, todisti että Lanfray kärsi "klassisesta absinttihulluudesta".[4] Syyttäjä Alfred Obrist kuitenkin väitti että kaksi unssia absinttia eivät merkinneet mitään verrattuna Lanfrayn aiemmin juomaan alkoholimäärään.[4]

Lanfray todettiin syylliseksi kaikkiin kolmeen murhaan ja tuomittiin kolmeksikymmeneksi vuodeksi vankilaan.[4] Johtuen hänen humalatilastaan murhien aikaan, hän ei saanut kuolemanrangaistusta.

Kolme päivää oikeudenkäynnin jälkeen, 26. helmikuuta 1906, Lanfray teki itsemurhan hirttäytymällä sellissään.[4]

Yleisön reaktio muokkaa

Lanfrayn tapaus herätti valtavan huomion, etenkin Euroopan raittiusliikkeessä. Se laukaisi moraalisen paniikin absinttia vastaan Sveitsissä ja muissa maissa. Vetoomus kieltää absintti Sveitsissä keräsi 82 tuhatta allekirjoitusta, ja 15. toukokuuta 1906 Vaudin valtuusto päätti kieltää absintin.[4] Kahviloiden omistajien ja absintin valmistajien vaatimuksesta järjestettiin kansanäänestys pyörtää kielto, mutta äänestys hylättiin äänin 23062 - 16025. 2. helmikuuta 1907 konsulaatti päätti kieltää absintin ja sen jäljennösten myynnin.[4] Lopulta, 5. heinäkuuta 1908, Sveitsin perustuslakiin esitettiin lisättävän artikla 32, joka kieltäisi absintin valmistuksen ja myynnin Sveitsissä. Artikla lisättiin kansanäänestyksen tuloksena, joka hyväksyttiin äänin 241078 - 139699, ja tuli voimaan 7. lokakuuta 1910. Lopulta vastaavanlaiset tapaukset johtivat absintin kieltoon kaikkialla Euroopassa (paitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Espanjassa) ja Yhdysvalloissa.

Lähteet muokkaa

  1. http://www.feeverte.net/Playboy-Absinthe-June-71.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Hicks, Jesse: The Devil in a Little Green Bottle: A History of Absinthe, Chemical Heritage Magazine 28/2010, ss. 26-31.
  3. Kiffel, Jamie: Absinthe at la Fée Verte: Verdigris Wings Under Glass (Arkistoitu – Internet Archive), 1997 - 2003.
  4. a b c d e f g Conrad, Barnaby: Absinthe: History in a Bottle, Chronicle Books 1. helmikuuta 1997, ss. 1 - 2.  ISBN 0-8118-1650-8