Jean Epstein

Jean Epstein (25. maaliskuuta 1897 Varsova - 3. huhtikuuta 1953 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja, elokuvateoreetikko ja kirjailija. Elokuvaohjaajana Epstein yhdistetään ranskalaisena impressionismina tunnettuun elokuvasuuntaukseen, jonka muita merkittäviä edustajia olivat mm. Louis Delluc, Abel Gance, Germaine Dulac ja Marcel L’Herbier. Elokuvateoreetikkona Epsteinin nimi liitetään erityisesti fotogeenisyyden (photogénie) käsitteeseen.

Elämä muokkaa

Epstein syntyi Varsovassa Puolassa ranskanjuutalaisen isän ja puolalaisen äidin perheeseen 1897. Pari vuotta myöhemmin perheeseen syntyi myös tytär Marie Epstein, joka myöhemmin toimi elokuvakäsikirjoittajana, ohjaajana, näyttelijänä ja elokuvien konservoijana Ranskan elokuva-arkistossa. Perheen isän kuoltua tammikuussa 1907 äiti ja lapset muuttivat ensin 1908 Sveitsiin ja sen jälkeen 1914 Lyoniin Ranskaan.

1916 Epstein aloitti lääketieteen opinnot Lyonissa. Opiskeluaikanaan hän tutustui Auguste Lumièreen ja työskenteli assistenttina Lumièren farmakologisessa laboratoriossa. Epstein oli kuitenkin kinnostunut kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja elokuvasta. Joulukuussa 1920 hän perusti Lyonissa Le Promenoir-nimisen lehden, jonka tavoitteena oli avantgarde-taiteen edistäminen. Lehteen kirjoittivat mm. runoilija Blaise Cendrars, Auguste Lumière ja taidemaalari Fernand Léger. 1921 Epstein järjesti Lyonissa taidenäyttelyn, jossa hänen omien piirustustensa ohella oli esillä mm.Légerin, arkkitehti Le Corbusierin ja saksalaisten ekspressionistien teoksia.

Cendrarsin tukemana Epstein julkaisi vuonna 1921 modernia runoutta käsittelevän teoksen La Poèsie d’aujourd’hui, un nouvel état d’intelligence (”Nykypäivän runous, uusi älyn muoto”). Tätä seurasi jo samana vuonna elokuvaa käsittelevä essee- ja runoteos Bonjour Cinéma (”Huomenta elokuva”) ja vuonna 1922 uudenlaista runollis-filosofista ajattelutapaa kehittelevä teos La Lyrosophie (”Lyrosofia”). 1920-luvun aikana Epstein julkaisi myös lukuisia artikkeleita elokuvalehdissä, Vuonna 1926 ilmestyi hänen toinen 1920-luvun elokuvakirjansa Le Cinématographe vu d’Etna (”Elokuva Etnalta nähtynä”).

Epsteinin ura elokuvantekijänä alkoi pian hänen ensimmäisten kirjallisten julkaisujensa jälkeen. Merkittävänä apuna olivat Epsteinin kustantamon La Sirènen johtaja, aiemmin Film d’Art-elokuvayhtiön perustanut Paul Lafitte sekä kustantamossa työskentelevä Jean Benoît-Lévy. Lafitten avulla Epstein pääsi avustajaksi Louis Dellucin ohjaamaan elokuvaan Le Tonnerre. Samassa yhteydessä Epstein muutti Pariisiin kesällä 1921. Vuonna 1922 hän ohjasi Benoît-Lévyn kanssa Louis Pasteuria käsittelevän dokumenttielokuvan Pasteur.

Tämän jälkeen Epsteinin ura elokuvaohjaajana eteni nopeasti. Vuonna 1923 hän ohjasi Pathé-yhtiölle kolme fiktioelokuvaa (Coeur fidèle, La Belle nivernaise,L’Auberge Rouge,) sekä yhden lyhyen dokumentin (Etna-vuoren purkauksesta kertovan elokuvan La Montagne infidèle). Coeur fidèlessä esiintyi myös hänen sisarensa Marie Epstein, joka oli elokuvan toinen käsikirjoittaja ja käsikirjoitti myös joitain myöhempiä Epsteinin elokuvia.

Pathélta Epstein siirtyi venäläisten emigranttien perustamaan Les Films Albatros -yhtiöön, jolle Epstein vuosina 1924–1925 ohjasi elokuvat Le Lion des Mogols (1924), L’Affiche (1924) , Le Double Amour (1925) ja Les Aventures de Robert Macaire (1925).

Tämän jälkeen Epstein perusti oman tuotantoyhtion nimeltä Les Films Jean Epstein, jonka puitteissa hän teki elokuvat Mauprat (1926), Six et demi onze (1927), La Glace a trois faces (1927) ja La Chute de la maison Usher (1928).

1930-luvulla Epstein ohjasi monen tyyppisiä elokuvia lyhyistä dokumenteista romaanifilmatisointeihin. Jälkimmäisiä edustavat mm. L’Homme à Hispano (1933), La châtelaine du Liban (1934) ja La femme du bout du monde (1938). 1930-luvun taitteessa Epstein kiinnostui Bretagnen saaristosta ja ohjasi useita Bretagnen edustan saarille sijoittuvia dokumentaarisia ja puolidokumentaarisia elokuvia, kuten Finis Terrae (1929), Mor Vran (1931), L’Or des mers (1932) ja Chanson d’Armor (1934); viimeksimainittu oli ensimmäinen bretoninkielinen elokuva. Natsimiehityksen aikaan juutalainen Epstein joutui piilottelemaan eikä voinut työskennellä. Sodan jälkeen Epstein palasi Bretagneen vielä viimeisissä elokuvissaan Le Tempestaire (1947) ja Les Feux de la mer (1948). Vuonna 1992 Bretagnen edustalla olevalle Ouessantin saarelle avattiin Epsteinin nimeä kantava elokuvateatteri Salle Jean Epstein. Se sijaitsee saarella olevan Créac’hin majakan yhteydessä.

Epstein julkaisi sodan jälkeen myös teokset L'Intelligence d'une machine (“Koneen äly”, 1946) ja Le Cinéma du diable.(“Paholaisen elokuva”, 1947), joissa hän kehittelee ajatusta elokuvasta filosofisen ajattelun välineenä.

Epstein kuoli vuonna 1953 aivoverenvuotoon.

Filmografia muokkaa

Pasteur (1922)
Les Vendanges (1922)
La Montagne infidèle (1923)
Coeur fidèle (1923)
La Belle nivernaise (1923)
L'Auberge rouge (1923)
Le Lion des Mogols (1924)
La Goutte de sang (1924)
L'Affiche (1924)
Les Aventures de Robert Macaire (1925)
'Mauprat (1926)
Au pays de G. Sand (1926)
Le Double amour (1926)
Six et demi onze (1927)
La Glace à trois faces (1927)
La Chute de la maison Usher (1928)
Finis Terræ (1929)
Sa tête (1929)
Le Pas de la mule (1930)
Notre-Dame de Paris (1931)
Mor vran (1931)
L'Or des mers (1932)
L'Homme à l'hispano (1933)
La Châtelaine du Liban (1934)
Chanson d'Armor (1934)
La Vie d'un grand journal (1934)
Cuor di vagabondo (1936)
La Bourgogne (1936)
La Bretagne (1936)
Vive la vie (1937)
La Femme du bout du monde (1937)
Les Bâtisseurs (1938)
Eau vive (1938)
La Relève (1938)
Artères de France (1939)
Le Tempestaire (1947)
Les Feux de la mer (1948)

Teoksia muokkaa

Kirjallisuus- ja elokuvateoriaa muokkaa

Bonjour, cinéma. Paris: La Sirène, 1921.
La Poésie d'aujourd'hui, un nouvel état d'intelligence. Paris: La Sirène, 1921.
La Lyrosophie. Paris: La Sirène, 1922.
Le Cinématographe vu de l'Etna. Paris: Les Écrivains réunis, 1926.
La Photogénie de l'impondérable. Paris: Corymbe, 1935.
L'Intelligence d'une machine. Paris: J. Melot, 1946.
Le Cinéma du diable. Paris: J. Melot, 1947.
Esprit de cinéma. Genève: Jeheber, 1955.
Écrits sur le cinéma, 1921-1953: édition chronologique en deux volumes. Paris: Seghers, 1974–1975.

Kaunokirjallisuutta muokkaa

Les Recteurs et la sirène. Paris: Fernand Aubier/Éd. Montaigne, 1934.
L'Or des mers. Paris: Librairie Valois, 1932.

Lähteet muokkaa

Pönni, Antti: Elokuvan alkemiaa - nuori Jean Epstein. Lähikuva 1/2009, 6-39.

Aiheesta muualla muokkaa

Epsteinin tekstien käännöksiä muokkaa

Aisti 1b, Lähikuva 1/2009
Eräistä fotogeenisyyden ehdoista, Lähikuva 1/2009

Epsteinia käsitteleviä teoksia ja artikkeleita muokkaa

Jacques Aumont, ed., Jean Epstein: cinéaste, poète, philosophe. Paris: Cinémathèque française, 1998.
Vincent Guigueno, Jean Epstein, cinéaste des îles. Paris: Jean Michel Place, 2003.
Prosper Hillairet, Cœur fidèle de Jean Epstein. Crisnée: Yellow Now, 2008.
Pierre Leprohon, Jean Epstein. Paris: Seghers, 1964.
Trond Lundemo, Jean Epstein: intelligensen hos en maskin. Stockholm: Cinemateket, Svenska Filminstitutet, 2001.
Antti Pönni, Kone ja äly: Kameran katse Robert Bressonilla ja Jean Epsteinilla. Teoksessa Tanja Sihvonen ja Pasi Väliaho (toim.): Mediaa kokemassa: koosteita ja ylityksiä / Experiencing Media: Assemblages and Cross-overs. Turku: Turun yliopisto / Mediatutkimus, 2003.
Laura Vichi, Jean Epstein. Milan: Il castoro, 2003.